Raskausmyrkytys

Täällä sitä nyt ollaan, osastolla raskausmyrkytysepäilyn vuoksi.

Kävin tänään siellä neuvolassa, jossa verenpaineet oli vaan noussut eilisistä. Pissassa oli proteiini selvästi yhdellä plussalla. Päätä ei niinkään särkenyt, enemmänkin jomotteli. Silmät tuntui aroilta ja muutenkin olo oli vähän höntti. Vauvakin oli ollut melko hiljainen.

Onneksi oma terveydenhoitajani otti minut vastaan ja sain vuodattaa hänelle oloni ja huoleni. Kuunneltiin vauvan sydänäänet, jotka olivat hyvät. Sanoi se kuitenkin samaan hengenvetoon, että päivystykseen pitää lähteä, mielellään vielä taxilla. No siitä sitä sitten lähdettiin. Onneksi mies pääsi aikaisemmin töistä pois ja ehti hyvin mukaan.

Sairaalassa pääsin heti käyrälle. Sydänäänikäyrää otettiin pitkä tovi, sillä vauva oli uninen ja käyrässä oli huono vaihtelu. Annoin uuden pissanäytteen ja muutaman putken verta. Verenpaineita mitattiin tiuhaan, ja luvut senkun kohosivat. Eikä ihmekkään, olin aivan paniikissa! Sitten päästiinkiin heti lääkärille. Kohdunsuu oli vielä ilmeisesti melko epäkypsä synnytystä ajatellen. Vauvalla tuntui olevan kaikki hyvin, vaikka ei taaskaan hievahtanutkaan koko ultrauksen aikana, vaikka kuinka taas tökittiin. Sitten lääkäri ilmoitti että osastolle pitää jäädä, ja välissä pitää vielä vaihtaa sairaalaakin. Niimpä saatiin taxikortti kouraan ja lähdettiin toiseen synnytyssairaalaan.

Tänne tultaessa otettiin taas verenpaineita. Itku on ollu tosi herkässä, niin paljon mua pelottaa ja ahdistaa. Mies lähti kotiin käyttämään koiraa lenkillä ja hakemaan mun tavaroita. Sillä välin itkin minkä kerkesin. Aluksi "iloitsin" kun sain olla yksin tässä 4 hengen huoneessa, mutta melkein heti perään sainkin itselleni huonekaverin.

Illan mittaan on otettu verenpaineita ja oon saanu paria eri lääkettä, jotta paineet laskis. Päätä on särkenyt aikalailla, siihen sain paracetamolia. Illan ktg-käyrä näytti jo paremmalta ja on tuo tyyppi nyt liikkunutkin.

Kaikki on siis ihan auki. Jos huomisen pissassa on enemmän proteiinia, niin sit vissiin käynnistetään synnytys, koska noi verenpaineet ei meinaa laskea. Jos taas proteiinia on vähemmän kun tänään, niin sit seuraillaan. Toivon kovasti, että pääsisin kotiin, mutta jos paineet on tätä luokkaa niin ihan turha edes moisesta haaveilla. Itkettää ja pelottaa.

Nyt koitan hetkeksi ummistaa silmät. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, puutuneilla käsillä on hankala osua puhelimen näppäimiin.

Terkuin itkuinen Lilli ja koomainen masun asukki rv 37+2

8. Neuvolakäynti + alkava toksemia?

Tänään oli taas aamulla neuvolakäynti, raskausviikkoja on jo kasassa 37+1. Aika oli jo klo 9, eli ei kauhean kiva tällaiselle iltavirkulle. Joudun jälleen menemään neuvolaan yksin, sillä luonnollisesti mies on aamusta töissä. Tuli jotenkin tosi paha mieli kun menin neuvolaan, ja näin pari perhevalmennuksesta tuttua mammaa myös käynnillä, ja heillä oli puolisot mukanaan :/ Juuri tänään minäkin olisin tarvinnut miehen tuekseni mukaan.

