Tänään on taas "huonompi" päivä, vauva heräili 2 tunnin välein yöllä ja kitisi ihmeellisesti. Ollaan siis miehen kanssa AIKA väsyneitä.. Ruvettiin sitten keskustelemaan miten nämä hommat jaettaisiin siten, että minä en palaisi ihan loppuun. Yhdessä ollaan kuitenkin tämä lapsi alulle laitettu ja yhdessä pitäisi myös vastuu kantaa. Meillä tämä vastuunjako ei vain ole mennyt kauhean tasapuolisesti. Olenkin siis paljon miettinyt että miten muiden miehet (tai kumppani) osallistuu vauva-arkeen. Jos äiti imettää, on luonnollista olla paljon kiinni vauvassa, mutta kyllä se isäkin voi ne vaipat vaihtaa ja tyynnytellä itkevää vauvaa.
Meillä tilanne on kyllä nyt hieman kärjistynyt, sillä kuten olen kirjoittainut, on tämä vauva täysin minussa kiinni, siis ihan kirjaimellisesti. Vauva ei enää rauhoitu isän sylissä, vaikka isällä olisi minuntuoksuinen paita tms. Kantoliinassa vauva viihtyy loistavasti, mutta ei isän kantamana. Tällähetkellä tuntuu, että mies jopa karsastaa vauvanhoitoa, sillä jos tyttö riehaantuu, ei isällä ole mitään tehtävissä. Mies on itsekkin sanonut, että kokee valtavaa turhautumista asiasta. Tämä on ehkä johtanut nyt siihen, ettei hän kovin oma-aloitteisesti lähde vaipan vaihdolle tai muutenkaan hoida vauvaa. Tämä taas on johtanut siihen, että minä en saa lainkaan omaa aikaa tai lepohetkeä, ellei mies sitten lähde vaunuilemaan vauvan kanssa. Ja nyt on niin kovat pakkaset, ettei näin pienen kanssa kai sovi lähteä vaunuilemaan. Eli aika umpikujassa ollaan. Tässä kohtaa en edes viitsi mainita mitään kahdenkeskisestä ajasta.
Olen myös miettinyt, että miten muissa perheissä vastuunjako toteutuu noin niinkuin käytännössä. Jos äiti imettää ja hoitaa vauvaa yön, jotta isä saa nukuttua töitä varten, niin milloin äiti sitten nukkuu? Vai onko äidin tuomio vain nukkua huonosti ja pätkissä niin kauan, kun vauva valvottaa? Kun mies tulee töistä, meillä hän ulkoiluttaa koiran ja tekee ruuan. Näiden jälkeen toki olisi hyvä aika miehen ottaa vastuu vauvasta, mutta mitäpäs jos mies on väsynyt; huonosti nukuttu yö, raskas työpäivä, lenkki koiran kanssa ja ruuan laitto. Miten paljon mieheltä voi siis vielä vaatia? Ja miten paljon äidiltä voi vaatia? Jos äiti hoitaa jo ns. yövuoron ja aamuvuoron, niin voiko isän velvoittaa hoitamaan vauvan hoidon iltavuoron jo oman työpäivän päälle... Jokatapauksessa, kumpikin on väsynyt koko ajan.
Onneksi tämä tilanne on toivottavasti vain väliaikaista, mutta kyllähän tämä nyt tuntuu hirmu rankalta. Onneksi ollaan saatu apua minun äidiltäni, joka mielellään vaunuttelee vauvan kanssa, jotta saadaan pieni lepohetki. Ja siis rakastan vauvanhoitoa ja koko vauvaa muutenkin, mutta kyllä sitä joskus kaipaa pientä hetkeä (edes vaikka yhden tunnin), että voisi siirtää vastuun kokonaan jollekkin toiselle.
