Vauva-arki: ikää 9kk

Kirjoitellaampas tänne pitkästä aikaa meidän päivärytmiä. Rytmi meillä on pysynyt jo monta kuukautta aikalailla samana, ehkä n. kuukausi sitten jäi kolmannet päikkärit pois Ennin tahdosta. Virtaa kyllä tytössä riittää, onneksi myös uni maistuu :)

Klo 6:50 Herään höpötykseen ja touhuamisen ääniin. Enni istuu sängyssään ja leikkii unipupullaan. Enni huomaa äidin heränneen ja saan heti ihanan hymyn. Nousen hakemaan maitoa. Nostan neidin meidän sänkyyn ja juotan sylissä aamumaidon, jonka jälkeen halitaan ja pusutellaan ja herätellään isiä.

Klo 7:35 Vaipanvaihdon kautta mennään aamupuurolle. Enni on jo täynnä energiaa ja tyttö pyörii ja kuikuilee syöttötuolissa. Laitan piirretyt päälle ja puuro tulee syödyksi hujauksessa. Sitten laitan Ennin lattialle leikkimään, ja juodaan miehen kanssa aamukahvit. Kovin rauhassa ei saada juoda, sillä lelut ei jaksa enää kauaa kiinnostaa. Tyttö vipeltää pitkin asuntoa ja koittaa mm. purra tv-tasoa n. 100 kertaa.

Kun lelut on levitelty lattialle, on Ennistä hauskaa leikkiä lelukorilla kukkuu-leikkiä. 

Klo 9:50 Tyttö alkaa väsyä leikeissä, itku tulee jokaisesta kupsahduksesta. Isi vie Ennin sänkyyn, unipupu kainaloon ja mobile soimaan. Tyttö ei tietenkään heti nukahda, vaan heittelee tuttia sängystä lattialle, nousee seisomaan ja pomppimaan laitaa vasten ja tietenkin hölisee. Mihin se väsymys oikein katosi? No, jonkun aikaa kun on käynyt nostamassa tuttia ja laittamassa tytön vaakatasoon niin unikin yllättää.

Sitten on vanhempien aamutoimien aika. Mies tekee meille jo päivän ruuan valmiiksi, käyttää koiran ulkona ja lähtee sitten töihin. Hetken kerkeän tekemään kotihommia ennen kuin Ensku herää.

Klo 11:45 Sängystä kuuluu taas tuttuja heräämisen ääniä. Annan maidon ja noustaan aamupesuille. Tänään on rauhallinen kotipäivä, joten vasta nyt vaihdetaan päivävaatteet. Sitten onkin lounaan aika. Tänään äiti ei jaksa tapella syömisen kanssa, joten annan suosiolla sileää kasvissosetta (sattumat on ilmeisesti aika yöks), päälle nokkamukista vettä.

Kun pöperöt on syöty niin lähdetään Ennin kanssa lähikauppaan. Tullessa jäädään vielä kotipihalle keinumaan ja leikkimään hiekkalaatikolle.

Hiekka on niin pop, ja nams :)

Klo 14:35 Tullaan kotiin ja syötän Ennille välipalaksi hedelmäsoseen, hyvin maistuu.

Hetken tyttö jaksaa vielä touhuta lattialla, kunnes väsy iskee.

Klo 15:15 Käyn kurkkaamassa makkarissa, Enni on nukahtanut pupu kainalossa. Ulkona touhuaminen väsyttää hyvin! Kun Enni nukkuu, niin itse syön, teen kotihommia ja hetken kerkiän selailemaan blogeja yms.

Klo 17:30 Käyn makkarissa kurkkaamassa ja Enni herää samalla. Juodaan taas maitoa ja Enni on jo valmis leikkimään. Kauaa ei sylissä viihdytä kun koiraa on paljon kivempi jahdata. Käydään vaipan vaihdolla ja mennään syömään päivällistä. Ruuaksi olisi kasvis-lihasosetta, joka ei ilemisesti ole kovin maistuvaa. Silti ruokaa menee melkein pilttipurkillisen verran, ja taas juodaan nokkamukista vettä päälle. 

Sitten lähdetään koiran kanssa lenkille. Ennihän ei rattaissa kovin hyvin viihdy, mutta reissu menee ihmeen hyvin ilman suurempia tunteen purkauksia. Tuodaan koira sisälle ja mennään Ennin kanssa vielä pihalle touhuamaan.

Maidon jano kuitenkin yllättää pihalla ja tullaan kotiin hörppäämään maitoa. Jäädään kotiin touhuilemaan. Enni keksii iltaisin vaikka mitä piruuksia, joten hetkeksikään ei voi tyttöä silmistään päästää, ja tuntuu että vähän väliä pitää kieltää. Enniä ei äidin kiellot hetkauta, tyttö katsoo minua ja nauraa, jonka jälkeen piruilu jatkuu, ennen kuin äiti keksii parempaa viihdykettä. Leikitään ja lauleskellaan.

Myös pinnasänky on saanut osumaa, sitä kun on on hyviä järsiä aina kun silmä välttää

Klo 19:45 Ruvetaan iltapuurolle. Puuro maistuu hyvin, kun päälle lorauttaa vähän hedelmäsosetta. Sitten lähdetään iltakylpyyn, joka on varmaan Ennistä päivän paras osuus. Enni rakastaa touhuta kylpyammeessa ankkojen kanssa ja läiskyttää vettä. 

Klo 20:30 Iltalaulu, halitankkaus ja pupu kainaloon. Enniä selkeästi väsyttää, luulen että Enni nukahtaa pian. Ihmettelen silti äkkinäistä hiljaisuutta ja käyn kurkkaamassa, Enni onkin keksinyt repiä lakanaa patjan alta. Enniä vaan naurattaa, voi höppänää. Uudet pusut ja hyvän yön toivotukset sekä muutamat tutin nostamiset vielä.

Klo 21:05 Käyn kurkkaamassa, Enni nukkuu hassussa asennossa, jalat pinnojen välistä ulkona. Korjaan asentoa ja peittelen pikkuisen.

Sitten alkaa äidin oma-aika. Siivoan lelut, pesen pullot, levitän pyykit, täytän astianpesukoneen ja laitan pesun pyörimään. Sitten syön itse iltapalaa ja löhöän sohvalla tabletin kanssa. Menen taas liian myöhään nukkumaan.

Enni nukkuu koko yön heräämättä, vaikka meillä on ihan super kuuma.

Tämmöinen oli meidän ihan peruspäivä :) Kuulostaako tutulta? 

Ennen viihdyttiin Ennin kanssa aika paljon kaupungilla, mutta nyt kun rattaissa istuminen aiheuttaa huutokonsertin, niin äidin kuulon suojelemiseksi ollaan rauhoitettu meidän elämää ja touhuillaan nykyään enemmän leikkipuistossa.

Onko muiden lapsilla tämmöistä riiviövaihetta? :)

Terkuin, Lilli ja Enni 9kk (kolmen päivän päästä tarkalleen :))

Päätöksiä päätöksiä

Tuntuu haikealta kirjoitella tulevaisuudesta, sillä meille se käytännössä tarkoittaa jo syksyä, enkä haluaisi kesän olevan vielä ohi! Enää ei voi elää niin päivä kerrallaan -asenteella kuin ennen ja näin ollen mekin ollaan jouduttu istumaan alas ja kohtaamaan ne tulevaisuuden möröt. Paljon isoja päätöksiä oli tehtävänä ja nyt on helpompi hengittää kun vähän tietää mitä syksy tuo tullessaan.

Ensinnäkin, me vihdoin ja viimein löydettiin meidän perheelle ihana koti<3 Pitkään ollaan jo etitty, ja vaikka tämä kyseinen asunto ei ole ihan unelmieni täyttymys, niin se on just nyt paras meidän perhettä ajatellen. Muutetaan paritaloon, jossa on kiva oma terassi ja paljon (vähän ehkä liiankin paljon) metsää ympärillä. Eli ihana rauhallinen paikka Ennille kasvaa ja riittävästi neliöitä meidän perheelle vaikka pidemmäksikin aikaa. Stressasin älyttömästi miten meidän laina-asioiden käy ja talouden ylipäätään kun vanhempainraha loppuu, mutta tähänkin keksittiin ratkaisu. 

