maanantai 29. kesäkuuta 2015

Rakenneultra

Tänään taas näimme pienen vilauksen pienestä salamatkustajastamme<3
Raskausviikkoja on tänään 19+5, mutta tyyppi vastasi viikkoja 19+1. Kätilö joka suoritti ultran, oli mukava ja hyvin perusteellinen. Hän selitti kokoajan mitä ruudussa näkyi ja kertoilikin mittojen olevan normaaleja. Mitään poikkeavaa ei löytynyt, ja kaikki elimet tuli käytyä hyvin läpi. Eli hyvältä näyttää :) Painoarviokin sanottiin, mutta se meni vähän ohi, oisko voinu olla jotain 360g(?!).

Tyyppi liikkui vilkkaasti ja nyrkkeili siellä sen minkä kerkesi. Näimme kun sormi meni suuhun ja kun hän nieleskeli lapsivettä. Kyllähän se liikutti. Tuntui, että rakastuin tuohon tyyppiin ihan täysillä<3

Prinssi vai prinsessa?
Sukupuolta kyselimme ja kätilö koittikin saada kunnon näkyvyyttä. Tyyppi kuitenkin köllötteli tiukasti perätilassa, jalat vatsan edessä. Vaikka masua heiluteltiin, ei hän halunnut sukupuoltansa näyttää :/ Ensimmäinen kätilön arvaus oli tyttö, mutta samalla hetkellä jalkovälissä vilahti jokin, mysteeriksi jäi oliko se miehinen uloke vai napanuoraa :D Eli näillä näkymin saamme varmuuden sukupuoleen sitten synnytyksessä. Eihän sillä sukupuolella väliä ole, mutta valmistautumista se olisi helpottanut. Nyt siis täytyy ostella unisex-vaatteita ja muutkin jutut valita melko neutraalisti. Jännittää kyllä kovasti, kun ei osaa personoida vauvaa ollenkaan, se on vaan vauva. Silti niin rakas vauva!

Sitten muita raskauskuulumisia.
Viime viikolla tein sen vuorokauden mittaisen verensokeriseurannan. Eli mittasin aamupaaston, sekä aina ennen ateriaa ja aina tunti aterian jälkeen. Kaikki mittaustulokset olivat selkeästi alle viiterajojen, eli hyviä! Söin normaalia ruokaa, en juurikaan hiilareita laskenut, mutta kiinnitin kyllä ruokailuväleihin huomiota ja söin todella säännöllisesti. Nyt kun verensokereita ei ole tarvinnut mitata, olen hieman lipsunut, ja toisinaan ruokailujen välit ovat pidentyneet, enkä ole ehtinyt syödä kuin yhden lämpimän ruuan päivässä :( Viikonloppuna söin myös jätskiä ja tänään karkkia :(( heti tuli huono omatunto!
Verenpaineita kävin myös tänään neuvolassa mittaamassa, ja nekin oli hyviä: 112/80 ja 111/82.

Vauvan liikkeitä en vielä tietääkseni tunne. Jotain pientä kuplintaa on ehkä tuntunut ajoittain, mutta varma en voi olla, niin hentoisia ovat tuntemukset olleet. Istukka on takaseinämässä, joten sekään ei ole potkuja vaimentamassa. Kätilö ohjeisti, että jos liikkeitä ei tunnu kunnolla 22 viikkoon mennessä, tulee ottaa yhteys neuvolaan. Toivottavasti pian alkaa tuntumaan!

Nyt sitten vaan aleihin shoppailemaan vauvajuttuja :) onko muut tehneet hyviä ale-löytöjä?

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Tyttö vai poika?

Tämähän se aina mietityttää, että kumpi tuolla masussa asustaa :) Sukupuolellahan ei ole oikeasti väliä, kunhan syntyisi terve vauva suhteellisen oikeaan aikaan. Ajattelen itse, että on helpompi luoda mielikuvia tulevasta vauvasta ja arjesta, jos tietää kumpi sieltä on tulossa. Haluamme siis ehdottomasti tietää sukupuolen ultrassa, mikäli tyyppi nyt on yhteistyöhaluinen :) Rakenneultra meillä on ensi maanantaina eli 29.6.
Itselläni on alusta asti ollut poika-olo. Olen aina ajatellutkin, että minun esikoiseni tulee olemaan poika. Miehen mielestä masuasukki on tyttö :) Saa nähdä, kumpi on oikeassa!