Mielelläni kuulen, miten te muut olette nämä tilanteet ratkaisseet :)
Terkuin Lilli ja huonosti nukkuva tyttö 9vk
Mää niiiiin ymmärrän sua/teitä. Mutta tosiasia on että raskain taakka tulee äidille,varsinkin jos imetyää. Äitin kanssa vauva viettää paljon aikaa,eniten päivän aikana ja äiti on vauvalle se tärkein maailmassa. En tiiä,tää ei varmaan lohduta siihen että teillä on niin pieni vauveli vielä,mutta meillä tulanne helpotti vasta sitten ku lopetin imettämisen kummankin ollessa 8kk vanha. Sitten sain kädet hetken vapaaksi. Taikka vaikka päivän aikaa levähtää taikka käydä kunnolla ihmisten ilmoilla. Siihen asti kumpikaan ei rauhottunu,eikä edelleenkään suostu ku äidin kanssa tekemään asioita. Esim. nukkumaanmenot. Silloin kun en ole näkösällä niin ei mitään ongelmaa. Mutta pieni itkuhan ei tapa eikä traumatisoi kettään. Kun teillä kerran osittaisimetetään niin mitä jos eri huoneessa nukkkuisit vaikka jossainvälissä ja isä syöttää pullosta? Jos itkee niin ei se niin vaarallista ole(vaikka ymmärrän,sitä on vaikea kuulla) miehesi ehkä tarvitsee sellaista kannustamista nyt tuogon vauvanhoitoon. Oletteko harkinneet perhetyöntekijän käymistä? Vähän neuvomassa arjessa,niillä on paljon kokemusta sekä hyviä niksejä kaikkeen. Ja sitä ei tarvitse ollenkaan hävetä. Ollaan itsekkin käytetty kun minusta tuntui että uupumus tulee enkä enään jaksa. Tuntui kun kantaisin kaiken taakan yksin. Sulla ihanaa siinämielessä että miehesi kokkaa ja ottaa vastuuta kuitenkin monissa asioissa. Mulla mies ei ole osallistunut juuri mihinkään ja ite sain valvoa. Kunnes tuli se päivä etten enää jaksanut. Vein vauvan aina aamuyöstä isälleen...nukkui siellä hyvin sen 4h ku ei maito tuoksunut vieressä. Ja minä sain 4h katkeamattomat unet :) Ja kyllähän tää silleen menee että on helppoja vauvoja jotka nukkuu jo alusta yöt ja ovat tyytyväisiä ja sitten niitä vaativampia. Se aikanaan helpottaa kyllä kunhan kasvaa. Ihan älyttömästi voimia sulle varsinkin ja miehellesi nyt sitä rohkeuttaa vaan tarttua asioihin ja jatkaa vauvan hoitamista. Se vielä että anna miehesi tehdä asiat sitten omalla tavallaan niin sekin tuo itsevarmuutta miehelle hoitaa vauvaa :) Minä puutuin liikaa ennenku tajusin että kyllä se osaa eikä mun tartte tässä vieressä kytätä :D
VastaaPoistaEn tiiä oliko tästä apua,mutta toivottavasti :)
Kiitos kommentistasi, oli tosissaan apua!<3
PoistaHelpottaa niiiiin paljon kuulla että muilla on samanlaisia "ongelmia". Yleensä kun tämmösistä jutuista ei kauheesti jutella avoimesti...
Ei mulle oo kukaan perhetyöntekijää ikinä ehdottanut, taidampa ottaa asian puheeksi seuraavalla neuvolareissulla! Vinkit ja niksit tulee tosiaan tarpeeseen :)
Ja minä taidan myös puuttua liikaa miehen tapaan hoitaa vauvaa, eihän se vauva rikki mene :) Eilen tein hurjan tempun, jätin vauvan miehelle hoitoon ja lähdin itse lenkille. Mamille teki niiiin hyvää :) Mies ja vauvakin olivat hengissä :D
Kiitos valtavasti tsempistä ja vinkeistä, ehkä tää joskus helpottaa :)
Ja jos se neuvolantäti siihen lämpiää tai pakkohan sen on niin nimenomaan että se perhetyöntekijä tulisi illalla katsomaan mitrn teillä mennee ja miten vauveli käyttäytyy :)
PoistaNekö voi tulla ilta-aikaankin? Wautsi! Nyt kun arki on muuttunut (tissistä siirrytty pulloon) niin kaikki vinkit olisi ehdottoman tervetulleita!