Elikkäs, tämä äiti kävi viime viikolla työhaastattelussa ja sain itselleni aika kivan kuuloisen osa-aika työn. IIIK! Eli syksyyn osuu just kaikki isot muutokset: muutto ja uuden työn aloitus. Mutta ei auta. Jännittää, että miten me saadaan arki rullaamaan ja jääkö meille yhtään parisuhdeaikaa yms. Tehdään miehen kanssa sitten molemmat vuorotyötä, ja koitetaan suunnitella työt siten, että aina toinen hoitaa Enniä. Mikäli työt osuu päällekkäin, niin sitten hyväksikäytetään mummia (joka on innoissaan hoitamassa aina Enniä). Kauheasti en haluaisi mummia vaivata, sillä hän on jo oman lastenhoitourakkansa hoitanut ja nyt hän on ansainnut omaa aikaa. Mutta hyvä tietää, että apuja on saatavissa.

Enni on siis kotona hoidossa niin pitkään kuin mahdollista. Kuitenkin anoin kotihoidontukea vain maaliskuulle asti, jonka jälkeen mies pitäisi isäkuukauden ja Enni menisi sitten huhtikuussa hoitoon, kun ikää olisi 1v 5kk. Toki jos talous antaa periksi ja arki ei tunnu liian hektiseltä niin sitten jatkan hoitovapaata :)

Nyt sitten alkaa pikkuhiljaa muuttohässäkät. Muutetaan syyskuun alussa, joten hyvin on aikaa suunnitella ja organisoida asioita. Pakkaamisesta tuskin tulee suurta nautintoa kun apuna häärää vilkas hurjapää, joten on syytä aloittaa ajoissa. Nyt ollaan toki jo jouduttu raivaamaan tv- tasolta tavarat pois, sillä pikkuneidin sormet yltää yllättävän pitkälle!

Myös digiboksi saa päivittäin kyytiä!

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa :) Koitan palata tänne taas mahdollisimman pian, kunhan tämä meidän sairastelukierre katkeaa (nyt vuorossa on isi)..

Terkuin, Lilli ja Enni 8,5kk

Kupsut, kuhmut ja kuume

Siinäpä meidän tämä viikko kiteytettynä.

Meillä treenataan nousemista koko ajan ja aivan kaikkea vasten, joten ihme olisi jos kupsahduksilta ja kuhmuilta vältyttäisiin. Eikä siinä mitään, mutta tuntuuhan se pahalta katsoa kun pää osuu milloin mihinkin. Enkä nyt voi olla koko ajan pehmustamassa jokaista laskua. Enkä usko että niin on tarkoitus tehdäkkään, eihän lapsi muuten opi rajojansa. Itkuiltakaan ei meillä ole siis vältytty. Enni tuntuu olevan hyvin herkkä lapsi, ja lähes jokaista kupsahdusta itketään. Vaikka sanotaan aina että "ei sattunut", eikä jäädä kauhistelemaan kun pyykinkuivausteline kaatuu jo kolmatta kertaa päivän aikana päälle, niin itkukohtaus on jo valmiina alkamaan. Ja siihenhän ei tietenkään auta muu kuin äidin syli.

Tutuksi ovat tulleet myös vertavuotavat haavat. Ensin Enni kolautti silmäkulmansa keittiön laatikkoon ja seuraavana päivänä ylösnousuharjoitusten yhteydessä lelu osui suuhun, ja taas meni muutama asukokonaisuus pyykkiin. Äidin sydän on ollut siis sykkyrällä koko viikon. Koitan vahtia tuota vauhtihirmua koko ajan, mutta kotitöitäkin on välillä tehtävä. Pelkään, milloin jotain pahempaa tapahtuu :/

Viikon kruunasikin sitten tänään alkanut kuume. Meillä ei ole flunssanoireita tai muuta sellaista, joten kuumeen syy on vielä mysteeri (epäilen vauvarokkoa). Meillä ollaan nyt siis virallisesti sairaana ensimmäistä kertaa. Ihmeen hyvin ollaan tähän asti pärjätty, vaikka isällä on ollut keuhkokuume kolmesti, äidillä angiina kahdesti sekä vatsatauti. Nyt se kuumetauti sitten jostain iski :( On niin käsittämättömän avuton olo, kun näkee miten pienellä on paha olla. Ruoka ei maistu, leluilla ei jaksa kunnolla leikkiä ja väsyttää koko ajan. Onneksi äidin syli ja paracetamoli auttaa tähänkin vaivaan, ainakin toistaiseksi.

Lelulaatikko jaksetaan tyhjentää, oli kunto mikä hyvänsä :) 

Mutta noin yleisesti meille kuuluu oikein hyvää. Käytiin viiime viikolla 8kk neuvolassa sekä neuvolalääkärillä. Enni oli kasvanut hienosti: paino oli 7660g (sp 2790g) ja pituutta 68cm (46cm). Neuvolan järjestelmä jopa antoi jonkun huomautuksen, että pituuskasvu on ollut liian hurjaa. Mutta neuvolantädin mukaan syytä huoleen ei ole, tyttö kun on muutoin täysin sopusuhtainen. Motorinen kehitys on edistynyt hyvin ja kielellinenkin kehitys edistyy omaa vauhtiaan. Kaikki siis just niin kun pitää. Seuraava neuvola onkin sitten vasta vuoden iässä, aika hurjaa :)

Vanhempainvapaa tekee uhkaavasti myös loppuaan, mikä saa tämän äidin menettämään yöunet. Meidän tulevaisuus ja etenkin syksy on vielä aivan auki. Voisiko joku kertoa miksi esim päivähoitoa pitää hakea 4kk aikaisemmin :O Me ei edes tiedetä vielä varmaksi, missä syksyllä asutaan, niin miten mitään hoitopaikkaa voisi edes hakea. No, hoitoon meidän mukula ei ole vielä syksyllä menossa, se on päätetty, mutta kaikki muu onkin sitten epäselvää. Toivottavasti pian saadaan päätöksiä tehtyä, voi sitten rauhallisin mielin ottaa syksyn vastaan.

Ollaanko teillä muilla pysytty terveinä? Ja millaisia suunnitelmia teillä on vanhempainvapaan jälkeen?

Terkuin, Lilli ja Enni 8kk

Menopelinä Cybex Balios M

Tässä pieni kurkistus meidän uuteen kulkupeliin.  Ostettiin nämä Cybexin Balios M rattaat meidän Brio smile yhdistelmien tilalle. Brioissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta meillä meni hermot niihin ilmakumirenkaisiin. Voi olla että meillä oli vaan huonoa tuuria, mutta aika usein joku rengas puhkesi ja jouduttiin muutenkin pumppailemaan niitä ihan liian usein. Joten tavoitteena oli hankkia kestävät rattaat, joissa kuitenkin on tyylikäs ulkonäkö ja iso tavarakori. Salaa haaveilen bugaboon buffaloista, mutta niitä en nyt enää (ainakaan tälle lapselle) viitsi ostaa, joten edullisempi vaihtoehto oli löydettävä. Toivoin myös istuimen olevan kuppimallinen, sillä se on ergonomisempi ja parempi lapsen selälle.

Otettiin nämä käyttöön muistaakseni reilun 5kk:n iässä, koska Enni ei malttanut enää olla vaunukopassa. Silloin maa oli melko sula, kuten kuvasta näkyy, eli meillä ei ole kokemusta talviolosuhteista. Aloitettiin ulkoilut siten, että selkänoja on alimmalla mahdollisella korkeudella. Pieni etukeno kuitenkin mahdollisti Ennille mukavammat maisemat ja matkanteko sujui ilman huutokonserttia :)

Listaan tähän vähän plussia ja miinuksia, jos joku näitä rattaita miettii ja toivoo kokemuksia..