Minut otti vastaan jokin toinen neuvolantäti, sillä omani oli tänään vielä sairauslomalla. Ennen käyntiä saavuin jälleen paikalle hyvissä ajoin mittaamaan verenpainetta. Mittari kuitenkin sijaitsee samassa tilassa, mihin äideille on järjestetty tilat imettämiseen. Tänäänkin siellä oli kaksi mammaa imettämässä/höpisemässä ja meikäläinen mittaamassa verenpaineita. Ei siis järin rentouttavaa, ainakaan minulle. No sain jonkunlaiset paineet mitattua, jotka olivat kyllä reilusti yläkanttiin. Pistin verenpaineen nousun tuon tilanteen piikkiin. Pissassa oli jälleen hieman proteiinia, ei ehkä kuitenkaan ihan yhden plussan verran.

No tämä neuvolantäti tuntui olevan hyvin kiireinen. Äkkiä kyseltiin kuulumiset ja sain kerrottua että huonosti olen nukkunut. Tarkisti verenpaineet ja kyseli päänsärystä, ja totesin kyllä että eilen alkoi melkomoinen jomotus, joka jatkui tänä aamunakin. Sanoin samaan hengenvetoon, että olen kyllä nukkunut huonosti, josko johtuisi siis siitä. Näin jälkikäteen tajusin, että juuri viimeyönä nukuin yllättävän hyvin. Menin miehen kanssa yhtäaikaa nukkumaan klo 22:30 aikoihin ja heräsin aamulla miehen lähtiessä töihin (jos ei paria pissareissua lasketa mukaan). Verenpaineen nousun hänkin kuittasi sillä rauhattomalla tilanteella, mutta edelleen näin jälkeen päin ajateltuna, paineet ovat kyllä tosi korkeat edellisiin lukemiin verrattuna. Tänään verenpaine oli 147/112, kun taas viimeksi 134/92 (silloinkin mittailin imettäjien kanssa yhtäaikaa). Muutoin verenpaineet ovat olleet 122/82 luokkaa.

Paino oli noussut myös aika melkoisesti, 2,4kg. Turvotuksia on siis ilmeisesti aika paljon, minkä totesin aamulla kun nahkanilkkurit eivät enää mahtuneetkaan jalkaan. Samat kengät minulla oli jalassa toissapäivänä. No, jos iloisia asioita pitää löytää, niin näköhäiriöitä ei ole, eikä myöskään vannemaista ylävatsakipua. Sellainen yleinen höntti ja vähän kurja olo kylläkin.

Vauvalla oli kaikki hyvin, sykkeet normaalia luokkaa. Pää oli vielä liikuteltavissa, eli laskeutumista odotellessa. Sf-mittaa ei mitattu (?). Olin jotenkin niin pöhnässä koko käynnin ajan, etten edes tajunnut että se jätettiin mittaamatta.

Lopuksi terveydenhoitaja sanoi, että jos maanantaina tulisin uudelleen itsekseni mittaamaan verenpaineet, ja seuraava neuvolakäynti on sitten puolentoista viikon päästä. Sitten se sanoi vähän niinkun että heihei. En siis todellakaan kerennyt kysyä edes yhtään mitään, niin kiireesti tuo alkoi kirjoittamaan koneelle jotain ja vaikutti erittäin kiireiseltä. Kaikenkaikkiaan tuohon käyntiin meni 20min. Lähdin sitten hieman takki auki kotia kohti, kerkesin bussipysäkille kun sain tekstiviestin neuvolasta, että sinne pitääkin mennä takaisin jo huomenna klo 12.

Otin kotiin tultaessa päiväunet, ja huomaan, että edelleenkin päätä jyskyttää. Luin äsken netistä raskausmyrkytyksestä ja hieman säikähdin. En tajunnut esim neuvolassa sanoa, että kädet ja sormet puutuu erittäin helposti, joka ilmeisesti siis johtuu ylävartalon turvotuksesta. Terkkari ei edes kysynyt turvotuksista, sanoi vain että loppua kohden voi tulla runsaampaa painonnousua. Turvotuskohdan se on jättänyt neuvolakortista täyttämättä. Mietin, että mitähän tässä nyt tekisi.. Toisaalta, hyvä että pääsen jo huomenna jälleen neuvolaan ja ilmeisesti vielä omalle terveydenhoitajalle, mutta voiko joku raskausmyrkytys kehittyä niin nopeasti että vauvalle kerkiäisi sattua jotakin tässä yön aikana? Aiheuttaako jo yksistään korkeat verenpaineet vauvalle haittaa? Onko kenelläkään kokemuksia? 
Jäi kyllä vähän turvaton olo..