PoistaTerveisiä yökyöpeliltä, jonka vauva nukkuu, mutta jonka oma unirytmi on aivan sekaisin.
VastaaPoistaVauvoilla alkaa unirytmi muotoutua noin 2 kk iässä ja siihen asti nukkuminen voi olla vaikka minkälaista. Ekat kuukaudet on ne raskaimmat, kun opettelee uudenlaista elämää ja kun on kamalasti uusia juttuja opeteltavaksi. ainakin itselleni ekan lapsen kohdalla se kaikesta itsenäisyydestä luopuminen oli isompi juttu kuin nyt.
Meillä isä osallistuu aina kun pyydän, mutta koska en kestä juuri vauvan itkua, niin hoidan vauvan tse pääasiassa. Mies vaihtaa vaippaan pyynnöstä ja pyytämättä ja hyssyttelee, että saan syötyä loppuun. Esikoinen sitten taas on miehen vastuulla enemmän, vaikkakin arkena pääasiassa tietenkin minä vastaan kaikesta. Meillä mies ei ole vielä pitänyt isyyslomaa ja vauva on kuukauden. Arki alkoi heti kun kotiuduin, eli jäin kolmisin lasten kanssa, kun vauva oli 4pv ikäinen.
Saan mieheltä paljon apua työpäivien jälkeen ja halutessani pääsdn kauppaan itsekseni. Vielä en ole halunnut, kun yhden suunnan matkaan menee 30 min.
Tosi tärkeää on kyllä saada apua ja toivottavasti miehesi vielä siitä rohkaistu. Ehkä vauvakin vähän vielä jännittää Isin käsittely, etenkin jos isi on epävarman oloinen. Kyllä se siitä vielä helpottaa. Toivottavasti paremmat unet alkaa siitä 2kk kohdalta.
Tsemppiä!
Hei Lyyli!
PoistaIhana kuulla että teillä homma tuntuu toimivan aika hienosti :) Mikähän siinä on että miehiä täytyy aina pyytää hoitamaan vauvaa.. Minunkin mies hoitaa kyllä, jos pyydän, eikä hän keksi juuri sopivaa tekosyytä :D mutta hyvä tietää, että tämä on ehkä miehille vain tyypillistä käytöstä :)
Ehkä minunkin pitäisi olla rohkeampi ja jättää vauva vain isälleen, eihän sitä vauvan käsittelyä opi kuin tekemällä..
Kiitos tsempistä :) Teille myös voimia arkeen<3
Mitä vähemmän isä vauvaa hoitaa, niin sitä huonommin se varmasti sujuu. Meillä isä kyllä hoitaa vauvaa ihan mielellään ja aina kun pyydän, mutta onhan se isälle haastava tilanne kun vauva alkaa melkein aina itkeä jos joutuu äidiltä pois :-D paremmin kuitenkin sujuu mitä useammin ja enemmän isä vauvan kanssa on, eihän vauva muuten isän syliin totu eikä isä opi vauvaa käsittelemään. Mä käyn useamman kerran viikossa ratsastamassa ja olen pari tuntia poissa kotoa, siinä on hyvä tilaisuus isän viettää vauvan kanssa laatuaikaa kun en ole vieressä kyttäämässä ja neuvomassa. aina on ollut hiljainen ja tyytyväinen vauva kun kotiin tulen, vaikka välillä tuntuukin että pelkästään kitisee isän kanssa ollessaan.. :-) kärsivällisyyttä ja opetteluahan se vaatii kaikilta osapuolilta, mutta hallaa vaan teet itsellesi jos et passita miestäsi vauvan hoitoon päivittäin. Meillä työnjako menee niin, että toinen on vauvan kanssa ja toinen sitten lenkittää ne koirat ja tekee kotihommia, välillä vaihdetaan.