Plussat:

+ kevyet ja ketterät (kääntyvät, lukittavat etupyörät)
+ todella helppo kasata ja mahtuu pieneen tilaan
+ kapeat, mutta tilavat rattaat, mahtuu hyvin julkisilla kulkuväleillä liikkumaan
+ iso tavarakori
+ kuppi-istuin ja hyvät valjaat
+ iso suojaava kuomu (kuvassa kuomu ei ole täysin auki)
+ helppo aisankorkeuden säätö
+ tyylikäs ulkonäkö

Miinuksia:

- selkänojan säätö hieman tönkkö
- istuin osa on melko kapoisen oloinen, etenkin jos käyttää istuinpehmustetta (en tiedä miten isomman lapsen kanssa toimii)
- pyörien kovuus aiheuttaa epätasaisella pinnalla kolinaa, meitä tämä ei ole haitannut, eikä siihen kiinnitä edes huomiota (enemmänkin ehkä cityrattaat)
- sadesuoja ei tule mukana, eikä näihin sopivaa saanut suomesta, joten se piti tilata muualta

Muuta miinuksia ei miehen kanssa tällä muutaman kuukauden kokemuksella keksitty. Mielestäni kaikin puolin hyvät rattaat, voin suositella. Jos jollakin on kokemuksia näistä talviolosuhteilla niin kertokaa ihmeessä :)

Mukavia kesärullailuja!

Terkuin, Lilli ja Enni 8kk

Vauvavuosi yli puolen välin

Huhhuh huijaa, täällä ollaan taas! :)

Monta kertaa olen tänne kaivannut, mutta aikaa ei tahdo riittää. Tai sehän olisi tietysti priorisointikysymys, mutta vauva (jos tuota tyttöä nyt enää vauvaksi voi kutsua) on kyllä ihan ykkönen ja koti/parisuhde tulee heti hyvänä kakkosena.

Mutta mitä meille sitten kuuluu.. Noh, ihan hyvää :) Aika karikkoinen tämä meidän vauvavuoden puolikas on kyllä ollut. Nyt alkaa nauttimaan taas hieman enemmän tuosta lapsesta. Mutta vaikeaa on ollut, ja on omalla tavallaan yhä. Enni on selkeästi vaativa lapsi. Enniä ei voi kuvailla lausahduksella: tyytyväinen vauva. Sitä hän ei ole, ellei häntä viihdytä ja keksi virikkeitä. Mutta tottakai hän on maailman ihanin ja suloisin vauva, hänellä on vain hieman erilainen temperamentti kuin monella muulla vauvalla. Tämän tajuaminen vei aika monta kuukautta, ja nyt kun tiedostan tämän, on elämä Ennin kanssa helpompaa. Enni toki viihtyy itsekseenkin, mutta äidin tulee olla näköpiirissä. Syliin Enni haluaa usein, ja syliin on sitten päästävä aivan samantien. Ärsykkeisiin Enni reagoi myös voimakkaasti, iloisena räkätetään ääneen, ja kun harmittaa niin parku kuuluu kyllä naapureille asti.

Enni on siis tällä hetkellä n. 7,5kk vanha. Suussa loistaa kolme pientä hammasta (edellisen postauksen itkut olivatkin siis hammaskiukkua). Meillä nukutaan kokonaiset yöt omassa sängyssä, ja 2-3 päikkärit päivän aikaan. Eli unenlahjoilla on onneksi siunattu :) Enni kasvaa suhteellisen hyvin, alakäyrillä, mutta kuka niitä käyriä tuijottaa :D Eli toisin sanoen, neiti on aika pienikokoinen. Ruoka kuitenkin maistuu loistavasti, sillä meillä syödään 5 kiinteää ateriaa päivässä. Viisi ateriaa siksi, että Enni on lähes tulkoon lopettanut maidonjuonnin täysin. Maitoa menee hyvin vaihtelevasti 80-400ml päivässä. Neuvolan ohjeen mukaan ollaan sitten aloitettu kalkkilisä, joka on helpottanut kyllä ehkä eniten äidin mieltä :) Mutta jos jollain on maitolakkoileva vauva, niin laita ihmeessä viestiä, sillä olen kehitellyt jos jonkinlaisia keinoja saadakseni maidon uppoamaan :D Täytyy sanoa, että tuo maidon tuputtaminen ja millilitrojen laskeminen on ollut todella stressaavaa ja uuvuttavaa. Olin jo henkisesti aivan loppu (neuvolan ohjeet oli suoraan pyllystä), joten aika yksin olin. Onneksi netti on vertaistukea pullollaan :)

Parasta hupia on levittää kaikki lelut ympäriinsä :D

Enni on kehittynyt motorisesti hyvää vauhtia. Meillä syödään syöttötuolissa vakaasti istuen. Lattialla Enni istuu omatoimisesti silloin kun hän malttaa olla paikallaan. Itse hän ei osaa vielä istumaan nousta, mutta sekin on vain ajan kysymys milloin hän sen hoksaa. Meillä ryömitään jo kovaa vauhtia ympäri asuntoa. Enni oppi ryömimään reilu kuukausi sitten, ja voin sanoa että meno on jo liiankin vauhdikasta :D Konttausasennossa Enni hytkyy päivittäin useita kertoja, kohta varmaan lähtee liikkeelle. Karhukävelyasento on myös yksi neidin lempparitreeneistä :) Enni selkeästi hinkuu jo ylöspäin lattiatasosta, ja seisookin jo hienosti tukea vasten jos joku vaan jaksaisi neitiä seisottaa niin usein kun hän haluaisi :) Puheenkehitys on ehkä hieman viivästynyt, todennäköisesti liikkumisen vuoksi. Enni kyllä jokeltaa ja pärisyttää paljon, mutta selkeitä tavuja ei ole vielä tullut. Kyllä kai nekin aikanaan tulee. Meillä lauletaan ja lorutellaan kyllä paljon.

Mites sitten sen parisuhteen laita. Tätähän minä paljon mietin silloin raskausaikana.. Tähänkin voin todeta, että rankkaa on ollut tälläkin saralla. Vaativa vauva vie äidistä aikalailla mehut, mistä sitten löytäisi voimaa panostaa parisuhteeseen. No, yhdessä me yhä ollaan ja aiotaan jatkossakin olla. Riidoilta ja kinoilta ei kyllä olla vältytty, mutta ehkä nekin on lujittaneet meidän suhdetta. Ollaan päästy onneksi muutaman kerran viettämään parisuhdeaikaa, ne on kyllä olleet arvokkaita hetkiä. Olen saanut myös omaa aikaa, tosin aika rajallisesti, mutta kuitenkin. Onneksi ollaan kuitenkin saatu läheisiltä apua, niin ollaan jaksettu :)

Tämän hetken haasteina meillä on eroahdistus. Ei mikä tahansa eroahdistus, vaan vaativan vauvan eroahdistus. Enni ei rauhoitu isin sylissä, isi ei saa syöttää/juottaa, isi ei saa kylvettää ja isin leikitkin on aika boring ellei mami ole näkösällä. Eli, olen Ennin kanssa 24/7. Ihanaahan se on, mutta toisinaan on raskasta kun pitäisi esim. ruokaa laittaa ja toinen roikkuu lahkeessa kiinni ja vaatii päästä syliin. Jos isi on lusikan varressa, suu aukeaa vain parkumista varten. Mutta tämäkin on kai ohimenevä vaihe, eikö niin? :/

Yleisesti ottaen tämä 7,5kk on ollut elämäni parasta aikaa! Olen todella onnellinen tuosta lapsesta, rakastan häntä aivan äärettömän paljon<3 Tulevaisuus jännittää ja pelottaa, paljon isoja päätöksiä tulossa (hoitoon, kotiin, talousasiat, asuntoasiat), mutta kaikki kyllä järjestyy, jos vain terveenä pysytään. Äitiys on ollut parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Samalla parasta ja samalla haastavinta. Oma lapsi on niin ihana ja rakas<3

