torstai 30. heinäkuuta 2015

Lääkärissä

Eilen siis kävin siellä työterveyshuollon lääkärillä. Odotukset oli ihan korkealla, koska se edellinen työterveyshoitaja oli niin ymmärtäväinen tästä mun tilanteesta. Aikaisemmin en siis oo tämän työterveyshuollon palveluja käyttäny, terveenä oon pysyny :)

Edellinen yö oli ihan yhtä tuskaa. Selkään sattui ja lantio puutui ihan vähän väliä. Käveleksin siis pitkin yötä täällä asunnossa ja tuskailin väsymystä. Jonkun tunnin sain vain nukuttua, ja olo oli aamulla aivan kamala. En siis todellakaan mennyt aamuksi yrittämään töihin. Bussimatka lääkäriin kestää n. tunnin ja se oli myös yhtä tuskaa, se istuminen alkaa heti sattumaan ja vihlomaan tonne ihan alaselkään, häntäluun tienoille. Olin aivan tuskainen kun vihdoin pääsin lääkärin odotuspenkille kärvistelemään.

No, lääkäri oli nainen (onneksi!), mutta meillä oli jonkin sortin kielimuuri, sillä hän oli ilmeisesti venäläistaustainen. Selvitin ongelmaani hänelle, että töissä olo ei nyt oikein onnistu, sillä joudun siellä paljon istumaan, omaa vastaanottoa kun pidän. Hän vain totesi, ettei raskaus ole sairaus, eikä työterveyshuollossa kuulemma hoideta tällaisia akuutteja sairastapauksia. Selvitin hänelle, että tänne minut juuri oli ohjattu, sillä asia koskee työssäjaksamista. No, hän ei ymmärtänyt. Itsepä olen raskaaksi hankkiuttunut ja nyt mun tulis vaan kestää nää kivut ja sinnitellä töissä. Tällaisen kuvan mä sain. Joo, ja mun kenkien syytä on myös, että kärsin selkäkivuista. Ballerinat eivät kuulemma ole sopivat kengät raskaana olevalle. Pitäisi kuulemma olla vähän korkoa kengissä, jotta ryhti parantuisi. Tietääkseni mun ryhdissä ei oo ongelmaa, ja ihan kun oisin jostain lukenu, että korot saattaa jopa lisätä selkäkipuja! Ota tästä nyt selvää. Panacodia hän oli kirjoittamassa mulle kipuihin, kun ei toi 3g Panadolia enää oikein tunnu missään. Onneksi hän kuitenkin tarkisti, onko sitä sopivaa vielä käyttää, kohta kun alkaa viimeinen trimesteri. Tulos oli, että se ei ole kuulemma viimeisen raskauskolmanneksen aikana turvallinen lääke. Eli lämmintä kättä sain..

No, hän kirjoitti mulle pitkin hampain tämän ja ensi viikon vielä sairauslomaa. Tämän jälkeen tulisi ottaa yhteyttä neuvolan lääkäriin, sillä he kuulemma hoitaavat raskautta. 

Ärsyttää! Juuri tällaisista lääkäreistä luin tuolta jostain netin keskustelupalstoilta :/ Nyt koitan vaan olla liikkeessä ja venytellä niillä neuvolan ohjeilla, jos nää kivut tästä helpottais. Kait mä koitan sitten sinne töihin mennä, saa nähdä miten siellä sit jaksaa/pystyy olemaan. Tällä hetkellä olen jotenkin ihan kypsä koko raskaana olemiseen! Olen siis yhä onnellinen tästä vauvasta, mutta tää olo ei taas ole hehkein mahdollinen. Maha alkaa olla jo sen verran iso, että se on tiellä. Onneksi vauva on parina viimepäivänä ollut hyvin liikkeessä, että ehkä siitä ei ainakaan tarvitse olla huolissaan<3

Terkuin, Lilli + hyypiö rv 24+1

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Karu paluu arkeen

Olempas ollut viime aikoina hiljainen täällä blogin puolella. Hengissä kuitenkin ollaan, me molemmat :)

Viimeinen lomaviikko meni hurjaa vauhtia! Viikon puolivälissä kerkesin jo ahdistua töihin paluusta. Onneksi mulla oli mieleistä puuhaa, nimittäin pinniksen tuunausta. Se olikin isompi operaatio kun olin ajatellut (ei siis vieläkään valmis) ja olinkin monen tunnin hiomis ja maalaussession jälkeen ihan reporankana! Siis jokapaikkaan sattui, jopa pyllyyn (lattialla istuminen ei siis oo enää hyväksi)! No, tuunausprojekti etenee pikkuhiljaa..