VastaaPoistaOlet varmasti niiin oikeassa!
PoistaMutta ihana kuulla että muidenkin vauvat "karsastaa" isiä :) Luin tämän kommentin miehelleni, ja hänenkin olonsa ehkä hieman helpotti. Eilen otinkin jo hetken omaa aikaa, ja mies jäi ihan mielellään vauvan kanssa. Mies on niin suloinen meidän tytön kanssa<3
Ehkäpä mekin nyt aletaan vaihtamaan näitä illan hoitovuoroja, mielelläni lenkitän meidän koiraa ja saan hetken omaa aikaa. Pääsee mieskin sitten tutustumaan vauvaan omalla tavallaan kun en ole kokoajan kyttäämässä vieressä :D
Kuulostaapa tutulta! Meillä huudettu illat hysteerisenä viimeiset kaksi viikkoa ja kanniskeltu vaavia ympäri asuntoa. Mies kyllä kantaisi-mutta vauva huutaa silloin kahta kauheammin, eli helposti tulee sitten se "no anna tänne se takas" ja sylittelen itse. Ajattelin minäkin pakkasten laannuttua laittaa miehen vaunulenkille tai sitten lähteä johonkin yksin, edes puoleksi tunniksi. Ongelmana pidemmällä poissaoloille on se, ettei vauva huoli pulloa laisinkaan ja käy tosi usein tissillä.
VastaaPoistaTällä hetkellä meillä jo jonkinlaisena ollut päivärytmi on mennyttä ja tilalla kaaos, tekisi mieli syyttää pari viikkoa sitten saatua rota-rokotetta...Päivät on pitkiä kun vauva ottaa vain sylissä 10-15 min unia ja illalla on sitten niin väsyksissä että huutaa pahimmillaan 1,5h putkeen selkä kaarella itkuunsa tikahtuen.
Väsyksissä siis ollaan..pitäis kuulema helpottaa 3-4kk iässä..mutta jos kaksi viikkoa on ollut näin kauheeta,niin miten sitä selviää vielä pari kuukautta...
Tsemppiä, väittäisin että tunnen tuskasi...!
Berttta ja itku-iita 8vkoa
Hei Bertta!
PoistaIhanaa että kohtalon tovereita löytyy!
Meillä on illat muuttuneet kanssa aivan kaoottisiksi. Tyttö ei enää suostu illalla nukkumaan liinassa, vaan huutaa ja huutaa yliväsymystään. Me ei olla rota-rokotetta vielä saatu, ja sun kertoman perusteella en odota sitä ollenkaan! Jos tämä huuto on jo nyt tämmöstä, niin mitä se on sitten sen rokotteen jälkeen, huhhuh! Välillä olen ollut nyt niiiin väsynyt, että olen tyrkännyt vaavin isälleen ja laittanut korvatulpat korviin ja hetkeksi lukittautunut toiseen huoneeseen. Pää hajoaa muuten :/ Kamalahan se on sitä huutoa kuunnella, mutta on tosi raskasta olla vauvan kanssa kiinni 24/7, siis ihan fyysisestikkin kiinni. Toivottavasti teidän vaavi tottuisi pulloon, ootko kokeillut erilaisia tuttiosia? Meilläkin meni hetki, ennenkuin löysin sopivan imuosan, jota tyttö suostui imemään. Parhaaksi osoittautui ainu mam-sarjan tutit, jotka matkii rinnan muotoa (aventin samantyyliset oli ihan nounou!).
Mutta ei auta kuin koittaa jaksaa. Voimia teillekkin ihan älyttömästi<3 Lasken päiviä siihen, että vauva täyttää 3kk!