Olisi ihana kuulla mitä teille muille mammoille siellä kuuluu :) Itsellänikin tämä ajan repäiseminen vei monta viikkoa, mutta olen iloinen että tein sen. Haluaisin kovasti jatkaa bloggaamista, aiheita mulla olisi vaikka millä mitalla.. katsotaan viekö tuo murunen mamista iltaisin kaikki voimat vai jaksaisinko raahautua bloggerin pariin. Mahtaakohan siellä edes olla enää ketään seurailemassa :O

Kuitenkin ihanaa kesää kaikille<3

Terkuin Lilli ja Enni 7,5kk

Vauva-arki: ikää 4kk

Tässä taas yksi meidän tavallinen päivä. Nykyään kyllä kaikki päivät on hieman erilaisia, sillä joskus tyttö nukkuu kahdet päikkärit, joskus kolmet lyhyet :) Mutta tämä on kuitenkin hieman suuntaa antava :)

klo 7:30 Pinniksestä alkaa kuulua hyväntuulinen höpötys, tyttö on selkeästi herännyt. Äiti ei jaksa ihan vielä nousta, joten jään sänkyyn kuuntelemaan höpötystä. Enni leikkii unipupulla ja höpöttelee sille yön kuulumiset.

klo 8:15 Pikku hiljaa höpötys alkaa muuttua kiljunnaksi, Enni kaipaa seuraa. Vihdoin mamikin jaksaa nousta. Lähdetään aamukahvin keittoon. Enni istuu stokken tuolissa leikkimässä uudella dinolelulla ja mami juo rauhassa kahvit. Sitten lähdetään tytön aamupesuille ja vaihdetaan päivävaatteet päälle.

klo 8:45 Nälkä yllättää. Enni juo 100ml maitoa, jonka jälkeen jatkaa leikkiä leikkimatolla.

klo 9:15 Väsykitinä alkaa, leikkimatto ei enää jaksa viihdyttää. Vien Ennin sänkyynsä, tyttö nukahtaa melkein heti.

klo 11:45 Enni herää. Käydään vaipan vaihdolla ja annan maidon. Tällä kertaa Enni jaksaa juoda 110ml, vaikkakin kaikki muu kiinnostaisi enemmän kuin syöminen.

klo 12:15 Nappaan koiran matkaan ja pakkaan vauvan rattaisiin, lähdetään lenkille ihanaan kevätaurinkoon.

klo 13:15 Kotiudutaan lenkiltä. Annan tytölle hedelmäsoseen, jota menee tällä kertaa 1/3 purkkia. Päärynä ei kuulu meidän tytön lemppareihin :D Sitten mennään lattialle leikkimään (eli kierimään).

klo 14 Enni haukottelee ja vaikuttaa jo väsyneeltä. Vien sänkyyn, mutta siellähän olisi kivempi jatkaa leikkejä kuin nukkua. Pidän hetken kättä Ennin päällä, jotta tyttö rauhoittuu (muuten kääntyy mahalleen), sitten jätän nukahtamaan yksin. Käyn hetken päästä kurkkaamassa että tyttö nukkuu, ja vieläpä oikein päin :)

klo 16 Enni herää hyväntuulisena. Käydään taas vaipan vaihdolla ja annan maidon. Tällä kertaa tyttö on ilmeisesti nälkäinen, sillä maitoa uppoaa 120ml. Maidon jälkeen tyttö leikkii hetken isänsä kanssa.

klo 16:45 Lähdetään porukalla ostoksille kauppakeskukseen. Enniä ei tietenkään nukuta, parasta viihdettä on katsella maailmaa rattaista. Tyttö nukahtaa kotimatkalla, ottaa pienet 25min torkut.

klo 18:45 Ollaan juuri kotiuduttu ja tyttökin on herännyt hississä. Isi vaihtaa vaipan ja minä syötän Ennille kasvissoseen, jota menee tällä kertaa hieman vajaa puoli purkkia. Sitten taas touhuillaan Ennin kanssa leikkimatolla.

klo 19:30 Annetaan tytölle maito, jota juo huimat 130ml. Sylitellään ja höpötellään<3

klo 20 Kylvetetään yhdessä tyttö ja vaihdetaan yökkäri. Kylvyn jälkeen isi viihdyttää hetken aikaa neitiä ja antaa vielä tilkan maitoa n. 50ml, jonka jälkeen isi vie tytön unille. Uni ei kuitenkaan maistu vielä, vaan alkaa armoton huuto. Haetaan tyttö vielä hetkeksi seurustelemaan ja sitten uusi yritys.

klo 21 Tyttö nukahtaa. Nyt alkaa taas isin ja äidin oma-aika, eli toisin sanoen keittiön siivous, pyykkien levitys, koiran iltapissatus ja pullojen pesu. Jaksetaan kattoa hetki telkkaria ja sitten kaadutaan sänkyyn.

klo 01 Tutti on tipahtanut, ja siitä syntyy itkua. Olen yllättävän hereillä, joten päätän antaa samalla maidon, tyttö juo 140ml, jonka jälkeen jatkaa heti unia.

klo 6 Enni heräilee jälleen höpöttämään. Nousen maidon lämmitykseen. Hyvin vähäeleisesti annan maidon (mamia nukuttaa vielä ihan kamalasti), jonka jälkeen laitan tytön pinnikseen ja toivon että unta vielä riittäisi edes hetkeksi. Hetken aikaa Enni pölöttää unipupulle, jonka jälkeen simahtaa.

klo 8 Alkaa jälleen hyväntuulinen höpötys :) Kurkkaan pinniksen laidan yli, ja siellä minua on vastassa hymyileväinen neiti, joka kohottaa heti kädet ilmaan syliin ottamisen merkiksi. Tuo hymy sulattaa sydämeni ja nappaan tytön syliin. Halitaan ja pusutellaan, ja näin alkaa taas uusi päivä :)

Näin meidän päivät suurinpiirtein sujuu. Tosin maitoa menee toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Tuona kyseisenä päivänä Enni joi maitoa n. 780ml, joka on meille jo aika hyvin. On päiviä, että saan hädintuskin juotettua edes 500ml. Vähimmäismäärä, mitä 4kk vauvan tulisi juoda on juuri tuo 700ml. No mutta, tyttö kasvaa kuitenkin käyrien suuntaisesti, enkä toisaalta voi pakottaakkaan vauvaa juomaan maitoa.

Onko muilla on ollut maitolakkoja? Miten niistä on selvitty?

Terkuin, Lilli ja Enni 4kk ja 1vk

Kasvua ja kehitystä

Heipä hei taas, pitkästä aikaa!

Aika menee niin kamalaa vauhtia, eikä tälle blogille enää oikein tunnu jäävän aikaa. Postausaiheita mulla ois mielessä vaikka miten monta. Enni ei enää nuku niin paljon kuin vielä kuukausi sitten (kun mietin että onko mun lapsessa joku vika kun se nukkuu paljon, niin ihan terve taitaa olla :)) niin omaa aikaa ei vaan vuorokaudessa ole enää kauheasti.