Tässä siis muutamia testejä, joita netin uumenista bongasin, ja pakkohan näitä oli testata!


Kiinalainen syntymäkalenteri: 
Tuloksena: poika

Vau.fi:n testi
tuloksena: poika

Parillinen vai pariton
Legendan mukaan maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parittomia tai parillisia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, on luvassa poika.
tuloksena: poika

Tyttö/poika

Pahoinvointia ja oksentelua / Suhteellisen hyvä olo
Iho huonossa kunnossa / Iho hyvässä kunnossa
Ei linea negraa tai linea negra loppuu napaan / Koko mahan linea negra
Korkeat sykkeet / Matalat sykkeet
Perse (lantio) leviää / Lantio pysyy samanlaisena
Migreeni / Ei migreeniä
Säärikarvojen kasvu hidastunut / Säärikarvojen kasvu nopeutunut
Raskaus näkyy takaapäin / Raskaus ei näy takaapäin
Makean himo / Happamat ja suolaiset
Rinnoissa ei juuri muutosta / Rinnoissa suuri muutos
Närästää / Ei närästystä
Tyttöolo / Poikaolo
Yhdyntä muutamaa päivää ennen ovulaatiota / Yhdyntä ovulaation aikaan
Tyttö: 6
Poika: 6


Se on tyttö, jos... 

...sänky on hedelmöityshetkellä ollut poikittain lattialautoihin nähden. 
...odottavan äidin katse on lempeä. 
...äidin vatsa leviää sivusuuntaisesti. 
...äiti kärsii närästyksestä. 
...äiti kärsii voimakkaasta pahoinvoinnista
...yhdynnässä on oltu pari päivää ennen ovulaatiota (tyttösiittiöt ovat pitkäikäisempiä). 
...vauvan syke on nopea. 
...aiemmin syntynyt sisarus on syntyessään huutanut äitiä.
...isä on saunonut ahkerasti (tyttösiittiöt kestävät lämpöä paremmin). 
...isä on vanhempi. 
...lapsi on siitetty alakuun aikaan. 
...lapsi on siitetty etelätuulen aikaan. 
...vatsa on enemmän vasemmalla. 
...äiti on nauttinut paljon maitotuotteita. 
...äiti rumenee raskauden aikana (tyttö vie äitinsä kauneuden). 

Se on poika, jos...

...tuore aviopari on valvonut koko hääyön. 
...sänky on hedelmöityshetkellä ollut lattialautojen suuntaisesti. 
...äidin kasvoissa on paljon maksaläiskiä. 
...äidin vatsaan muodostuu ns. linea negra, pystysuuntainen tumma viiva; poika on varma etenkin, jos viiva ylittää navan ja siihen muodostuu mutka. 
...jos odottavan äidin katse on terävä. 
...jos äidin maha on eteenpäin työntyvä. 
...yhdynnässä on oltu täsmälleen ovulaatiopäivänä tai pian sen jälkeen. 
...vauvan syke on rauhallinen. 
...jos aiemmin syntynyt sisarus on huutanut syntyessään huutanut isää. 
...isä on nuori. 
...lapsi on siitetty yläkuun aikaan. 
...lapsi on siitetty pohjoistuulella. 
...jos mies on hedelmöitysyönä kietonut oikean kiveksensä ympärille sinisen nauhan ja noussut naisen päälle oikealta puolelta sänkyä (tytön kanssa päinvastoin). 
...sängyn alla on hedelmöityshetkellä ollut miehisiä työkaluja, kuten vasara. 
...lasta tehdessä miehellä on ollut karvalakki päässä ja kintaat kädessä. 
...jos vatsa on enemmän oikealla. 
...jos raskausaikana löylyä heitettäessä kiuas paukahtaa. 
...isä on juonut runsaasti kahvia. 