Terkuin huolestunut Lilli ja toivottavasti hyvinvoiva vauva rv 37+1

Imetysliivit

Kiitos aivan mahdottomasti kaikille, jotka antoivat hyviä imetysliivi-vinkkejä tuonne aikaisempaan postaukseen!

Aloin teidän kommenttien perusteella perehtyä Bravadon imetysliiveihin. Kun luin kokemuksia netistä, en löytänyt yhden yhtä negatiivista palautetta. Kaikki vain hehkuttivat, miten upeat ja mahtavat imetysliivit ovat. Hinta näillä liiveillä on kyllä myös aika mahtava, mutta toisaalta jos imetys onnistuu, niin haluan kyllä pitää rinnoistani mahdollisimman hyvää huolta tukevilla liiveillä. Lisäksi, näitä liivejä oli aika ihanissa väreissä, ei vain niitä tavis mustia ja valkoisia.

Bravado Body Silk Seamless, kuva täältä

Löysinkin nettikaupan nimeltä Nettiemo, jossa nämä Bravadon Body Silk Seamless-liivit olivat hieman edullisemmat kuin muissa nettikaupoissa. Olisin toki mennyt näitä liikkeeseenkin etsimään (ja kokeilemaan), mutta unettomana yönä innoistuin näistä vain niin valtavasti, että tilaus oli pakko laittaa tulille heti :D Sivuilla oli melkoisen hyvä kokotaulukko, joiden mittojen mukaan tilaus oli mahdollista tehdä. Tilasin kuitenkin koon isommat, kuin mitä taulukossa oli suositeltu. Tilaus käsiteltiin todella nopeasti ja liivit saapuivatkin postilaatikkoon kaksi päivää myöhemmin. Koko osui nappiin, vaikka kuppi on ehkä vielä aavistuksen reiluhko. Rinnat kuitenkin varmasti turpoavat maidon noustessa, joten silloin nämä on varmasti juuri oikean kokoiset! Olen jonkin verran keikistellyt nämä päällä täällä kotona, ja voin todeta että nämä tuntuvat ihanilta päällä. Kangas on äärimmäisen pehmeää, tuntuu kuin liivejä ei olisi päällä ollenkaan. Olen todella yllättynyt, että voin innostua imetysliiveistä tällä tavalla :D Toivon nyt siis vielä enemmän, että imetys onnistuisi ja liivit tulisivat käyttöön :)

Sain vinkiksi myös tällaisen brittiläisen nettikaupan, josta liivit saa suomen hintoja huomattavasti edullisemmin. Aionkin laittaa täältä toiset liivit tilaukseen :)

Muutoin imetys kyllä jännittää jonkun verran. Olen nyt lähipiiristä kuullut monta imetystarinaa, joissa kaikki ei vain ole mennyt hyvin panostuksesta huolimatta ja imetys on hiipunut melko pian. Eniten jännitän sitä, että vauva on uninen eikä jaksa kunnolla imeä. Se myös kauhistuttaa, miten kipeiksi rinnat tulevat maidonnousun aikaan, ja miltä imetys silloin mahtaa tuntua. Rinnat kun ovat jo nyt todella arat :/ Jännitän myös, oppiiko vauva oikeanlaisen imuotteen ja mitä kaikkia mahdollisia imetyksen apuvälineitä me vielä tullaan tarvitsemaankaan. Rintakumeja en ole ostanut ennakkoon, mutta kannattaisikohan niitä olla valmiiksi? Koitan olla ottamatta stressiä koko imetyksestä, onnistuu jos onnistuu. Kyllä ne vauvat sillä korvikkeellakin kasvavat :)

Terkuin, imetysliiveistä innostunut Lilli ja vauveliini rv 36+4

Synnytystapa-arvio

Heips kukkuu, täällä ollaan taas :)
Oon kyllä ollut niiiiiin törkeän väsynyt, että tänkin postauksen aikaansaaminen tuntuu aika haastavalta. Toivottavasti tästä saa siis edes jotain selvää...