Heh, kihelmöivä aihe! :) Ja hyvin kirjoitettua pohdintaa aiheesta. En ole aiemmin, enkä edelleenkään nyt itse äidiksi tultuani, ymmärtänyt äitejä jotka nimenomaan haluavat tehdä kaiken itse! Tai no, tottakai ymmärrän, että meitä on erilaisia ja joillain äideillä on suurempi halu pitää asiat omissa hyppysissään. Mutta minä vain koen erittäin tärkeänä molempien vanhempien osallistumisen, tuon vastuun jakamisen mistä mainitsit. En voi kertakaikkiaan sietää ajatusta, että minun tulisi superäidin tavoin hoitaa vauva ja koti täysin :D Noup. Ja että pikkuvauva-aikana täytyisi vaan tyytyä siihen, ettei omaa aikaa saa ollenkaan.
VastaaPoistaToki on tilanteita, joissa ei välttämättä tunnu olevan kauheasti vaihtoehtoja. Kuten teilläkin nyt, harmillista, kun voin kuvitella että omaa aikaakin kaipaisit! Mutta ymmärtää sinänsä isänkin tunteen siitä, ettei tuossa tilanteessa niin hanakasti tule tartuttua vauvanhoitoon, kun vauva on niin kiinni sinussa.
Meillä eroa teidän tilanteeseen on varmaan se, että vauva ei paljoakaan valvota yöllä (koputan puuta!) ja toistaiseksi myös viihtyy isän seurassa yhtälailla.
Meillä heräillään aamulla yleensä koko porukalla miehen lähtiessä töihin. Hän vaihtaa yleensä vaipan ja minä aloitan imettelyn. Imetyksen aikana mies syö ja laittaa itseään töihin valmiiksi, jonka jälkeen taas ottaa vauvan hetkeksi ja minä käytän koiran ulkona. Tällaiset pienet jutut on kyllä mulle kovin tärkeitä. Mutta olisi varmasti hankalia toteuttaa, jos vauva rauhoittuisi vain minun syliini.
Iltasella mies saattaa vaihtaa hieman useammin vaippaa kuin minä, kun minulla menee taas sitten imettäessä aikaa. Jaamme myös iltoja jonkin verran niin, että toinen hoitaa vauvaa ja toinen voi silloin lähteä vaikka kaupoille tai urheilemaan. En koe huonoa omaatuntoa siitä, jos mies jää huolehtimaan vauvasta työpäivänsä päälle, sillä onhan minullakin mennyt päivä vauvasta huolehtiessa, imetellessä ym. Tietenkään ei näin joka päivä, vaan sopivasti tasapainotellen. Toisena päivänä vauva on kitissyt koko päivän, eikä ole nukkunut välttämättä paljoakaan, jolloin kaipaan ehkä hetkeksi pois. Toisena päivänä taas oma päivä on sujunut helpommin ja mies voi ottaa illan aikana enemmän omaa aikaa. Ja niin, on meillä toki perheaikaakin usein.. :)
Jos vaan vauva rauhoittuu olemaan myös isän kanssa, älä koe huonoa omaatuntoa siitä, että toisina iltoina mies ottaisi työpäivänsä päälle vähän enemmän vastuuta! :)
-Helena
Hei Helena, kiitos kommentistasi<3
PoistaMinäkään en todellakaan yritä edes olla mikään super-mutsi :D En ymmärrä sellaista ajattelutapaa ollenkaan! Musta hommat pitäis jakaa tasapuolisesti, niinkun ennen raskautta kotihommatkin jaettiin puoliksi, niin miksi nyt vauvan syntymän jälkeen mun pitäisi ottaa koko vastuu vauvasta ja kodista. Eieiei :D Ehkä olen vain itsekäs kun kaipaan omaa-aikaa :D
