Heips kukkuu, täällä ollaan taas :)
Oon kyllä ollut niiiiiin törkeän väsynyt, että tänkin postauksen aikaansaaminen tuntuu aika haastavalta. Toivottavasti tästä saa siis edes jotain selvää...
Eilen meillä oli synnytystapa-arvio, rv 36+0. Jännitin (tai siis oikeastaan panikoin) tuota käyntiä niin paljon, ettei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Menin tyhmänä netistä lukemaan muiden kokemuksia tommosesta käynnistä ja jäi aika tyhjä olo. Aamulla olin jo niin peloissani ja väsynyt, että väkisin syöty aamupala tuli ylös ennen lähtöä, onneksi oltiin vielä kotona. Ja onneksi ihana mieheni oli ottanut eilisen vapaaksi, että pääsi mukaan pitämään hermoilevaa eukkoaan kädestä kiinni<3
Lääkäri oli luonnollisesti myöhässä, odottaminen oli kyllä ihan kamalaa. Päästiin huoneeseen ja vastassa oli mukava nuori naislääkäri, joka ei oikein kyllä ymmärtänyt käynnin aihetta, nyt kun sf-mittakin on tasoittumaan päin. Kerroin, että kai tämä käynti on enemmän mun pääkoppaa varten. Lääkäri kattoi mun verensokeriseurannan arvot ja kehui niitä hyviksi. Myös painonnousuun se oli tyytyväinen, käski jatkaa loppuraskauden samaan malliin (eli toisinaan on siis lupa herkutella, JEEE :)) Verenpaineissakaan ei ollut kuulemma moitittavaa.
Sisätutkimuksessa kohdunsuu oli pehmentynyt ja "laskeutunut hyvin", mutta sisäsuu oli vielä kiinni. Lääkäri kokeili myös lantiota, ja totesi sen olevan hyvän tuntuinen, eikä esteitä alatiesynnytykselle olisi. Ultrassa vauvasta otettiin monet mitat, ja heti alkuun lääkäri totesi että kysymyksessä on siro vauva, ei siis missään nimessä ainakaan liian iso. Painoarvioksi hän merkkasi neuvolakorttiin ultran mittojen perusteella 2425g. Lääkäri näytti myös kasvukäyrän, jossa meidän vauva sijoittuu keskikäyrän alapuolelle. Olin melkoisen hämmentynyt. Nähtävästi istukka kuitenkin toimii moitteettomasti ja napavirtauksetkin olivat ilmeisesti ok. Ainut, mitä lääkäri vähän jäi miettimään, oli vauvan liikkuminen. Vauva kun nimittäin oli täysin koomassa. Vaikka mahaa heiluteltiin ja hytkyteltiin, toinen ei suostunut juurikaan liikkumaan. Aamulla oli kyllä vetänyt mahassa sellaiset rallit että... Sain siis liikelaskentaohjeet kotiin ja käskyn tarkkailla vauvan liikkumista. Mutta jos jotain häikkää tai huolta olisi ilmennyt, kai lääkäri olisi sopinut jonkun kontrolliajan? Lopuksi sain vain tervetulo-toivotukset synnyttämään.
Olin kyllä niiiiin huojentunut kun päästiin sairaalan ovista ulos. Mies oli kyllä hieman pettynyt, sillä tämä mysteerivauva ei näyttänyt taaskaan sukupuoltaan :D Sillä välin kun odoteltiin vauvan heräämistä, lääkärillä oli aikaa tihrustaa jalkoväliin, mutta jalat oli niin tiukasti yhdessä, eikä mitään arvoita edes voitu antaa :) Tämä on niin meidän tuuria, mutta ehkä tälläkin on jokin tarkoitus :) Ollaan siis jännityksessä loppuun asti..
Omasta voinnista voin jälleen vain todeta että väsyttää. Eilisen jälkeen olin kyllä ihan puhki, ja sainkin yöllä nukuttua jokusen tunnin. Heräsin yöllä kuitenkin jäätäviin lonkkakipuihin. Kivut säteilee jalkoihin asti sitten, että tuntuu kuin polvetkin olisi ihan tulessa. Myös luonnollisesti selkään sattuu. Menkkajomotukset ovat jatkuneet toisinaan. On hetkiä, jolloin tunne on tosi inhottava, ja hetkiä jolloin menkkatuntemuksia ei ole ollenkaan. Ota näistäkin nyt selvää.. Olen tämän raskauden aikana syönyt enemmän särkylääkkeitä kun koskaan elämässäni ennen :( Tänään, sen lisäksi että väsyttää, niin on aika yksinäinen ja orpo olo. Mies lähti tänään työmatkalle, sillä mitään uhkaavan synnytyksen merkkejä ei ollut ilmassa. Mies on ollut poissakotoa aamusta asti, ja jo nyt tuntuu että on ikävä. Vähän hassua, pistetään tämäkin hormonien piikkiin :)
Nyt menen jatkamaan sohvalla makoilua suklaalevyn kanssa :D
Terkuin, Lilli ja siro masun asukki rv 36+1
Oho , vai vieläkään ei saatu sukupuolesta selvää ! No onpas ollu sitten hankalalla tuulella teidän pikkuinen kun ei halua paljastaa :D
VastaaPoistaMulla ois neljän viikon päästä rakenneultra ja oon kyllä hirmuisen pettynyt jos ei saada sukupuolta tietää :/ jotenkin vaatteet ja kaikki tuntuu olevan joko tai vaaleanpunaisia tai sinisiä , tosi vaikea löytää kivoja unisex juttuja vauvalle :D
Moikka!