Maanantain koittaessa en ollut tietenkään saanut yöllä nukutuksi ja töihin paluu ahdisti entistä enemmän. Sainkin heti töissä vatsanseudulle kohdistuvia katseita, ja jo puolen päivän aikaan liikkui huhuja mun raskaudesta. Kukaan ei kehdannut suoraan tulla multa kysymään, mutta pomolta olivat sitten menneet utelemaan. Ja mitä mun ihana esimies tekee, kertoo tietysti avoimesti mun raskaudesta ja siitä että jään jo kohta äitiyslomalle. Eihän tätä mahaa enää voi piilottaa millään, mut ne juoruavat akat vaan ärsyttää niin paljon! Pomon mielestä tää mun raskaus kuuluu koko työyhteisölle, sillä meitä on niin vähän ja tää on kuulemma iso asia. Argh! Ei paljoo työnteko napannu, kun ne akat ravas yksitellen utelemassa mm. että raskauduinko helposti. Ääähh, ei tommosia kysytä!!!!

Töiden jälkeen olin ihan poikki ja kiukkunen ja kamala ihminen :/ Tiistai ja keskiviikko meni ihan sumussa. Töissä on kamala kiire ja mulla on yksin liian iso vastuu. Töiden jälkeen jaksoin vain nukkua, herätä syömään ja mennä takaisin nukkumaan. Ei kiva. Tosin nukkuminen on äärimmäisen haastavaa selkäkipuisena ja lonkkakipuisena. Torstaina päätin, etten enää kestä ja soitin työterveyshuoltoon. Ihme kyllä sain ajan heti ja pääsin mukavalle mieshoitajalle, joka oli tosi ymmärtäiväinen ja kirjotti samantien 5päivää saikkua. Seuraalle keskiviikolle sain lääkäri ajan, jossa keskustellaan mun työssäjaksamisesta. Se hoitsu oli hyvinkin sitä mieltä, että kun tässä on enää vaan kaks kuukautta töitä jäljellä, niin järkevää ois vaan jäädä loppu ajaksi saikulle, eikä rasittaa itteensä liikaa. No, katotaan mitä se lääkäri keskiviiikkona tuumaa. Tiedän kyllä, että tästähän ne akat siellä töissä saa uutta juoruttavaa. Siinäpähän spekuloivat! Onneksi mulla on määräaikainen työsuhde, niin ei tarvii niitä naamoja välttämättä enää syyskuun jälkeen nähdä.

Nyt vointi on parempi, kun ei stressaa ja saa touhuta juttuja rauhakseen. Kipuja on yhä, mutta niiden kanssa selviää paremmin täällä kotioloissa. Vauvan liikkeitä tunnen hyvin, vaikka toisinaan on hiljaisempia päiviä ja huolestun silloin ihan suunnattomasti. Onneksi tyyppi kuitenkin ilmoittelee itsestään viimeistään mun nukkumaanmeno aikaan :)

Kovasti mua on alkanut tulevaisuus huollettaan. Lähinnä että miten mä jaksan hoitaa pientä vauvaa ja sit nuorta koiraa. Miten mä vien koiraa ulos jos on kamala pakkanen, enkä voi vauvaa silloin viedä ulos. Miehellä on vuorotyö, eikä siis jokapäivä voi täysin huolehtia meidän koirasta. Jos meillä ois oma piha, siihen ois niin helppo päästää koira pissalle. Tää asunto-asiakin mua mietityttää. Haluisin niin kovin isomman asunnon, mihin kaikki vauvan tavarat mahtuis hyvin. Ois myös ihana sisustaa lastenhuonetta :) Muuttaminen pienen vauvan kanssa on varmaan aika stressaavaa, joten nyt ois parempi aika muuttaa. Ei vaan olla löydetty vielä sopivaa asuntoa :( Jotenkin sitä haluis kaikki asiat järjestykseen ennen vauvan tuloa.