Mutta ymmärrän kyllä miestäkin, että hankala tarttua hommiin kun vauva kitisee. Päästään "tavallaan" helpommalla kun minä hoidan vauvaa. Teidän päivärytmi ja vastuunjako kuulostaa mielestäni tosi hyvältä! Luin tämänkin kommentin miehelle, ja hän oli kyllä ihan hyvällä mielellä ja lupasi auttaa iltaisin enemmän. Minulle on ehkä helpompaa, että lähden kotoa hetkeksi pois, sillä vauvan itkua on tosi vaikea kuunnella. Miehenkin tulee helpommin "luovutettua" vauvan kanssa, kun tietää että minulle voi sen huutavan käärön tyrkätä ja tilanne rauhoittuu. Pakkohan tytön on isäänsäkkin tottua, mitä jos minulle sattuisi jotain, silloin miehen olisi pakko selviytyä joka tapauksessa. Eikä se vauva kai pienestä huudosta traumatisoidu? :/
Täälläkin suositaan äitiä! :)
VastaaPoistaMeille ei ole muutoin muodostunut työnjakoa, kuin koiran kohdalla. Se on jo suuri apu. Mies vaihtelee vaippaa ihan mielellään, mutta on niin vähän kotona että yleensä tätä tapahtuu 0-1krt/vrk. Yritettiin nukkua samassa huoneessa ensimmäisen kuukauden ajan, mutta tilanne johti siihen että nyt vaavi ja minä nukumme kahden ja mies toisessa huoneessa.
Tämä siksi, ettei miehen tarvitse lähteä umpiväsyneenä töihin. Me vauvan kanssa kun voidaan kuitenkin ottaa tirsat oikeastaan missä vaiheessa päivää tahansa, vaikka harvinaisemmaksihan tuo päivällä nukkuminen käy..
Nykyään eletään kuin vampyyrit, kukutaan öisin ja nukutaan päivisin.
Talosta, ruoasta ym "naisten hommista" huolehtiminen on omalla kontolla. Oon ehkä alusta asti tehnyt sen virheen, etten ole antanut miehen hoitaa ja niinpä tämä ei yksinkertaisia juttuja osaakaan, kuten pyykkäämistä jne. Jos siis pistän tämän hoitamaan jotain omia töitäni, on lopputulos yleensä sellainen että siitä aiheutuu vain lisähommia mulle.
Tää on surullista, mutta oikeastaan ihan itse aiheutettua, kun en aiemminkaan ole mieheltä vaatinut.
Vauvaa mies kuitenkin todistetusti osaa hoitaa, mutta hermostuu kovin nopeasti ja luovuttaa & tuo vauvan mulle ja sanoo että sillä on nälkä, vaikka tyttö olisi juuri syönyt. Meillä kyllä tissitellään todella tiheästi, mutta se on myös sitä läheisyydenkaipuuta.
Yksi aamu on tähän mennessä tullut, kun mies oli koko pv kotona ja aamulla näki että mulla alkaa mennä väsymys aivan totaali yli. Otti sitten vauvan muutamaksi tunniksi & toi takaisin nukkuvan käärön niin että jatkoin siitäkin vielä unia vauvan kanssa.
Eli auttaa kyllä jos vaan on paikalla.
Viikonloput tai sunnuntait onkin meillä suurta luksusta, kun isä on paikalla ainakin suurimman osan päivää.
No, tässä on vasta muutama kuukausi harjoiteltu vanhemmuutta, joten luulisin että siihen nähden menee ihan hyvin. Mutta äidin tyttö tästä kyllä tulee. En sitten tiedä miten olisi jos tulisi roolinvaihto ja minä lähtisin töihin.
Tsemppiä teille! Vauvalla saattaa useamminkin olla kausia, että vierastaa toisia ja etenkin isää, mutta siitä pitäisi päästä yli totuttelemalla.
Vauva ihan taatusti tulee huomaamaan että isä on aivan yhtä hyvä kuin äiti! :) Toivottavasti löydätte sen kultaisen keskitien työnjaossa! Samaa toivon meille. :)
Hei Mette!