tyttö: 5
poika: 1


Eli ota tästä nyt selvää :D Kai noita poika-vastauksia oli hitusen enemmän. Ja kohtahan me toivottavasti saadaan asiaan varmuus. Unessa olen nähnyt sekä tyttö- että poikavauvan. Tosin edellinen uni oli niiin todentuntuinen, ja silloin masussa asusti poika. Haettiin eilen baby box, ja kas kummaa, sekin oli pojan väreissä. Jännäks menee :)

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Sokerirasitus

Huoh, tästä en olisi halunnut koskaan postausta tehdä, mutta nyt se on ikävä kyllä ajankohtaista.

Kävin siis viime torstaina labrassa 2 tunnin sokerirasituksessa. Aamulla herätessä oli hieman heikko olo, mutta aika kivuttomasti selvisin labraan. Paastosin reilut 12,5tuntia. Heti alkuun otettiin verinäyte, jonka jälkeen sain nautittavaksi sen ihanan vadelman makuisen, ällömakean litkun. Ei mitään herkkua, mutta upposhan se. Sitten vaan lepohuoneeseen oottelemaan. Olin ainoa rasituksessa oleva, joten ihan omissa oloissani sain olla. N. 10min litkun juonnin jälkeen iski tuskan hiki ja mahdoton kuvotus. Koitin lukea ja selailla puhelinta, mutta loppujen lopuksi kykenin vain makaamaan puoli-istuvassa asennossa.
Tunnin hikoilun jälkeen otettiin toinen näyte, jota ei kyllä saatu ihan helpolla. Ja sitten taas odottelemaan. Toinen tunti sujui hitusen paremmin, mitä nyt silmät alkoi lurpsuamaan ja suu meinasi revetä haukotuksista. Blogimaailma pelasti, ja pysyin hereillä. Viimeinen näytteenottokin sujui hyvin.

Eilen sitten sain neuvolassa tulokset:
0h: 5.7 (>5.3)
1h: 5.1 (>10.0)
2h: 5.2 (>8.6)

Eli toisin sanoen, narahdin!

Tänään kävin sitten raskausdiabeteksen ryhmäohjauksessa. Ohjauksen piti neuvolan diabeteshoitaja, joka opasti ruokavaliossa, mittausten suorittamisessa ja neuvoi kuinka seurantaa ylläpidetään. Mukaan sain mittarin ja aloituspakkauksen liuskoja sekä lansetteja. Lisää pitää tilata jo loppuviikosta. Nyt sitten mittaillaan verensokereita joka toinen viikko 4 aamupaasto-arvoa, ja joka toinen viikko yhden päivän ajan (eli yht 8mittausta/päivä!).



Olen suoraan sanottuna ihan sekaisin! Päässä pyörii vaan hiilarit ja tiheä ruokailurytmi. Eniten pään vaivaa tuottaa juuri tuo syömisten säännöllisyys. Kyllähän mä normaalistikkin syön aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan, nyt vaan pitää kattoa ettei vs lähde nousuun aterioiden välissä. Ja noi aamut tulee olemaan hankalia, sillä ei mulle maistu ruoka heti herättyä. Normaalisti syön aamupalan vasta töissä klo 8 aikaan, jolloin paastoa iltapalasta kertyy sellaset 11 tuntia, joka on kuulemma liian pitkä aika. Kellon mukaanko tässä nyt sitten syödään?! Eli voin unohtaa pitkään nukkumiset nyt loma-aikana, kun pitää herätä syömään aamupalaa! Ei kai se voi näin mennä?!

Neuvolassa terkkari kertoi myös, että lääkärin laittama lähete äitipolille oli saapunut takaisin, sillä hoidettavaa ei ole. Neuvolalääkäri haluaa kuitenkin, että mittaan verenpaineet kerran viikossa. Ja koska mulla ei oo (ainakaan vielä) omaa mittaria, niin raahaudun siis kerran viikossa neuvolaan mittaamaan. Eilen rr oli 122/89. Vauvan sydänäänet oli hyvät, 145-150. Pissanäyte ja bakteeriviljely oli myös puhtaat, eli nämä vatsakivut ovat siis mitä ilmeisimmin liitoskipuja :/

Tästä tulikin kunnon vuodatus! Onko tää loppuraskaus nyt pelkkää mittaamista ja kyttäystä?!