Nyt vaan odottelen keskiviikkoa ja lääkärin tapaamista :)

Terkuin, Lilli ja tyyppi rv 23+5

maanantai 13. heinäkuuta 2015

4. Neuvolakäynti

Aika on taas mennyt hurjaa vauhtia, ja tänään oli taas neuvola-aika. Raskausviikkoja on tänään 21+5. Mies pääsi onneksi tällekkin käynnille mukaan.

Tavattiin tänään ensimmäistä kertaa meidän oma terveydenhoitaja. Hän oli positiivinen yllätys, vaikka olikin vartin myöhässä. Hieman vanhempi terkkari, mutta otti ihanasti miehen huomioon. Keskusteltiin voinnista, valittelin lantion puutumista, joka hankaloittaa yöunia. Kuuluu kuulemma asiaan, venyttely voisi auttaa. Yöllä nousen joku 10 kertaa jaloittelemaan, jotta puutuminen helpottuisi ja voisi taas jatkaa unia. Pissalla ravaan entiseen tahtiin, tämä helpottaa varmaan vasta marraskuussa, huoh. Muuten vointi on hyvä. Pitkään en jaksa enää seisoskella tai istua, sillä selkää alkaa särkemään. Liikkuminen helpottaa oloa :) Sain venyttely vinkkejä, joita aionkin kokeilla heti tänään!

Verensokerit ovat seurannassa olleet oikein priima arvoja, yhtään raja-arvoa tai ylitystä ei ole tullut. Ruokavalioon en ole tehnyt muutoksia, ja herkuttelunkin olen sallinut. Sainkin luvan vähentää mittailuja, eli voin ottaa vähän iisimmin, jes! Verenpaineet olivat taas hyviä (117/80) joten kotiseurannan voin myös verenpaineiden osalta lopettaa :) Pissa oli puhdas ja painoa oli tullut 400g, eli yhteensä nyt 2kg. Kaikki siis hyvin!

Sydänääniä kuunneltiin myös, vauhdikas tyyppihän tuo on, joten sykkeet oli 150 hujakoilla. Kohtu on kasvanut hyvin, kohdunpohja on jo navan yläpuolella. Liikkeitä olen tuntenut päivittäin, eilen tyyppi jumppasi ihan huolella, tuntui että koko maha heiluu :) On ihana tuntea liikkeitä ja tietää että tyypillä on luultavasti kaikki kunnossa. Mieskin on koittanut liikkeitä masun päältä tunnustella, muttei ole vielä tuntenut mitään. Onneksi liikkeet voimistuvat joka päivä, joten kohta mieskin saa osansa jumppailusta :)

Saatiin myös raskaustodistus ja ohjeistusta tukien hakemiseen. Tuntuu ihan hullulta ajatella, että raskaus on kestänyt jo 154 päivää! Justhan mä tein sen positiivisen testin! Noin 4kk laskettuun aikaan ja reilu kaksi kuukautta töitä jäljellä. Huhhuh! Täytyy alkaa terästäytyä hankintojen suhteen! Vaunut muuten saapuivat jo, tykkään niistä valtavasti! Ne odottaa vaatehuoneessa kyytiläistä :)

Nyt aion nauttia viimeisestä kesälomaviikosta<3

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Vaunu-ahdistusta

Ollaan jo useamman viikon ajan perehdytty netissä erilaisiin vaunuihin. Ensimmäisiä kun ollaan hankkimassa, niin selvitystyö tuntui melkein mahdottomalta projektilta. Mies katseli lähinnä vaunujen ulkonäköä, siinä missä itse yritin perehtyä vaunujen teknisiin ominaisuuksiin. Mutta mitä minä sitten vaunuilta toivoisin. Tässä olikin pohtimista. Tällaisen listan sain kuitenkin aikaan:

