maanantai 20. kesäkuuta 2016

Vauvavuosi yli puolen välin

Huhhuh huijaa, täällä ollaan taas! :)

Monta kertaa olen tänne kaivannut, mutta aikaa ei tahdo riittää. Tai sehän olisi tietysti priorisointikysymys, mutta vauva (jos tuota tyttöä nyt enää vauvaksi voi kutsua) on kyllä ihan ykkönen ja koti/parisuhde tulee heti hyvänä kakkosena.

Mutta mitä meille sitten kuuluu.. Noh, ihan hyvää :) Aika karikkoinen tämä meidän vauvavuoden puolikas on kyllä ollut. Nyt alkaa nauttimaan taas hieman enemmän tuosta lapsesta. Mutta vaikeaa on ollut, ja on omalla tavallaan yhä. Enni on selkeästi vaativa lapsi. Enniä ei voi kuvailla lausahduksella: tyytyväinen vauva. Sitä hän ei ole, ellei häntä viihdytä ja keksi virikkeitä. Mutta tottakai hän on maailman ihanin ja suloisin vauva, hänellä on vain hieman erilainen temperamentti kuin monella muulla vauvalla. Tämän tajuaminen vei aika monta kuukautta, ja nyt kun tiedostan tämän, on elämä Ennin kanssa helpompaa. Enni toki viihtyy itsekseenkin, mutta äidin tulee olla näköpiirissä. Syliin Enni haluaa usein, ja syliin on sitten päästävä aivan samantien. Ärsykkeisiin Enni reagoi myös voimakkaasti, iloisena räkätetään ääneen, ja kun harmittaa niin parku kuuluu kyllä naapureille asti.

Enni on siis tällä hetkellä n. 7,5kk vanha. Suussa loistaa kolme pientä hammasta (edellisen postauksen itkut olivatkin siis hammaskiukkua). Meillä nukutaan kokonaiset yöt omassa sängyssä, ja 2-3 päikkärit päivän aikaan. Eli unenlahjoilla on onneksi siunattu :) Enni kasvaa suhteellisen hyvin, alakäyrillä, mutta kuka niitä käyriä tuijottaa :D Eli toisin sanoen, neiti on aika pienikokoinen. Ruoka kuitenkin maistuu loistavasti, sillä meillä syödään 5 kiinteää ateriaa päivässä. Viisi ateriaa siksi, että Enni on lähes tulkoon lopettanut maidonjuonnin täysin. Maitoa menee hyvin vaihtelevasti 80-400ml päivässä. Neuvolan ohjeen mukaan ollaan sitten aloitettu kalkkilisä, joka on helpottanut kyllä ehkä eniten äidin mieltä :) Mutta jos jollain on maitolakkoileva vauva, niin laita ihmeessä viestiä, sillä olen kehitellyt jos jonkinlaisia keinoja saadakseni maidon uppoamaan :D Täytyy sanoa, että tuo maidon tuputtaminen ja millilitrojen laskeminen on ollut todella stressaavaa ja uuvuttavaa. Olin jo henkisesti aivan loppu (neuvolan ohjeet oli suoraan pyllystä), joten aika yksin olin. Onneksi netti on vertaistukea pullollaan :)

Parasta hupia on levittää kaikki lelut ympäriinsä :D

Enni on kehittynyt motorisesti hyvää vauhtia. Meillä syödään syöttötuolissa vakaasti istuen. Lattialla Enni istuu omatoimisesti silloin kun hän malttaa olla paikallaan. Itse hän ei osaa vielä istumaan nousta, mutta sekin on vain ajan kysymys milloin hän sen hoksaa. Meillä ryömitään jo kovaa vauhtia ympäri asuntoa. Enni oppi ryömimään reilu kuukausi sitten, ja voin sanoa että meno on jo liiankin vauhdikasta :D Konttausasennossa Enni hytkyy päivittäin useita kertoja, kohta varmaan lähtee liikkeelle. Karhukävelyasento on myös yksi neidin lempparitreeneistä :) Enni selkeästi hinkuu jo ylöspäin lattiatasosta, ja seisookin jo hienosti tukea vasten jos joku vaan jaksaisi neitiä seisottaa niin usein kun hän haluaisi :) Puheenkehitys on ehkä hieman viivästynyt, todennäköisesti liikkumisen vuoksi. Enni kyllä jokeltaa ja pärisyttää paljon, mutta selkeitä tavuja ei ole vielä tullut. Kyllä kai nekin aikanaan tulee. Meillä lauletaan ja lorutellaan kyllä paljon.

Mites sitten sen parisuhteen laita. Tätähän minä paljon mietin silloin raskausaikana.. Tähänkin voin todeta, että rankkaa on ollut tälläkin saralla. Vaativa vauva vie äidistä aikalailla mehut, mistä sitten löytäisi voimaa panostaa parisuhteeseen. No, yhdessä me yhä ollaan ja aiotaan jatkossakin olla. Riidoilta ja kinoilta ei kyllä olla vältytty, mutta ehkä nekin on lujittaneet meidän suhdetta. Ollaan päästy onneksi muutaman kerran viettämään parisuhdeaikaa, ne on kyllä olleet arvokkaita hetkiä. Olen saanut myös omaa aikaa, tosin aika rajallisesti, mutta kuitenkin. Onneksi ollaan kuitenkin saatu läheisiltä apua, niin ollaan jaksettu :)

Tämän hetken haasteina meillä on eroahdistus. Ei mikä tahansa eroahdistus, vaan vaativan vauvan eroahdistus. Enni ei rauhoitu isin sylissä, isi ei saa syöttää/juottaa, isi ei saa kylvettää ja isin leikitkin on aika boring ellei mami ole näkösällä. Eli, olen Ennin kanssa 24/7. Ihanaahan se on, mutta toisinaan on raskasta kun pitäisi esim. ruokaa laittaa ja toinen roikkuu lahkeessa kiinni ja vaatii päästä syliin. Jos isi on lusikan varressa, suu aukeaa vain parkumista varten. Mutta tämäkin on kai ohimenevä vaihe, eikö niin? :/

Yleisesti ottaen tämä 7,5kk on ollut elämäni parasta aikaa! Olen todella onnellinen tuosta lapsesta, rakastan häntä aivan äärettömän paljon<3 Tulevaisuus jännittää ja pelottaa, paljon isoja päätöksiä tulossa (hoitoon, kotiin, talousasiat, asuntoasiat), mutta kaikki kyllä järjestyy, jos vain terveenä pysytään. Äitiys on ollut parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Samalla parasta ja samalla haastavinta. Oma lapsi on niin ihana ja rakas<3

Olisi ihana kuulla mitä teille muille mammoille siellä kuuluu :) Itsellänikin tämä ajan repäiseminen vei monta viikkoa, mutta olen iloinen että tein sen. Haluaisin kovasti jatkaa bloggaamista, aiheita mulla olisi vaikka millä mitalla.. katsotaan viekö tuo murunen mamista iltaisin kaikki voimat vai jaksaisinko raahautua bloggerin pariin. Mahtaakohan siellä edes olla enää ketään seurailemassa :O

Kuitenkin ihanaa kesää kaikille<3

Terkuin Lilli ja Enni 7,5kk