Terkuin hieman masis-Lilli ja hiljainen masuasukki rv 18+6

torstai 18. kesäkuuta 2015

Lopullisesti ulos kaapista?

Raskaus on ihana asia, mutta miksi ihmeessä peittelen ja salaan sitä niin mahdottomasti. Keskenmenoriski on jo huomattavasti pienentynyt ja jostain luin että tässä vaiheessa on 90%:n todennäköisyys että vauva syntyy kutakuinkin oikeaan aikaan. Toki siihen maagiseen 24.raskausviikkoon on vielä aikaa. Vasta sen jälkeen aletaan tekemään toimenpiteitä, jos vauva lähtisikin syntymään. Silti mua jännittää kauheesti kertoa tästä...

Niinkuin oon jo aikaisemminkin sanonut, niin mies on jo lörpötellyt tästä kaikille jo kuukausia sitten :) Itse olen taas paljon varovaisempi. Olen kertonut lähimmille ystäville ja siskolleni sekä lähimmille työkavereille ja pomolle. Isälle en ole saanut kerrottua, sillä hänellä on toisiaan niin negatiivinen asenne kaikkeen, että en halua hänen pilaavaan odotustani (edes hetkellisesti). Toki, en voi tietää miten hän uutiseen reagoi, mutta kun ei muutenkaan olla nyt oltu yhteyksissä, niin hassua olisi tehdä tästä jokin suuri numero ja ilmoitusluontoinen asia.

Nyt olen viimepäivien aikana kuitenkin joutunut tulemaan pakon edessä ulos kaapista. Olen joutunut kertomaan töissä muutamallekkin, sillä olen joutunut kieltäytymään uusista projekteista. Töissä en jotenkaan kauheasti haluisi tätä asiaa mainostelle, sillä naisvaltaisella alalla spekulointi ja juoruilu on osa arkipäivää. Ajattelin kaikessa hiljaisuudessa vain jäädä loppusyksystä äitiyslomalle. Nyt kuitenkin ihmiset ovat jo huomautelleet (hyvässä mielessä) kasvaneesta masusta. Pomokin jo kysyi, saako asian "julkistaa", sillä kohta tätä on vaikea enää peitellä. No, en antanut lupaa.

Enkä mä tätä masua nyt tietentahtoen enää peittele, jos joku huomaa mun olevan raskaana niin saa huomata. En peittele kasvavaa masua häpeän vuoksi, olen siitä erittäin ylpeä ja tykkään tuosta masuasukista valtavasti. En vain halua tehdä tästä isoa numeroa, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Mutta miksi ihmeessä joillekkin kavereille on niin vaikea kertoa. Eräänkin kanssa olen lähes päivittäin tekemisissä, mutta hänen asenteensa lapsia kohtaan on aika kylmä, joten en vain ole saanut kerrottua. Luulen hänen huomanneen asian, mutta ei hänkään ole ottanut asiaa puheeksi. Toki hankalaahan se hänen onkin kysyä :D Ajattelin kerätä rohkeuteni ja kertoa esim viikonlopun aikana, ihan silleen ohimennen sivulauseessa :)

Tänään on sikäli ihana päivä, että mulla alkaa kesäloma :) harmi vaan, ettei oo kauheen kesäinen ilma..  mutta hei, ihanaa juhannusta kaikille<3

T. Lomailija ja kanssalomailija rv 18+1

maanantai 15. kesäkuuta 2015

3. Neuvolakäynti

Tänään oli ohjelmassa neuvolalääkärin käynti, viikkoja tänään on 17+5.
Lääkäri oli kivasti 30min myöhässä, ja näin vastaanoton jälkeen ymmärrän kyllä miksi! Lääkäri oli mukava, mutta jahkaili sen minkä kerkesi!