  • Yhdistelmävaunut: sillä luulen tämän olevan helpoin ja yksinkertaisin ratkaisu ensimmäisiä vaunuja/rattaita ostaessa
  • Sirot vaunut: liikumme vauvan kanssa pääosin julkisilla kulkuvälineillä, joten vaunujen tulisi mahtua hyvin bussiin
  • Kääntyvät etupyörät: kaupoissa liikkuminen helpottuu, pyörät tulisi saada myös lukittua, jotta lumessa/loskassa liikkuminen onnistuu myös
  • Tilava tavarakori: käyn varmasti päivisin vauvan kanssa kahdestaan kaupassa, joten ostosten tulisi mahtua hyvin tavarakoriin
  • Säädettävä työntöaisa: minä olen lyhyt, ja onhan se hyvä että miehellekkin löytyy hyvä ergonominen asento työnnellä vaunuja
  • Kova vaunukoppa: talvivauvalle pehmeä koppa olisi ehkä lämpimämpi, mutta meillä on mahdollisuus säilyttää vaunuja eteisessä, joten koppaa ei aina tarvitse irroittaa rungosta plus ryhdikkäämpi ulkonäöllisesti
  • Mahdollisuus turvakaukalokiinnitykseen
  • Tilava ratasosa + hyvät säädöt: jotta lapsi mahtuu nukkumaan rattaissa, eikä rattaat jäisi heti pieniksi
  • Hinta, emme halua maksaa vaunuista tuhatta euroa, järkevän hintaiset
  • Luotettavan merkkiset
Tässähän näitä toiveita nyt olisi. Tällaisen listan kanssa lähdettiin vaunuja katselemaan.
Ensimmäisessä kaupassa tutustuimme Emmaljungan Super Nitro- vaunuihin. Ne oli mielettömän ihanat ja kevyet työntää. Malli on siro, mutta kuitenkin tilava. Plussana maastorenkaat, jotka ovat todella kestävät, eikä tarvitse pumppailla lisää ilmaa. Isona miinuksena yli tuhannen euron hinta.

Emmaljunga Super nitro

Toisena vaihtoehtona oli Tutek Grander yhdistelmävaunut. Näissä oli myös hyvät ominaisuudet, vaikkakin jarrukiinnitys tuntui hieman "heppoisalta". Vaunujen ulkonäkö miellytti silmää, mutta se ei ehkä ole riittävä peruste vaunujen hankintaan. Vaunut eivät jotenkaan herättäneet luottamusta, sillä merkki oli vieras. Jotenkin näistä jäi hieman kömpelö-olo. Hinta näissä jo selkeästi parempi meidän kukkarolle.

Tutek grander

Tutustuimme myös Brion Smile yhdistelmiin. Näissä tuntui olevan kaikki, mitä toivelistallani oli! Vaunut olivat äärimmäisen ketterät työntää ja kääntyivät hyvin. Näihin saa valita joko kovan tai pehmeä vaunukopan ja Brio Primo turvakaukalon saa kiinni runkoon ilman erillistä telakkaa. Plussana söpö ulkonäkö.

Brio smile
Nämä siis laitettiin tilaukseen, juuri lilaan värisinä. En halunnut mitään perus mustia, ja mielestäni tämä väri sopii sekä tytölle että pojalle. Löysin vaunut vielä ale-hintaan, joten olen enemmän kuin tyytyväinen :) vaunu-ahdistus on siis selätetty! Nyt vain odotellaan vaunujen saapumista...

Terkuin, Lilli ja melskaava masuasukki rv 21+0

torstai 2. heinäkuuta 2015

Liikkeitä(kö?)!

Eilen illalla istuin sohvalla ja yhtäkkiä tuntui siltä että joku tökkii mua alavatsaan. Tai ensin tuntui vain "tönäisyjä", mutta sitten kun kunnolla keskityin niin ne tuntuivat voimakkaampina tökkäilyiltä :) Eli oliko nämä nyt liikkeitä?