Lyhyesti sanottuna, me ollaan eletty ihan normaalia elämää. Oikeastaan ollaan vaan nautittu arjesta, sillä jonkinmoinen rytmi on löytynyt. Tosin rytmiä on nyt sotkenut soseiden aloitus ja pulloraivarit + maitolakko. Myös semmoinen kokoaikainen kitinä on astunut kuvioihin, liekö sitten hampaita tulossa. Myöskään vaunuissa tuo lapsukainen ei enää viihtynyt, joten meidän oli jo pakko vaihtaa ratasosaan, jotta Enni näkee reissussa maisemia, ja näin ulkoilut jälleen sujuvat :) Niin ihanat kuin ne meidän Brio Smilet olivatkin, niin hankittiin meille uudet rattaat. Niistä olisi tarkoitus tehdä jonkinmoista postausta jossain vaiheessa, sillä itse en näistä löytänyt mitään infoa ja aika sokkona ne ostettiin. Muita ihania ja iloisia juttuja on myös tapahtunut, sillä mies pääsi yllättämään ja kosi<3 Enni on siis jäänyt jo ensimmäistä kertaa mummin luokse hoitoon, kun me miehen kanssa vietettiin hetki laatuaikaa. Oltiin poissa vaan muutama tunti, ja hyvin oli sujunut. Uskalletaan toistekkin ottaa parisuhdeaikaa :)

Neuvolassa käytiin myös viime viikolla. Saatiin nyt se rota virus - tehoste, ja siitä on kyllä itkuisuus lisääntynyt. Ei onneksi samanlaista raivoa kuitenkaan kuin siitä ensimmäisestä annoksesta. Paino oli nyt 6185g ja pituus 60,2cm. Pienihän tuo meidän tyttö taitaa olla, mutta kasvaa kuitenkin käyrien suuntaisesti. Enni käyttää tällä hetkellä 56-62cm bodeja, housuissa menee jo 62-68cm.

Enni on iloinen ja hymyileväinen tyttö, äidin kullanmuru<3 Meillä opittiin viime torstaina kääntymään selältä masulleen, ja nythän tuo tyttö olisi koko ajan kääntymässä. Joku ihana lukija toivoikin postausta Ennin kehityksestä, tosi hyvä idea! Koitan saada sellaisen tehtyä :)

Nyt meikäläisen aamukahvi on tippunut, alan nautiskelemaan tästä pienestä omasta ajasta. Palaan pian taas kuvioihin! :)

Ihanaa kevään alkua<3

Terkuin, Lilli ja Enni 4kk

Vauva tuli taloon

Meidän vauva tuli taloon jo tovi sitten, mutta en koskaan kerennyt raskausaikana kuvaamaan vauvavalmisteluja, sillä kaikki jäi niin pahasti kesken. Parempi kai myöhään kun ei milloinkaan :) Ja minusta itsestäni on kiva kurkkia toisten koteihin, joten tässä pieni kurkistus meidän asumukseen :)

Asutaan yhä samassa asunnossa, minne muutettiin juuri ennen plussaa. Tämä on isohko kaksio, johon mahdutaan vielä oikein hyvin. Toiveissa olisi kuitenkin löytää uusi koti, jossa olisi enemmän neliöitä (vauvalle oma huone) ja pihaa meidän koiralle.

Vauvan sänky on siis luonnollisesti meidän makkarissa :) Tämä Stokken Sleepi sänky on kyllä ollut aivan ihana<3 Toki se on hirmu iso, joten vauva näyttää yhä tosi pieneltä siellä nukkuessaan. Mutta mahtuupahan hyvin nukkumaan tässä vielä aika pitkään. Plussaa tulee myös pyöristä. Ennen kun vauva nukkui perhepedissä minun vieressäni, rullasin sängyn meidän sänkymme viereen "kaiteeksi", jolloin meillä oli enemmän tilaa nukkua ja minä pystyin nukkumaan rauhallisin mielin :)

 Meillä ei ole kauheasti säilytystilaa, joten tömmöinen ratkaisu löysi tiensä meidän seinään. Esille saa söpöimmät vaatteet :) Muutoin vauvanvaatteita säilytetään lipastossa (ja lipaston päällä ja siellä ja täällä ja vähän tuolla :D)

Tässä vielä vauvan vaipanvaihtopiste. Meillä ei ole erikseen mitään hoitopöytää, vaan pesukone käy tähän tarkoitukseen vallan mainiosti :) Viereen saa kaikki tärkeimmät hoitotuotteet ja pesupaikka on aivan vieressä. Meillä on hoitoalustana Petite Cherien hoitoalusta, joka on ihanan pehmoinen ja jossa vauvan on hyvä köllötellä ja katsella pöllöjä hoitotoimien ajan :)

En käsittänyt, miten paljon näin pieni vauva tuo tullessaan tavaraa mukanaan :D Paljonhan meilläkin on ns. ylimääräistä härpäkettä, mutta suurin osa on tietysti arkea helpottavia. Toivon kovasti, että löydetään pian isompi koti, jossa olisi enemmän tilaa vauvan tarvikkeille. Niin, ja meidän tavaroille myös :D

Terkuin Lilli ja Enni 3,5kk

Vauva-arki: ikää 3kk

Noniin, tässä pieni läpileikkaus meidän tämänhetkisestä arjesta. Tämä on aikalailla meidän tavallinen päivä. Jos lähdetään jonnekkin kaupungille, niin vauva nukkuu nykyään aika vaihtelevasti vaunuissa. Yleensä vaunulenkillä nukkuu hyvin, mutta kaupungilla vauva haluaa katsella ympärilleen, eikä malta ummistaa silmiään :)

klo 8 Herään höpötyksen ääniin, jotka tulevat pinniksestä :) Vauva on siis herännyt nukuttuaan 12tunnin yöunet. Vastassa minua on jokelteleva tyttö, joka hymyilee leveästi nähdessään äidin kasvot. Otan vauvan vielä hetkeksi viereeni meidän sänkyyn, jossa höpötellään hetki. Sitten lähdetään aamupesuille ja päivävaatteiden vaihtoon.

klo 9 Vauvalle tulee pesujen jälkeen nälkä, joten syötän maidon (pullosta menee nykyään semmonen 140-150ml). Maidon jälkeen vauva onkin jo hyvin uninen, hyvä kun jaksaa maidon juoda loppuun. Siirrän vauvan omaan sänkyynsä ensimmäisille päiväunille.

klo 11:40 Vauva heräilee. Käydään vaipan vaihdolla, jonka jälkeen laitan vauvan stokken tuoliin ihmettelemään lelua, kun mami laittaa itsenä valmiiksi. Samalla höpötellään ja kerään "tikrun" muutaman kerran lattialta :D Pian vauva ilmaisee nälän merkkejä, joten hoidetaan syöttö.

klo 12:45 Pakkaan vauvan vaunuihin ja lähdetään kävellen kauppaan. Vauva simahtaa melkein heti kun päästään ulos ja nukkuu koko reissun.

klo 14:30. Tullaan kotiin. Vauva on herännyt juuri hissimatkan aikana. Käydään vaipan vaihdolla ja leikitään hetki. Katsellaan leluja ja ollaan leikkimatolla.

klo 15 Maidon aika! Sitten touhut jatkuu. Vauva keinuu hetken keinussa ja juttelee leluille.

15:45 Jälleen päikkäriaika. Lelut ei jaksa enää kiinnostaa ja jokeltelu muuttuu väsykitinäksi. Peittelen vauvan vielä omaan sänkyynsä nukkumaan. Laitan itkuhälyttimen päälle ja suljen oven. Päikkäriaikaan touhuilen omiani ja hoidan kotia.

klo 17:15 Vauva heräilee. Jälleen ohjelmassa on vaipanvaihto. Jäädään hetkeksi hoitopöydälle jumppailemaan ja samalla hieron vauvaa, tästä hän nauttii. Vauva hymyilee ja jokeltelee paljon. Jumppailun jälkeen iskee nälkä, syötän maidon. Syötön jälkeen katsellaan vielä hetki leikkimaton leluja. Ne ei tosin jaksa vielä kauheasti kiinnostaa, niihin kun ei itse vielä yletä.

klo 18:30 Iltakitinä alkaa. Koitan laittaa vauvan vielä miniunille pinnikseen, ja yllätyksekseni vauva simahtaa. (Yleensä vauva ei enää tässä vaiheessa nuku, vaan kitisee herkästi väsymystään. Eli toisin sanoen tässä vaiheessa mami keksii viihdykkeitä, jotta vältyttäisiin itkukohtaukselta.)

klo 19 Vauva herää. Toihuillaan olkkarissa koko perheen voimin. Pian väsykitinä alkaa uudestaan.