Eilen meillä oli synnytystapa-arvio, rv 36+0. Jännitin (tai siis oikeastaan panikoin) tuota käyntiä niin paljon, ettei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Menin tyhmänä netistä lukemaan muiden kokemuksia tommosesta käynnistä ja jäi aika tyhjä olo. Aamulla olin jo niin peloissani ja väsynyt, että väkisin syöty aamupala tuli ylös ennen lähtöä, onneksi oltiin vielä kotona. Ja onneksi ihana mieheni oli ottanut eilisen vapaaksi, että pääsi mukaan pitämään hermoilevaa eukkoaan kädestä kiinni<3

Lääkäri oli luonnollisesti myöhässä, odottaminen oli kyllä ihan kamalaa. Päästiin huoneeseen ja vastassa oli mukava nuori naislääkäri, joka ei oikein kyllä ymmärtänyt käynnin aihetta, nyt kun sf-mittakin on tasoittumaan päin. Kerroin, että kai tämä käynti on enemmän mun pääkoppaa varten. Lääkäri kattoi mun verensokeriseurannan arvot ja kehui niitä hyviksi. Myös painonnousuun se oli tyytyväinen, käski jatkaa loppuraskauden samaan malliin (eli toisinaan on siis lupa herkutella, JEEE :)) Verenpaineissakaan ei ollut kuulemma moitittavaa.

Sisätutkimuksessa kohdunsuu oli pehmentynyt ja "laskeutunut hyvin", mutta sisäsuu oli vielä kiinni. Lääkäri kokeili myös lantiota, ja totesi sen olevan hyvän tuntuinen, eikä esteitä alatiesynnytykselle olisi. Ultrassa vauvasta otettiin monet mitat, ja heti alkuun lääkäri totesi että kysymyksessä on siro vauva, ei siis missään nimessä ainakaan liian iso. Painoarvioksi hän merkkasi neuvolakorttiin ultran mittojen perusteella 2425g. Lääkäri näytti myös kasvukäyrän, jossa meidän vauva sijoittuu keskikäyrän alapuolelle. Olin melkoisen hämmentynyt. Nähtävästi istukka kuitenkin toimii moitteettomasti ja napavirtauksetkin olivat ilmeisesti ok. Ainut, mitä lääkäri vähän jäi miettimään, oli vauvan liikkuminen. Vauva kun nimittäin oli täysin koomassa. Vaikka mahaa heiluteltiin ja hytkyteltiin, toinen ei suostunut juurikaan liikkumaan. Aamulla oli kyllä vetänyt mahassa sellaiset rallit että... Sain siis liikelaskentaohjeet kotiin ja käskyn tarkkailla vauvan liikkumista. Mutta jos jotain häikkää tai huolta olisi ilmennyt, kai lääkäri olisi sopinut jonkun kontrolliajan? Lopuksi sain vain tervetulo-toivotukset synnyttämään.

Olin kyllä niiiiin huojentunut kun päästiin sairaalan ovista ulos. Mies oli kyllä hieman pettynyt, sillä tämä mysteerivauva ei näyttänyt taaskaan sukupuoltaan :D Sillä välin kun odoteltiin vauvan heräämistä, lääkärillä oli aikaa tihrustaa jalkoväliin, mutta jalat oli niin tiukasti yhdessä, eikä mitään arvoita edes voitu antaa :) Tämä on niin meidän tuuria, mutta ehkä tälläkin on jokin tarkoitus :) Ollaan siis jännityksessä loppuun asti..