Juteltiin yleisesti raskaudenkulusta. Liikkeitä en vielä tunne, mutta ei kai tässä vielä hätää ole. Kerroin myös viiltävistä alavatsakivuista ja jomotteluista. Sainkin tämän vuoksi lähetteen pissakokeeseen ja muihin näytteisiin, jotta poissuljetaan tulehdukset. Sisätutkimuksessa kohdunsuu oli korkealla ja kanavaa 3cm, eli kaikki siltä osin kunnossa. Pikkuista kuunneltiin myös, sykkeeksi merkittiin 145<3

Sain myös kehoituksen hakeutua sokerirasitukseen. Paino oli tullut 400g lisää, eli yhteensä 1,4kg. Painonnoususta emme tämän enempää keskustelleetkaan. Sen sijaan hän kiinnitti huomionsa verenpaineisiini, jotka ovat kylläkin kokoajan olleet samaa luokkaa. Lääkärin mielestä alapaine on turhan korkea, ja sitä pitää seurata. Paineet oli 122/95. Huomenna täytyy soittaa keskitettyyn puhelinpalveluun ja koittaa saada terveydenhoitajalle aikaa ensi viikolle, jotta kotiseuranta päästäisiin aloittamaan. Hän laittoi myös varuiksi lähetteen äitipolille, sillä lääkäri on jäämässä nyt kesälomalle ja haluaa varmistua että kaikki menee hyvin. Tätä päätöstä hän sitten jahkailikin oman aikansa. No, ainakin asia saadaan eteenpäin!

Käynnistä jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis, vaikka nyt vähän jännittääkin et jos joku pöpö löytyy. Ainakin löytyisi selitys näille vatsakivuille. Ja kyllä mua jäi noi verenpaineetkin huolestuttamaan :(

Muistilista:
- huomenna soitto neuvolaan
- torstaina sokerirasitus + pissanäytteen vienti
- maanantaina bakteeriviljely-näytteen anto

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Tukiverkosto

Jo ennen raskautta tämä asia oli mielessä, mutta jotenkin vauvanhuuruisena painoin asiaa vain villaisella, sillä enhän ikinä uskonut raskautuvani. Nyt kuitenkin tämä aihe on tullut mieleeni yhä useammin...

Miehen kanssa yksi ilta sängyssä ennen nukkumaan menoa juteltiin tulevaisuudesta. Kyselin, että minkä häntä jännittää eniten tulevaisuudessa ja vauva-arjessa. Vastaus oli tismallaan sama kuin minulla, nimittäin tukiverkoston puute.

Itselläni on pieni perhe: (äiti), isä ja isosisko. Äiti suluissa sen vuoksi, ettemme ole hänen kanssaan missään tekemisissä (tätä en nyt tässä halua tämän enempää availla). Isän kanssa lähinnä soitellaan. Isä on aina ollut melko etäinen ja hänelle tärkeintä elämässä taitaa olla työnteko, joka on aina mennyt lasten edelle. Isä ei itseasiassa edes vielä tiedä koko raskaudesta, niin läheisiä ollaan. Isosisko.. onhan se. Meillä on ennen ollut tosi läheiset ja hyvät välit, mutta nykyään niistä on vain muisto jäljellä. Siskolla on nykyään aikalailla erilainen elämäntyyli kuin minulla, ja tämä on tuonut ristiriitoja. Koitamme kyllä aktiivisesti korjata välejämme, sillä muuta perhettä meillä ei ole. Sisko ei ikinä halua lapsia ja elää muutoinkin ihan eri elämänvaiheessa kun minä, joten ehkä sekin hieman ajaa meitä erilleen. Muuta perhettä tai sukulaisia meillä ei käytännössä ole. Kaikki sukulaiset asuu kaukana pohjoisessa, eikä me olla lapsenakaan pidetty niihin mitään yhteyttä. Joten aika hiljaista on...

Miehen puolella on melkein yhtä hiljaista. Miehen perheeseen kuuluu äiti, joka asuu myös kaukana pohjoisessa. Mieheni täti asuu kyllä samoilla seuduilla meidän kanssa, mutta hänkin on kiireinen koiriensa ja harrastusten/töiden kanssa. Miehellä on myös pari velipuolta, joihin pitää jonkin verran yhteyttä, mutta eivät ole meille kuitenkaan mitenkään läheisiä.