klo 19:30 Koska vauva on jo väsyneen oloinen, aloitetaan iltapuuhat. Mennään kylpyyn, josta vauva nauttii valtavasti. Koko kylvyn ajan vauva on yhtä hymyä. Vaihdetaan yökkäri päälle ja mennään hämärään makkariin maidolle. Pupu kainaloon ja hyvänyönsuukot ja -toivotukset. Sitten siirrän vauvan omaan sänkyynsä. Laitan itkuhälyttimen päälle ja suljen oven.

klo 20:15 Itkua ei ole kuulunut. Käyn kurkkaamassa ja huomaan vauvan nukkuvan. Jätän vauvan nukkumaan, tästä alkaa isin ja äidin oma-aika :)

klo 2 Vauva ääntelee sängyssään ja hamuilee. Annan maidon ja jatketaan samantien unia.

klo 5 Pikainen vaipanvaihto hämärässä ja syöttö. Unet jatkuu.

klo 8 Vauva herää uuteen päivään :)

Tämmöinen :) Aika peruspäivä, tosin päikkäriajat eivät ole mitenkään vielä vakiintuneet. Jos ei käydä kauppaa kauempana, saattaa vauva nukkua vielä illemmalla toiset päikkärit parvekkeella. Iltapuuhat meillä alkaa yleensä aina klo 19-20 välillä. Ollaan otettu kylpy nyt meidän iltarutiineihin, sillä se on vauvalle nautinnollista ja rentouttavaa. Unilla vauva on lähes joka ilta viimeistään klo 20. Kun lueskelin meidän 2kk arkipäivää , huomaan miten elämä on jo näin lyhyessä ajassa muuttunut. Itkuisuus on vähentynyt aivan huomattavasti! Muutenkin meidän elämä on nyt jotenkin selkeämpää ja rauhallisempaa. Myös unille meno on helpottuntu ihan älyttömästi. Ennen minun piti hipsutella vauvaa unille ja olla valppaana huomaamaan vauvan unenmerkit. Nyt tunnen nuo merkit, ja jos ne menee minulta ohi, tyttö kyllä kiljaisee. Sitten mennään vaan sänkyyn ja vauva osaa nukahtaa itsekseen. Arki on nyt huomattavasti helpompaa :)

Terkuin Lilli ja tyttönen 3kk

Elämä vauvan ympärillä

Hei taas piiiitkästä aikaa!

 En tiedä edes mistä aloittaisin tämän postauksen.. Jotenkin mieli on ollut aikalailla maassa, etten ole saanut aikaiseksi avata bloggeria, saati pystynyt kirjoittamaan arjesta. Kaikki oikeastaan alkoi siitä, kun vauva sai ensimmäisen rotavirus-rokotteen 2,5kk ikäisenä. Sen jälkeen elämä on ollut pelkkää itkua ja parkua ja huutoa. Kaksi viikkoa elämä oli aikalailla kamalaa. Siihen itkuun ei oikeasti auttanut mikään. Nyt viime viikolla 3kk neuvolassa en antanut antaa vauvalle tehosterokotusta, sillä en oikeasti selviäisi toisesta samanlaisesta kaksiviikkoisesta. Toinen rota-annos annetaan sitten 4kk kohdilla ja toivotaan, että suolisto olisi jo kehittynyt, ettei tulisi niin kovia vatsakramppeja. Viime neuvolassa vauva sai kuitenkin nelos- ja viitosrokotteen, joista ei onneksi ole ilmennyt juurikaan mitään oireita.

Muutoin neuvolassa kaikki oli kai suht ok. Painoa oli tullut ihan kivasti (5110g, sp 2790g), vaikkakin yhä alakäyrillä mennään. Pituus-paino käyrä on tehnyt taas koukkauksen alaspäin :/ Pituutta oli nyt 56,5cm, eli 10,5cm tullut 3kk:ssa. Terveydenhoitaja kiinnitti huomiota siihen, että vauvan vasenpuoli dominoi, eli vauva katselee enemmän vasemmalle ja käyttää enemmän vasenta kättään. Tämä varmasti johtuu siitä, että vauva on nukkunut minun vieressäni yöt vasemmalla kyljellä ja vessassa lempilelu on vauvan vas. puolella. Th pelotteli minua jo fysioterapia lähetteellä yms. Onneksi samalla reissulla oli myös neuvolalääkärin aika, jossa lääkäri totesi vauvan terveeksi. Hän myös huomasi vauvan suosivan vasenta puolta, muttei ollut asiasta yhtään niin huolissaan, sillä vauva käyttää myös oikeaa kättä ja kääntyy hyvin oikealle. Sain ohjeeksi siirtää kaikki aktiviteetit oikealle puolelle. Tämä on jo nyt auttanut valtavasti, eikä puolieroa ole minusta enää havaittavissa juurikaan.

Arki on yhä todella vaihtelevaa. Rytmiin koitan taas tähdätä, mutta toisinaan se on vain niin vaikeaa kun vauva huutaa kaiken hereillä olo aikansa. Toisinaan vauva sitten taas nukkuu lähes koko päivän. Luin blogia taaksepäin ja huomasin, miten paljon arki on kuitenkin muuttunut kuukaudessa parempaan päin. Ehkä tämä alakuloisuus on saanut mielikuvitukseni liikkeelle ja pelkään ja olen huolissani milloin mistäkin. Tällähetkellä olen huolissani siitä, että vauva ei kehity kunnolla, tai etten tarjoa vauvalle riittävästi virikkeitä, tai että vauva nukkuu niin paljon. Pelkään jostain syystä autistimia ihan valtavasti. Yhä enemmän pelkään myös että vauva lopettaa hengittämisen.. Pelkään myös vauvan itkua, tai siis sitä, että vauva vain huutaa enkä saa sitä loppumaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mietin kovasti, että ottaisin nämä huolet neuvolassa esille, mutta jotenkaan meillä ei sen th:n kanssa oikeen synkkaa. Hänelle tuntuu haastavalta avautua. En tiedä mitä tässä tekisi.. Nautin kuitenkin vauvan kanssa olemisesta ja hoitamisesta. Rakastan tyttöä valtavasti.

Nyt vauva heräilee jo tuolla makkarissa.. Ainiin, eilen oli historiallinen päivä, sillä vauva siirtyi nukkumaan omaan sänkyynsä! Se sujui yllättävän helposti, saa nähdä kuinka tänään onnistuu :) Ainakin tänään kaikki sisällä nukutut päikkärit on myös nukuttu tyytyväisinä omassa pinniksessä, iihh! 

Koitan taas joku päivä tehdä "päivä meidän kanssa"-postauksen, jotta saatte käsityksen miten paljon meillä nukutaan, että onko se ihan normaalia..

Miten paljon teidät vauvat nukkuu vuorokaudessa? Kauanko jaksetaan olla yhtäsoittoon valveilla?

Terkuin Lilli ja tyttönen 3kk

Blogi 1v.

Hui että aika on mennyt vauhdilla! Vuosi sitten tänä päivänä avasin bloggerin ensimmäistä kertaa elämässäni ja annoin patoutumien päästä valloilleen :) Ajattelin, että kokeillaan nyt tuleeko tästä mitään, mutta aika pian bloggaaminen vei mennessään. Parasta tässä kaikessa on, että olen löytänyt ihanaa vertaistukea elämän eri vaiheisiin. Tuntuu paljon paremmalta, kun tietää muiden kamppailevan samojen asioiden kanssa. Tämä vuosi on mullistanut elämäni täysin...

Vuosi sitten olin vauvakuumeinen höyrypää, joka suunnitteli muuttoa. Sitten tuli ne kaksi viivaa, ja alkoi odotus, ja nyt yhtäkkiä olenkin pian kolmikuisen vauvan äiti. Siis apua! Ihana, että olen saanut taltioitua tänne fiiliksiä ja ajatuksia, lähinnä muistoksi itselleni. Jos joku näistä minun söpötyksistä saa apua tai vertaistukea, niin blogi on täyttänyt tehtävänsä :)

Sitten muihin kuulumisiin :)
Syy blogihiljaisuuteen johtuu siitä, että meille on muuttanut virallisesti känkkäränkkä. Tämä siis alkoi rotavirus-rokotteen jälkeen. Nyt todella tiedän millaista huutoa syntyy vatsakivuista. Rokotepäivänä tyttö oli tosi väsynyt ja nukkui paljon, mutta illalla alkoi vatsanväänteet ja armoton huuto. Toivottavasti tämä ei jatku ihan sitä kahta viikkoa :/ Hermot alkaa olla jo nyt riekaleina...