Omasta voinnista voin jälleen vain todeta että väsyttää. Eilisen jälkeen olin kyllä ihan puhki, ja sainkin yöllä nukuttua jokusen tunnin. Heräsin yöllä kuitenkin jäätäviin lonkkakipuihin. Kivut säteilee jalkoihin asti sitten, että tuntuu kuin polvetkin olisi ihan tulessa. Myös luonnollisesti selkään sattuu. Menkkajomotukset ovat jatkuneet toisinaan. On hetkiä, jolloin tunne on tosi inhottava, ja hetkiä jolloin menkkatuntemuksia ei ole ollenkaan. Ota näistäkin nyt selvää.. Olen tämän raskauden aikana syönyt enemmän särkylääkkeitä kun koskaan elämässäni ennen :( Tänään, sen lisäksi että väsyttää, niin on aika yksinäinen ja orpo olo. Mies lähti tänään työmatkalle, sillä mitään uhkaavan synnytyksen merkkejä ei ollut ilmassa. Mies on ollut poissakotoa aamusta asti, ja jo nyt tuntuu että on ikävä. Vähän hassua, pistetään tämäkin hormonien piikkiin :)

Nyt menen jatkamaan sohvalla makoilua suklaalevyn kanssa :D

Terkuin, Lilli ja siro masun asukki rv 36+1

Kuulumisia

Blogissa on ollut nyt hiukan hiljaista..
Tänään eletään raskausviikkojen osalta 35+1. Syy hiljaisuuteen johtuu varmastikkin tästä armottomasta väsymyksestä. Nukkuminen on siis edelleen haastavaa ja erittäin katkonaista. Olen saanut nukuttua joitakin tunteja, mutta viime yö meni täysin valvoessa. Aikaisemmin olen ollut päivisin pirteä, mutta nyt tämä nukkumattomuus on alkanut näkyä mahdottomana väsymyksenä ja saamattomuutena. Päivisin olen koittanut ottaa päiväunia, mutta mieli vaeltaa kokoajan jossain, eikä unenpäästä tahdo saada kiinni.

Väsymyksestä huolimatta olen koittanut tehdä valmisteluja vauvaa varten. Vaatteet on nyt pesty ja lajiteltu lipastoon. Viikonloppuna olisi tarkoitus miehen kanssa mennä metsästämään vielä viimeisiä vauvanvaatteita. Pinnasänky on kasattu ja aseteltu paikoilleen sekä patja tuuletettu. Mieli tekisi jo pedata sänky valmiiksi, mutta vielä taitaa olla liian aikaista :)

Tänään on kuitenkin ollut vähän erilainen päivä. Touhuilin kotona pikkujuttuja väsymyksestä huolimatta, kunnes tajusin vatsalla menkkamaiset juilinnat. Juuri sellaiset mitä on ennen menkkoja, kun odottaa koska lirahtaa. Ei mennyt kauaa kun juilinnat voimistuivat ja kipu alkoi tuntua myös alaselässä. Tässä vaiheessa nousi jo tuskan hiki otsalle ja touhuilut oli pakko lopettaa ja mennä lepäämään. Huomasin myös voimakasta paineentunnetta, ihan kuin kokoajan olisi valtava pissahätä. Kai tuo vauva tuolla nyt sitten laskeutuu? Levossakin juilii ihan kiitettävästi ja vauvan liikkeet tuntuu myös kivuliailta.

Luinkin tuolta internetin ihmeellisestä maailmasta, että monilla on alkanut juuri näillä viikoilla samankaltaiset kipuilut, ja nää on sitten jatkunut aina vauvan syntymään asti. Yhtään lisäkipuja en nyt kaipaisi! Joillakin oli myös synnytys käynnistynyt juuri tämänkaltaisilla tuntemuksilla näillä viikoilla. Se hieman säikäytti. Tajusin, että sairaalakassa on vielä pakkaamatta ja imetysliivit ja rintapumppu vielä ostamatta. Kai se kassi pitäisi ainakin laittaa kuntoon, eihän sitä tiedä milloin lähtö tulee. Toivottavasti ei nyt vielä ainakaan. Miehellä on ensi viikolla laivareissu tiedossa, olisi kamalaa jos juuri silloin alkaisi tapahtua :( Ehkä tää väsymys saa mut nyt hieman ylireagoimaan.
Onko muillakin ollut menkkajuilintaa hyvissä ajoin ennen synnytystä?

Mieltä kaihertaa myös ne imetysliivit. Mistä löytäisi sopuhintaiset mutta kuitenkin tukevat ja hyvät liivit? Kuulemma kaikki henkkamaukan halpikset on ihan turhakkeita. Alkuun en vain viitsisi ihan kauhean isoja summia tuhlata imetysliiveihin, jos imetys ei sitten onnistukkaan. Ja kuinka monet pitäisi hankkia ennen vauvan syntymää? Aika paljon tässä on vielä selvitettävää...