PoistaTää on kyllä ihan mysteeribeibi :D Onnea hei hirveesti sinne rakenneultraan ja pidetään peukkuja että sukupuoli selviäisi :) Onko sulla itellä tyttö/poika-olo? Mekin oltiin kyllä tosi pettyneitä, mutta ajankuluessa ajatukseen on tottunut. Mutta toi vaatteiden osto on kyllä ollu tosi hankalaa! Mä kun en haluaisi pukea mun vauvaa päästä varpaisiin valkoiseen. Kirppareilta oon löytäny unisex vaatteita paremmin. Onnea odotukseen<3
Hyvä että siro vauva tulossa. :) Tätä mullekin väitetään, mikä on syy etten kuulema mihinkään arvioon pääse, edes pääni takia. Ei ole kuulema oikeaa syytä, joten pitää luottaa siihen. Toki mitta on nyt pari kertaa ollut vähän keskikäyrän alapuolella, että ehkä sitä sitten uskotaan. Jännä kyllä että pysyy sukupuoli piilossa, voisko olla tyttö, jos on niin pieni. ;)
VastaaPoistaKyllä, kivi tippui sydämeltä kun ei ehkä tarttekkaan puskea sellasta 4-kilosta mörssäriä ulos :D Mäkin kyllä sain ruinaamalla ruinata sitä lähetettä, ehkä mun terkkari ei vaan jaksanut enää kuunnella mun hössötystä ja heltyi :) Mutta se lääkäri sanoi siellä synnärillä että jos verensokerit on kunnossa ja painonnousu on maltillista niin ei se vauva voi kasvaa edes isoksi, ellei äiti oo sitten syntyessään ollut itse iso. Silloin se vauvan "suuruus" johtuu geeneistä. Mutta en usko että teidänkään vauva voi mitenkään jättiläinen olla :)
PoistaMulle tuli nyt kanssa enemmän tyttö-olo<3
No toinen nukkuu niin eikait sitä silloin liikuta ;)
VastaaPoistaMeillä ku heräteltii niin heti tuli potkusta,auts :D
Mutta ei varmaan huolta ku sydänäänet ja muut asiat kunnossa. Se liikelaskenta on kuitenki hyvä keino saaha mielenrauha että kaikki on kunnossa.
Dodiin,kohta vauveli on maailmassa,korkeintaan 6viikkoa ennään,eikö lohdutakki ;)
Kääk,täällä vauvakuume nostelee taas päätään. Nuorin nyt 1v4kk ja sellanen villipoika että se hidastaa onneksi kuumeilua :D
Ihanaa ja toivottavasti kivutonta loppuodotusta :)
Heh, tällä on sitten tosi hyvät unenlahjat :D toivottavasti sama meno jatkuu sitten masun ulkopuolellakin :) 6 viikkoa kuulostaa niiiin pitkältä ajalta vielä, mutta toisaalta ihan hurjan lyhyeltä :) Onkohan sitä ikinä valmis henkisesti synnytykseen?
PoistaIiikkk, vauvakuume on kyllä paha :D Miten sitä ei päässä liikukaan silloin muuta kun haaveilua vauvasta. Hih, onneksi sulla on kuitenkin pieni villi siellä pitämässä ajatuksia muaallakin ;) Toisaalta, pieni ikäero vois olla aika kiva :D Tsemppiä kuumeiluun<3
Ei sitä voi musta olla ikinä henkisesti valmis ekaan synnytykseen :) Ku vaikka kuinka kattois videoo ja kuuntelee mitä tapahtuu ja muitten synnytyskertomuksia niin ei sitä vaan voi tietää miltä se tuntuu ennenkun sen kokee :) Ja vaikka siinä kauheesti kipuja onkin niin on se niin voimaanuttava kokemus että huh huh! Kaikki ne tunteet mitä siinä synnytyksessä tapahtuu niin kun ajattelee jälkikäteen niin on se vaan huikeeta. Että niin se vaan pieni ihmisen alku tuli musta ulos :)
PoistaMeillä on sisaruksilla ikäeroa se 1v11kk. Mutta vanhin on tyttö ja nuorin poika. Ihan eri juttu että jos nyt tulis samalla ikäerolla :D Toi on niin vilivilpertti :D Kahtellaan ensikesänä sitten asiaa uuestaan ;)
Äkkiä se aika menee. Ja vaikka tää kuulostaa kliseiseltä niin lepää nyt kun vielä voit,tärkein neuvoni. Nuku ku haluttaa ja käykää vaikka pikalomalla kahdestaan jossain lähellä rentoutumassa. Kohta on nimittäin vilskettä ja vipinää ❤
Kiitos, ihana kommentti!<3
PoistaEn edes osaa kuvitella itseäni synnyttämässä, niin pelottavalta tuo ajatus tuntuu. Olen miettinyt, että kyllä naiset siitä selviävät, jopa useita kertoja, joten miksi en minäkin :) Mietin vain, että jos en jaksakkaan vaikka ponnistaa vauvaa maailmaan, tuleeko minulle epäonnistunut fiilis. Toivon todella, että kokemus olisi kuitenkin enemmän voimaannuttava ja kaikki menisi hyvin :)
Teillä on lapsilla aika pieni ikäero, en edes osaa kuvitella nyt uutta raskautta :D Mies tosin haluaisi jo nyt keskustella seuraavasta tulokkaasta :D Jos nyt ensin saataisiin tämä ensimmäinen maailmaan ;)
Etkä muuten ole ensimmäinen joka antaa tuon saman vinkin! Nyt aion viimeisinä viikkoina tuota noudattaa :) Olen potenut huonoa omaatuntuoa, jos olen nukkunut päiväunia enkä ole saanutkaan kotona juttuja tehtyä. Nyt aion kyllä levätä ihan luvan kanssa :)