PoistaKiitos kommentistasi! Voi kun mekin voitaisiin vauvan kanssa vallata makkari! Me asutaan tällä hetkellä vielä kaksiossa, eli jos me vallattaisiin makkari niin mies joutuisi sohvalle :D En tiedä miten reilua sekään olisi.. Mutta ihana että teillä isäkin auttaa. Mies varmaan jaksaakin auttaa iltaisin paremmin, kun on saanut yön nukuttua hyvin. En minäkään luota kyllä miehelle pyykinpesua, mutta imuri hänellä pysyy kädessä :D Toivottavasti löydetään tosiaan se kultainen keskitie, niinkun sanoit, alussa vasta ollaan :)
Ei varmasti traumatisoidu, isän hoitoon vaan tasaisen säännöllisesti! :)
VastaaPoistaIskee kyllä itselle joskus tosi vahvasti huono äiti -olo, kun miehen tullessa töistä tyrkkää kitisevän vauvan hänen vastuulleen ja poistuu hetkeksi takavasemmalle. Kun ei meinaa pää kestää jatkuvasti huonotuulista vauvaa. Ei siis huonoa omaatuntoa varsinaisesti siitä, että tyrkkää isälle lapsen vaan siitä, etten kestä tunnista toiseen huutoa ja kitinää, ja jaksa vaan pyyteettömästi hoivata lastani. "ARGGHH, eikö nyt kaikki vois vaan olla hyvin?? Lämpimästi päällä, kuiva vaippa, maitoa massu täynnä!!Shhhhh!" Ihana saada vertaistukea, tuolla kun jollekin toiselle kommentoit, että tulpat korviin ja toiseen huoneeseen.. :D En ole siis ainoa ja ehkä näin reagointini onkin ihan normaalia. Eikä tarvitse tuntea huonommuutta siitä :)
Tosin taidan tuntea huonommuutta ihan hippusen verran siltikin, koska meillä ei kai edes huudeta kovin paljoa, eikä ollenkaan joka päivä. Eli mun pitäisi vaan hillitä huonot hermoni.. ;) Mutta tietty silloin, kun useamman tunnin huuto osuu kohdalle, se tuntuu siltikin paljolta ja raskaalta. Ja kaikki sympatiani niille, ketkä kamppailevat sen kanssa vielä enemmän kuin me.
-Helena
Ihana kommentti<3
PoistaTunnen itsekkin juuri tuota huono äiti- oloa samasta syystä. Rakastan minäkin vauvaani valtavasti, mutta miten tuo rakas käärö voikin aiheuttaa niin suuria kiukun tunteita.. Ehkä eniten "pelkään" sitä, että jos sanon ääneen että vauva ärsyttää toisinaan, niin ihmiset luulee etten välitä lapsestani.
Eikä sinun tarvitse potea huono omaatuntoa noista tunteista, vaikka vauva ei tuntitolkulla raivoakkaan. Vauvan itku on vain jotain niin hermoon käyvää, yhdistettynä kaikki muut arjen muutokset. Superihminen pitää olla jos vauva ei ikinä ota aivoon :D
Hei Lilli, minun tulee hoidettua melkeinpä täysin yksin vauvanhoito. Mies kyllä joskus pitää vauvalle seuraa, kun tyttö on hyvällä tuulella. Kun kitinä alkaa vauva on minun vastuullani :/ saan kyllä nukuttua päivisin jos olen väsynyt, sillä neiti nukkuu ulkona todella hyvin, jopa 4h saattaa nukkua. Pääsääntöisesti kyllä 3h ja nukkuu yleensä 2 päiväunet ulkona, aiemmin jopa kolmet :) ensimmäiset unet meillä on aina ne pisimmät, joten silloin saan hyvin levättyä. Tuohon itkuisuuteen vielä sanoisin, että meillä se loppui kun jätin kokonaan d-vitamiinit antamatta. Muutaman päivän kokeilin taas antaa ja sama, selvästi kivusta johtuva huutokonsertti iltaisin alkoi joten nyt jätän ne suosiolla antamatta (en halua aiheuttaa lapselle kipua, kun se selvästi siitä johtuu) ja kokeilen n. 6kk iässä uudelleen, kun alan mahdollisesti silloin antaa kiinteitä. Nyt ollaan vielä täysimetyksellä. Tämä on toki vain meidän kokemus. Tiedän kyllä myös veljeni ja hänen vaimonsa tehneen samoin ja nyt heidän poika on yli vuoden ja saa normaalisti d-vitamiinia, eikä se enää aiheuta ongelmia. Heiltä vinkin sainkin. t. Ansku ja toukka tyttö 4kk
VastaaPoistaHei Ansku ja vauva!