Nyt jatkan lepäilyä miehen kainalossa, jos nämä kivut pikkuhiljaa helpottaisivat...

Terkuin, Lilli ja toivottavasti vielä masussa viihtyvä tyyppi rv 35+1

Vauvanvaate ärsytys

Noniin, nyt olen ottanut pari "lepopäivää" ja touhuillut lähinnä kotona. Ei täällä kotonakaan nämä hommat lopu kesken, mutta hieman tylsää alkaa olla jo parin päivän jälkeen :D Huomenna sitten taas kaupungille katsastamaan hullut päivät :)

Mutta siis asiaan! Olen nyt siis aloittanut vauvanvaatteiden pesu-urakan. En osaa kyllä yhtään arvioida, onko meillä paljon vai vähän vaatteita. Olen jotenkin ihan kujalla näiden vaatteiden kanssa :D Olen nyt pessyt kaksi täyttä koneellista, hyvä että yksi koneellinen mahtuu juuri ja juuri kuivumaan.

Muutama valkoinen vaate :)

Vauvanvaatteet on saanut mun ärsytyskäyrän nousemaan. Olen nyt koittanut kartoittaa vaatteita ja kuinka paljon mitäkin pitäisi vielä ostaa. Olen vain järkytyksekseni huomannut, että koot vaihtelevat valtavasti merkistä riippuen. Esimerkiksi Name It:n 56cm body on aika melkoisesti isompi H&M:n samankokoinen body. Eli siis kokolappua ei ilmeisesti voi ollenkaan tuijottaa. Tässä todistusaineistoa:

56cm?

Eli nyt en oikeasti tiedä kuinka paljon mitäkin kokoa on. 50cm-koon vaatteita en ole ostanut yhtään, sillä en usko että meille sellainen pieni kirppu siunaantuisi :) Enemmänkin pelkään, että kaikki 56cm vaatteet jää käyttämättä, jos tuleekin joku iso vauva! Aika ahdistavaa :D Tai ehkä olen tehnyt tästä itse itselleni jonkun stressin paikan. Kai sitä nyt aina jotenkin alkuun pääsee. Ja kyllähän mies voi hätätapauksessa käydä heti kaupoilla ostamassa sopivia vaatteita. Ja kyllähän sen vauvankin kanssa voi sitten lähteä ostoksille...

Olen nyt sitten tehnyt listaa vaatteista. Tästä listasta tosin puuttuu vielä uusimmat ostokset (jokunen body ja pöksyt), jotka ovat tällähetkellä pesukoneessa.
Tämä lista siis lähinnä suuntaa-antava:

56cm:
- body x 14
- housut x 4
- potkarit x 2
- puolipotkarit x 2
- yökkäri x 2
- kokoasu x1

62cm:
- body x 7
- housut x 3
- potkarit x 3
- puolipotkarit x 4
- yökkäri x 5
- kokoasu x 2

Ja näiden lisäksi on joitain isompia vaatteita ja tietysti toppavaatteet ja lämpimämmät puvut yms..
62cm vaatteita en enää aiokkaan hirveästi ostaa, sillä haluaisin ostaa sitten "oikean värisiä" :) Mutta voiko siis tosiaan olla, että 56cm vaatteet jäisi kokonaan käyttämättä? Ei minua haittaa, vaikka ne mahtusivat vain parisen viikkoa. Ja kai näillä meidän 62cm vaatteilla pääsee sitten alkuun kun alkaa ensimmäiset kiristää. Ostoslistalla on nyt sitten lähinnä noita yökkäreitä ja sukkia..

Miltä nämä määrät näyttää, puuttuuko jotain? Millaisella vaatemäärällä te muut ootte valmistautuneet? 