Eli summa summarum, tukiverkostoa ei ole!

Toki meillä on ystäviä, joista saa tukea. Osalla on jo lapsia, joten vertaistukea on varmasti saatavilla. Mutta mitä jos me halutaan välillä omaa aikaa, kuka meidän vauvaa hoitaa? Kummeiksi olemme miettineet erästä ystäväpariskuntaa, he voisivat silloin tällöin varmasti auttaa, Mutta ei heitäkään viitsii joka kuukausi vaivata? Eli voiko yhteiselle ajalle sanoa suoraan heihei. Tämä kieltämättä pelottaa aika paljon. Tiedän, että parisuhde vaatii töitä ja vaalimista, ja etenkin vielä muuttuneessa elämäntilanteessa. Päässä kaikuu vain ajatus siitä, että tilastollisesti pariskunnat eroaa juuri ensimmäisen vauvavuoden aikana, EN HALUA että meille käy niin! Univelassa ja kiireen keskellä parisuhteen vaaliminen unohtuukin varmasti ensimmäisenä. Emme varmasti ole ainoa pariskunta, joka tämmöisen asian kanssa painiskelee.. Neuvoja ja vinkkejä otetaan vastaan!

Kuinka siis yhdistää vauva-arki ja parisuhdeaika? 

Terkuin, Lilli ja salamatkustaja rv17+0

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kotidoppler

Hankin kotidopplerin jo aikoja sitten, joskus pääsiäisen tienoilla kun viikkoja oli joku 8-9. Moni varmaan ajattelee, että taas yksi hysteerinen akka pistää rahojaan moiseen turhakkeeseen. Silloin vaan jännitti ja mietitytti niin paljon, että onko siellä masussa ketään.
Innoissani olin youtubesta katsonut videoita, missä naiset löysi kotidopplerilla sykkeen, vaikka viikoja olikin alle 10.


Ostin dopplerin torista käytettynä erittäin edulliseen hintaan. Dopplerissa on sisäänrakennettu kaiutin, joten ääniä voi kuunnella yhdessä, eikä erillisiä kuulokkeita tarvita. Näyttöön ilmestyy myös reaaliaikaisesti sikiön syke lukuina. Mitään ultraäänigeeliä en hankkinut, ulkomailta ostettu aloevera geeli hoitaa saman asian.

Innoissani hain paketin postista ja samantien geeliä massuun ja sykkeitä bongaamaan. No, eihän sieltä mitään löytynyt. Monta kertaa etsin ja katsoin videoita ja etsin lisää, mutta mun masusta ei vaan kuulunu mitään. Aloin vihaamaan koko vehjettä, enkä siksi ole siitä mitään tänne kirjoittanutkaan.

Nyt olen löytänyt dopplerin uudelleen :) Oikeastaan ensimmäisen ultran jälkeen on tullut kuunneltua muutamia kertoja. En kovin usein viitsi kuunnella, kun ei kuitenkaan tiedetä miten turvallista se loppupeleissä on. Mutta kyllä se mieltä vaan rauhoittaa kun tietää että jonkun pienen sydän lyö tuolla minun massun uumenissa. Etenkin nyt, kun liikkeitä ei vielä tunnu, eikä raskaus muutenkaan juurikaan enää "oireile". Ne kohdun kasvukivut (nippailut ja repäisykivut) on hävinneet lähes täysin. Enää tuntuu vatsan seudulla sellaista pinkeyttä ja turvotus-oloa. Itse huomaan masun jo kasvaneen, kun mikään ei tunnu mahtuvan enää päälle :/ Kohdun voi tuntea vatsanpäältä jo sellaisena kovana möykkynä, jonka sisällä on pieni aarre<3

Luulen, että doppleri jää aika vähälle käytölle sitten kun liikkeitä alkaa tuntumaan. Laitan sen silloin myyntiin jotain toista hermoraunio-odottajaa varten :)

Onko muilla kokemuksia kotidopplereista?