Olen aiemmin jo tuntenut sellaista pientä kuplintaa, mutta tämä oli ihan uusi tuntemus. Kävin sitten yöunille ja oikein keskityin masuun ja tunsinkin pientä myllerrystä ja toisinaan suurempaa painetta kohdun seudulla. Jäi hyvin epävarma olo, mutta tänään nämä tökkäilyt ovat toistuneet :) Eli ehkä meidän pieni jumppaa tuolla masussa. Toivottavasti liikkeet pian voimistuisivat! Ihanaa olisi tuntea tuon masuasukin touhuja<3

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Puoliväli

Huhhuh, tänään on rv 20+0, eli käytännössä eletään jo 21.raskausviikkoa. Tämä siis tarkoittaa sitä että ollaan raskauden puolivälissä! Kaikki aina sanoo, että alku menee hitaasti, mutta musta tää aika on menny kauheella vauhdilla. Pää ei oo oikein kerennyt mukaan koko touhuun :) Toki kasvava masu muistuttaa vauvasta päivittäin, mutta että sama aika on vielä edessä, mitä nyt on takana. Aika pelottavaa. Lähinnä mua jännittää kaikkien suurien ostosten teko (esim. vaunujen) ja että miten tässä henkisesti valmistautuu vauvan tuloon...

Vointi on kaiken kaikkiaan aika hyvä. Pissalla pitää yhä ravata vähän välein ja ummetus vaivaa. Muuten huomaa kyllä, ettei enää jaksa samalla tavalla kuin ennen. Shoppaillessa jalat väsyy äkkiä ja pitää päästä välillä aina istumaan. Pitkään kävely myös rasittaa selkää, joka onkin sitten tulessa koko illan ja liikkuminen on kankeaa. Muuten elämä rullaa tän masun kanssa, vaikka vaateahdistus on lähes päivittäistä :D

Vauvanvaate-ahdistus vaivaa myös! Kaupoista on kieltämättä hankala löytää unisex vaatteita, nyt kun emme sitä sukupuolta saaneet selville. Toki niitä on, mutta sitten ne on valkosia tai harmaita. Niitä meillä on jo ihan riittävästi, muitakin värejä olisi kiva löytää. Olen vähän pettynyt ale-tarjontaan, kaikki on joko vaaleanpunaista tai sinistä. Suurin osa vaatteista, joita olen löytänyt, on mielestäni enemmän poikamaisia. Eli meidän tuurilla siitä tulee tyttö :D

Ale-löytöjä

Tänään ratsasin myös yhden lastenvaate kirppiksen, mistä tein paljon parempia löytöjä kuin kaupasta. Olin aika positiivisesti yllättynyt. Ajattelinkin nyt kierrellä kirppiksia ja ostaa niitä röyhelöitäkin varuilta varastoon :)

Kirppis -löytöjä

Muutenkin olen aika sekaisin, että kuinka paljon mitäkin pitäisi ostaa! Netistä löytyy vaikka minkälaista ohjetta: toiset ei osta 56cm ollenkaan, tai sitten ihan vain muutamia ja toiset hamstraa vaikka kuinka paljon. Mikähän olisi sellainen oikeasti fiksu määrä? Toki, eihän sitä tiedä minkä kokoinen jässikkä sieltä syntyy tai onko tyyppi kova puklailemaan. Myös harsojen määrä mietityttää, netistä löysin ohjeita kaikkea yhden ja 200 väliltä :D En myöskään kokoajan halua olla pesemässä pyykkiä, etenkään kun meillä ei ole kuivausrumpua. Näitä tässä siis pohdiskelen...


Pussilakanat + lakanat alesta

Onneksi tässä on nyt vielä aikaa valmistautua! Vaikka aika tuntuukin menevän vauhdilla. Loman jälkeen kerkeän olla juuri 2kk töissä, ennen kuin pidän loput lomat pois ja jään sitten äitiyslomalle, hui! Tuntuu niin hurjalta..

Onko kellään hyviä lastenvaate kirppis vinkkejä täältä pääkaupunkiseudulta?