Nyt sitten taas pyykin levitykseen :)

Terkuin, Lilli ja eilen mamin säikäyttänyt tyyppi rv 33+6

7. Neuvolakäynti

Hui että, mammaloma on alkanut melko vauhdikkaasti. Jokaiselle päivälle on ollut aina jotain ohjelmaa, ja se on tosissaan tuntunut voinnissa. Kipeämpiä supistuksia on tullut lähes päivittäin, ja iltaisin selkä- ja lonkkakivut ovat vaivanneet. Muutoin mieli on kyllä ollut korkealla. On ollut ihana nähdä ystäviä ja päästä silleen vähän pois arjesta.

Torstain ohjelmassa oli taas neuvolakäynti rv 33+1. Olin taasen yksin liikenteessä, sillä mies makasi kotona kipeänä. Terveydenhoitajan kanssa keskusteltiin tällä kertaa mun huolista, eli suurehkosta sf-mitasta. Pitkään hän kopeloi mun masua ja tunnusteli vauvaa. Vauva on pääalaspäin (onneksi!) ja tuskin enää perätilaan mahtuu kääntymään. Terkkarin mukaan lapsivettä tuntuu olevan melko runsaasti, mikä selittäisi masun ison koon. Vauva tuntui hänen käsissään "hyvän kokoiselta", ei mitenkään ylisuurelta. Painoarvioksi sanoi nyt 2,5kg, eli laskettuna-aika vauvan paino olisi hoitajan mukaan 3,6-3,7kg. En tiedä miten paikkaansa tuo arvio nyt pitää. Eikös näin lopussa vauva kasva n. 200g viikossa? Eli silloinhan vauva painaisi laskettuna-aikana 3900g. Ja jos vielä menisi yliaikaiseksi, niin synnytettävänä olisi yli 4kg vauva! Apua! Sanoinkin, että jos näyttää että tulee iso vauva, en aio synnyttää :D Onneksi meillä on 3 viikon päästä tulossa se synnytystapa-arvio.

Sf-mitta oli kuitenkin onneksi tasoittunut, kasvaa omalla käyrällään kauniisti, nyt jo lähes sen ylemmän viivan mukaisesti. Se ihan pikkaisen rauhoitti mun mieltä. Verensokereita olen mittaillut jotenkuten, ne arvot on kuitenkin olleet kaikki hyviä. Paino oli laskenut edellisestä 1,5kg, eli nyt painoa olisi koko raskauden aikana tullut 5kg. Viime käynnillä oli kyllä niin runsas turvotus, että tämä varmaan selittää painonlaskun. Verenpaineet oli hieman koholla, mutta en päässyt niitä rauhassa mittailemaan, kun samassa tilassa oli yksi pariskunta hoitamassa ja syöttämättä vauvaansa. Koita siinä nyt rentoutua. Verenpaineet kuulemma muutenkin nousee loppua kohden. Pissassa oli proteiinia taas puolikkaalla plussalla, mutta tämäkin on kuulemma tavallista loppuraskaudessa. Eli kaikki kutakuinkin hyvin. Sain ohjeeksi rentoutua ja olla murehtimatta. Sanoi se hoitaja myöskin, että nyt pitäisi ottaa jo vähän rauhallisemmin, ettei joka päivä enää riekkuisi tuolla kaupungilla vaan lepopäiviäkin pitäisi pitää. Ja näin aionkin kyllä tehdä :)

Nyt vain uutena "vaivana" on ilmennyt unettomuus. Vaikka menen joka ilta suht samaan aikaan nukkumaan, niin enää uni ei vain tulekkaan, vaikka koko päivän olisikin ollut menossa ja kaiken järjen mukaan pitäisi väsyttää. Herään myös joka aamu ihan normi aikaan, eli viimeistään joskus klo 10. Ei voi siis siitäkään olla, että nukkuisin liian myöhään. Ja pakko on nukkua kymmeneen asti, jos uni tulee vasta joskus klo 3 aikaan yöllä. Eihän sitä muuten jaksa, kun päiväuniakaan en enää kerkiä harrastamaan. Käsittämättömintä on, ettei mua edes illalla ja silloin alkuyöstä väsytä. Onko tämä nyt jotain tulevaisuuden heräämisiin valmentautumista? Onko muillakin unettomuutta loppua kohden?

Toivottavasti tämä unirytmi pian korjaantuu pian..

Terkuin Uneton mamma ja sen "pieni" hyypiö rv 33+4