Poistawau, nostan sulle kanssa hattua että jaksat vauvan kanssa lähes itseksesi. Vaikka, eipä meillä ole muuta vaihtoehtoa kun jaksaa :)
Hei, mitkä d-vitamiinitipat teillä sitten oli käytössä? Itsekkin kokeilin jättää pois, ja ehkä hieman helpommin on nämä muutamat illat menneet. Hieman kyllä jännittää jättää d-vitskut pois, ettei vauva saa mitään riisitautia... Vai voiko parin kuukauden tauko altistaa negatiivisille haitoille?
No eipä tässä kyllä ole vaihtoehtoja, on vaan jaksettava :D mutta kyllä sitä jaksaa, kun näkee pienen kehityksen; hymyt, jokeltelut ja ääneen naurun, liikkumaan oppimisen ja kaiken, mahdollisen ihanan mitä tulevaisuus tuo tullessaan <3 se antaa voimaa vaikeisiin päiviin :) meillä oli ensin d-tipat ja sitten rela d, molemmista tuli tosi kovasti itkuisuutta ja näki selvästi, että pieneen sattuu. En osaa vastata tuohon, että onko parin kk tauko haitallista. Sitä olen itsekkin miettinyt :/ mutta ei sellainen kivun aiheuttaminenkaan kovin kivalta tunnu. Mietinkin, että täytyy kuitenki kokeilla vielä muitakin vaihtoehtoja, jos jokin edes sopisi. Ja antaisi sitten vaikka erikseen maitohappobakteeri tippoja jos d vitamiineissa ei sitä ole. Kestäisi pienen vatsa paremmin. Ja antaisi vielä rauhassa vatsan tottua aloittamalla yhdellä tipalla muutaman päivän ja sitten kahdella jne.
VastaaPoistaJaksamisia ja hyväntuulisia päiviä teille! :)
- ansku ja tyttö 4kk
Niin, unohdin itsekkin kirjoittaa tuohon postaukseen, että on se arki muutakin kun huutoa. Meilläkin on paljon hyviä hetkiä, ne tosissaan auttaa jaksamaan :)
VastaaPoistaMeillä on ensi viikolla neuvolalääkäri, aion kyllä silloin kysyä tuosta d-vitamiinin tauotuksesta. Me ollaan annettu d-vitskut just aina iltaisin, ja usein ei mee kauaa kun se huutokonsertti sitten alkaa, eli hyvinkin huudon aiheuttaja voi olla nuo hemmetin tipat :/
Teille myös jaksamista ja ihanaa kevään odotusta<3
Kiitos :)
VastaaPoistaVaihdettiin nyt gefiluksen d3 tippoihin, eikä huutoa ole kuulunut. (Koputtaa puuta) kannattaa muuten antaa tipat aamulla ja vasta kun on syönyt, eli ei tyhjään mahaan.
Kannattaa kyllä kokeilla merkin vaihtoa. Apteekissakin farmaseutti neuvoi, että ehdottomasti kannattaa kokeilla eri merkkiä jos jokin aiheuttaa vatsa vaivoja.
-ansku ja typykkä joka ei enää huuda iltaisin :)