Onneksi tyttö on nyt löytänyt tämän koliikkikeinun, se hiljentää huudon aika hetkeksi.

Ennen neuvolaa meillä kuitenkin opittiin kääntymään masulta selälleen<3 Tämä varmaan johti siihen, että tyttö oli uudesta taidosta aika väsynyt ja nukkui hyvin päikkäreitä meidän sängyllä. Siis voitteko kuvitella, ilman minkäänlaista liikettä meidän vauva nukkui, uskomatonta! Tämä seesteinen hetki ei sitten kestänytkään kauhean kauaa :/

Tykästyin tähän Boppy pillow-imetystyynyyn, toimii hyvin myös masullaan ollessa.

Muutoin neuvolassa kaikki oli hyvin. Neuvolan täti kehui tyttöä, kun on niin jäntevä. Tyttö kannattelee jo hienosti päätään ja seuraa katseellaan lelua. Painoa oli tullut nyt kahdessa viikossa lähes 700grammaa! Tällähetkellä tyttö syö pullosta sellaiset 100-110ml per syöttö. Mitat olivat 4670g ja 54cm (ja ikää siis 2,5kk). Eli aikalailla siellä alakäyrillä yhä mennään, mutta kuitenkin käyrän suuntaisesti. Itse en ole tästä juurikaan huolissani, sillä minäkin olen kasvanut hitaasti.

Kovasti se neuvolan täti koitti kysellä minun mielialasta ja jaksamisesta. Tämäkin on niin kaksipiippuista, toisinaan olen jaksamiseni äärirajoilla, ja toisinaan olen energinen  ja touhuilen valtavasti. Rakastan vauvaa ja nautin touhuilla hänen kanssaan. Ihanaa on nähdä vauvan kasvavan ja kehittyvän. Saatetaan viettää pitkiäkin aikoja vauvan kanssa "jutellessa"<3 Nämä pienet ihanat hetket ja hymyt saa kyllä jaksamaan. Tykkään myös tästä kiireettömyydestä, saadaan elää juuri meidän omaan tahtiin. Töihin mulla ei ole yhtään ikänä, kammottaa ajatuskin, että jossainvaiheessa pitäisi palata työelämään. Mutta nyt nautitaan tästä hetkestä täysillä!

Nyt kuulen nikottelua tuolta makkarin suunnalta, mamin oma aika alkaa olla ohi. Pahoittelen, jos tämä postaus on ihan sillisalaattia, ajatus katkeilee vähän väliä. Ymmärrätte varmaan :)

Jos jollain on postausideoita niin saa laittaa :)

Terkuin, Lilli-äiti ja tytöntyllerö 2,5kk

Rintaraivoa ja tissilakko

Tämä on viimeinen postaus imetyksestä, sen lupaan. Sillä nyt luovutan! Nostan kädet pystyyn, ei musta vaan ole enää tappelemaan tämän imetyksen kanssa...

Jokunen päivä sitten (en tarkalleen enää muista milloin, sillä ajantaju on hämärtänyt täysin) vauva sai ensimmäiset rintaraivarit. Normaalisti otin hamuilevan, rauhallisen tytön tissille, jossa alkoi samantien silmitön parku ja huuto. No, en tästä säikähtänyt, vaan sinnikkäästi koitin jatkaa. Etsin apua ja sainkin älyttömän hyviä vinkkejä, mutta vauva oli päättänyt aloittaa täydellisen tissilakon. Koitin missä tahansa asennossa, mihin tahansa vuorokauden aikaan, missä tahansa huoneessa ja aina lopputulos oli sama: silmitöntä raivoa. Silloin annoin periksi ja luovutin.

Hyväksyin jollain tapaa sen, että vauvalle ei enää meikäläisen tissi kelvannut. Mutta tämän lakon myötä vauvalta katosi lohtu ja turva. Olipa kysessä mikä tahansa itkukohtaus, sen sai aina rauhoitettua lohtutissillä. Mutta nyt kun lohtutissistäkin on tullut raivon kohde, niin vauvaa on ollut todella haastavaa saada raihoittumaan mitenkään. Tiedättekö tunteen, kun vauva huutaa suoraa huutoa pää punaisena? Minuutit tuntuvat ikuisuudelta. Ensin tekee kaikkensa että vauva rauhoittuu, koittaa olla empaattinen ja lohduttaa. Mikään ei auta. Sitten tulee kiukku, olisi jo hiljaa tuo samperin lapsi. Sitten iskee epätoivo, molemmat itketään, siltikään mikään ei auta.

No, onneksi itku loppuu aina joskus. Toisinaan se vie 20 minuuttia, toisinaan 2 tuntia. Onneksi pahimman yli ollaan nyt päästy. Vauva sai tissin korvikkeeksi unipupun, ja ollaankin kehitetty uudet iltarutiinit (nukkumaanmeno on ollut haastavinta ilman tissiä). Nyt yökkärin vaihdon jälkeen otetaan iso satsi lämmintä maitoa pullosta. Syötän maidon hyvin hämärässä makkarissa, vauva sylissä, vauvalla unipupu kainalossa. Kun maito on juotu, sylitellään ja hipsutellaan hetki, kunnes vauva on lähes unessa. Sitten siirrän vauvan omalle paikalleen minun viereeni, vielä muutamat hipsutukset ja sitten vauva on yleensä unessa. Näin se kuitenkaan aina mene, mutta useimpina iltoina kuitenkin.

Tämä tissistä pulloon siirtymisvaihe on ollut tämän vauva-arjen raskainta aikaa. Sen lisäksi että olen kuunnellut tunteja vauvan itkua, olen myös koittanut pärjätä maitoisten rintojeni kanssa. Ensimmäinen lakko päivä oli pahin, rintoja kuumotti ja jomotti. Koitin pumpulla lypsää, ja sainkin jotain saaliiksi. Parhaitern rinnat kuitenkin tyhjentyivät kuumassa suihkussa. Päivä päivältä tilanne on ollut helpompi ja maidontuotanto on nyt lähes hiipunut. Olen itkenyt aivan valtavasti, tuntenut turhautumista, kiukkua ja huonoa omaatuntoa noista kiukun tunteista. Rakastan vauvaa ihan valtavasti, päivä päivältä enemmän, mutta kyllä se raivoava vauva vaan ottaa päähän ja rajusti. Tiedättekö, kun kaikkesi teet toisen eteen ja toinen vaan huutaa. Isona apuna minulla on ollut korvatulpat ja mies. Mies jaksaa yllättävän pitkään pitää sylissä kaaressa, pää punaisena huutavaa tyttöä. Ilman miestä olisin jo hypännyt kaivoon. Harmittaa vain, että noina huonoina hetkinä tulee miehellekkin tiuskittua, vaikka hän on minulle täysin korvaamaton. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen jo ottanut itselleni hieman omaa aikaa, ja jättänyt itkuisen tytön isällensä. Nämä pienet hetket ovat pitäneet minut edes jollain tapaa järjissäni :D

Nyt harjoitellaan uutta arkea ilman tissiä ja koitetaan saada päivärutiinitkin jollain tapaa kuntoon :)

Terkuin, Lilli ja pieni suloinen raivopää 2,5kk

Miesten vuoro

Tänään on taas "huonompi" päivä, vauva heräili 2 tunnin välein yöllä ja kitisi ihmeellisesti. Ollaan siis miehen kanssa AIKA väsyneitä.. Ruvettiin sitten keskustelemaan miten nämä hommat jaettaisiin siten, että minä en palaisi ihan loppuun. Yhdessä ollaan kuitenkin tämä lapsi alulle laitettu ja yhdessä pitäisi myös vastuu kantaa. Meillä tämä vastuunjako ei vain ole mennyt kauhean tasapuolisesti. Olenkin siis paljon miettinyt että miten muiden miehet (tai kumppani) osallistuu vauva-arkeen. Jos äiti imettää, on luonnollista olla paljon kiinni vauvassa, mutta kyllä se isäkin voi ne vaipat vaihtaa ja tyynnytellä itkevää vauvaa.

Meillä tilanne on kyllä nyt hieman kärjistynyt, sillä kuten olen kirjoittainut, on tämä vauva täysin minussa kiinni, siis ihan kirjaimellisesti. Vauva ei enää rauhoitu isän sylissä, vaikka isällä olisi minuntuoksuinen paita tms. Kantoliinassa vauva viihtyy loistavasti, mutta ei isän kantamana. Tällähetkellä tuntuu, että mies jopa karsastaa vauvanhoitoa, sillä jos tyttö riehaantuu, ei isällä ole mitään tehtävissä. Mies on itsekkin sanonut, että kokee valtavaa turhautumista asiasta. Tämä on ehkä johtanut nyt siihen, ettei hän kovin oma-aloitteisesti lähde vaipan vaihdolle tai muutenkaan hoida vauvaa. Tämä taas on johtanut siihen, että minä en saa lainkaan omaa aikaa tai lepohetkeä, ellei mies sitten lähde vaunuilemaan vauvan kanssa. Ja nyt on niin kovat pakkaset, ettei näin pienen kanssa kai sovi lähteä vaunuilemaan. Eli aika umpikujassa ollaan. Tässä kohtaa en edes viitsi mainita mitään kahdenkeskisestä ajasta.

Olen myös miettinyt, että miten muissa perheissä vastuunjako toteutuu noin niinkuin käytännössä. Jos äiti imettää ja hoitaa vauvaa yön, jotta isä saa nukuttua töitä varten, niin milloin äiti sitten nukkuu? Vai onko äidin tuomio vain nukkua huonosti ja pätkissä niin kauan, kun vauva valvottaa? Kun mies tulee töistä, meillä hän ulkoiluttaa koiran ja tekee ruuan. Näiden jälkeen toki olisi hyvä aika miehen ottaa vastuu vauvasta, mutta mitäpäs jos mies on väsynyt; huonosti nukuttu yö, raskas työpäivä, lenkki koiran kanssa ja ruuan laitto. Miten paljon mieheltä voi siis vielä vaatia? Ja miten paljon äidiltä voi vaatia? Jos äiti hoitaa jo ns. yövuoron ja aamuvuoron, niin voiko isän velvoittaa hoitamaan vauvan hoidon iltavuoron jo oman työpäivän päälle... Jokatapauksessa, kumpikin on väsynyt koko ajan.

Onneksi tämä tilanne on toivottavasti vain väliaikaista, mutta kyllähän tämä nyt tuntuu hirmu rankalta. Onneksi ollaan saatu apua minun äidiltäni, joka mielellään vaunuttelee vauvan kanssa, jotta saadaan pieni lepohetki. Ja siis rakastan vauvanhoitoa ja koko vauvaa muutenkin, mutta kyllä sitä joskus kaipaa pientä hetkeä (edes vaikka yhden tunnin), että voisi siirtää vastuun kokonaan jollekkin toiselle.

Mielelläni kuulen, miten te muut olette nämä tilanteet ratkaisseet :)

Terkuin Lilli ja huonosti nukkuva tyttö 9vk

2kk neuvolakuulumiset

Eilen meillä oli taas neuvola-aika. Juttelin neuvolan aulassa parin ihanan mamman kanssa, voi vitsit että vertaistuki on oikeesti tärkeetä :) Mutta se kyllä "ärsyttää", että kaikki luulee meidän tyttöä vastasyntyneeksi, niin pieni kun kuulemma on. Mutta jokainen vauva kasvaa omaa vauhtiaan, pääasia että kasvaa! Meillä käytetään yhä 50cm vaatteita, jotka tosin nyt jäämässä kohta pieniksi. 56cm yökkärit on kyllä otettu jo käyttöön, samoin joitain 56cm housuja on käytössä.

Mutta vauva on siis kasvanut hienosti. Painoa oli nyt 3920g (sp 2790g) ja pituutta 52cm. Eli painossa on ottanut tosi hyvin kiinni, mutta pituutta tulee hitaasti mutta varmasti :) Ei kai voi tälläseltä pätkä-äidiltä mitään huiman pitkää vauvaa odottaakkaan. Samalla terveydenhoitaja tutkiskeli vauvaa, seuraako helistintä, ja typykkähän oli ihan into pinkeenä, pää heilui puolelta toiselle :D Eli kaikin puolin hyvinvoiva vauva.

Kerroin pulautteluista, ja terveydenhoitaja kehoitti kokeilemaan maidonsakeuttajaa. Onko kellään kokemuksia, onko auttanut? Mietin vain, että mahtaako sakeutettu maito tulla pienivirtauksisista tuteista ulos. Minkähän kokoisia tutteja pitäisi ostaa, ettei vauva kuitenkaan hotkisi maitoaan?

Mutta muuten saatiin lupa olla nyt herättämättä vauvaa öisin, eli saa nukkua niin pitkään kuin nukkuu. Ja nukkuihan se, viime yönä melkein 5 tuntia. Ai että, mamihan on ihan virkeä jopa :D Tämä siis sen vuoksi, että vaikka kuinka koitin maitoa vielä nostattaa, niin ei se samoihin määriin noussut. Elikkäs nyt syötetään päivisin pullosta sellanen 80-100ml ja imettelen siihen päälle tarvittaessa (eli pienet tilkat tissistä jotta vauva nukahtaa). Iltatissi tuntuu olevan vauvalle tosi tärkeä, ilman sitä ei vain kertakaikkiaan suostu nukahtamaan. Eli imetän pullon päälle vielä iltaisin vauvan uneen. Ja aamulla rinnat ovat taas täydet, niin imettelen myös silloin. Aamusin vauva ei vain ole kovin innokas tissiltä imijä, koska maito ilmeisesti heruu liian hitaasti typyn mielestä. Toivon, että saisin pidettyä maidontuotantoa yllä siten, että iltaimetykset voisivat vielä jatkua ainakin 3kk ikään asti.

Tyttö on nyt jotenkin herännyt tähän maailmaan. Syötön jälkeen jää aina katselemaan ympärilleen ja kaipaa virikkeitä. Tämän vuoksi helposti sitten yliväsyy. Meillä hymyillään paljon ja äännelläänkin jo hieman :) Yliväsymys on kuitenkin ongelma. Koitan reagoida heti ensimmäisiin vauvan väsyviesteihin, jotta ei menisi huudon puolelle. Vauva ei osaa nukahtaa enää itse (niinkuin ennen aina tissille), vaan kaipaa nukuttelua. Yleensä meidän sänkyyn nuhahtaa silittelemällä ja muutoin sitten kantoliinaan tai vaunuihin. Olen jotenkin rakastunut vauvaan taas eri tavalla, nyt kun hieman saa jo enemmän kontaktia tyttöön<3

Tyttö on alkanut viihtymään leikkimatolla

Voi kun nämä pakkaset tästä hellittäisivät, niin päästäisiin taas vaunulenkeille! Oletteko miten orjallisesti noudattaneet tuota neuvolan -10asteen pakkasrajaa ulkona nukuttamiseen? Tyttö nukkuu niin hyvin ulkona, että harmi jos ei moneen päivään päästä ulos. Meillä olisi se isompikin jääkarhupussi käytössä ja lasitettu parveke... en ehkä ihan näillä -20asteen pakkasilla, mutta jos vähän lauhtuisi.

Nyt jatkan ristiäisten suunnittelua, hui että mikä homma :O

Ihanaa alkuvuotta kaikille<3

Terkuin, Lilli ja pian nimen saava tyttö 2kk ja 5pv