Synnytystapa-arvio

Heips kukkuu, täällä ollaan taas :)
Oon kyllä ollut niiiiiin törkeän väsynyt, että tänkin postauksen aikaansaaminen tuntuu aika haastavalta. Toivottavasti tästä saa siis edes jotain selvää...

Eilen meillä oli synnytystapa-arvio, rv 36+0. Jännitin (tai siis oikeastaan panikoin) tuota käyntiä niin paljon, ettei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Menin tyhmänä netistä lukemaan muiden kokemuksia tommosesta käynnistä ja jäi aika tyhjä olo. Aamulla olin jo niin peloissani ja väsynyt, että väkisin syöty aamupala tuli ylös ennen lähtöä, onneksi oltiin vielä kotona. Ja onneksi ihana mieheni oli ottanut eilisen vapaaksi, että pääsi mukaan pitämään hermoilevaa eukkoaan kädestä kiinni<3

Lääkäri oli luonnollisesti myöhässä, odottaminen oli kyllä ihan kamalaa. Päästiin huoneeseen ja vastassa oli mukava nuori naislääkäri, joka ei oikein kyllä ymmärtänyt käynnin aihetta, nyt kun sf-mittakin on tasoittumaan päin. Kerroin, että kai tämä käynti on enemmän mun pääkoppaa varten. Lääkäri kattoi mun verensokeriseurannan arvot ja kehui niitä hyviksi. Myös painonnousuun se oli tyytyväinen, käski jatkaa loppuraskauden samaan malliin (eli toisinaan on siis lupa herkutella, JEEE :)) Verenpaineissakaan ei ollut kuulemma moitittavaa.

Sisätutkimuksessa kohdunsuu oli pehmentynyt ja "laskeutunut hyvin", mutta sisäsuu oli vielä kiinni. Lääkäri kokeili myös lantiota, ja totesi sen olevan hyvän tuntuinen, eikä esteitä alatiesynnytykselle olisi. Ultrassa vauvasta otettiin monet mitat, ja heti alkuun lääkäri totesi että kysymyksessä on siro vauva, ei siis missään nimessä ainakaan liian iso. Painoarvioksi hän merkkasi neuvolakorttiin ultran mittojen perusteella 2425g. Lääkäri näytti myös kasvukäyrän, jossa meidän vauva sijoittuu keskikäyrän alapuolelle. Olin melkoisen hämmentynyt. Nähtävästi istukka kuitenkin toimii moitteettomasti ja napavirtauksetkin olivat ilmeisesti ok. Ainut, mitä lääkäri vähän jäi miettimään, oli vauvan liikkuminen. Vauva kun nimittäin oli täysin koomassa. Vaikka mahaa heiluteltiin ja hytkyteltiin, toinen ei suostunut juurikaan liikkumaan. Aamulla oli kyllä vetänyt mahassa sellaiset rallit että... Sain siis liikelaskentaohjeet kotiin ja käskyn tarkkailla vauvan liikkumista. Mutta jos jotain häikkää tai huolta olisi ilmennyt, kai lääkäri olisi sopinut jonkun kontrolliajan? Lopuksi sain vain tervetulo-toivotukset synnyttämään.

Olin kyllä niiiiin huojentunut kun päästiin sairaalan ovista ulos. Mies oli kyllä hieman pettynyt, sillä tämä mysteerivauva ei näyttänyt taaskaan sukupuoltaan :D Sillä välin kun odoteltiin vauvan heräämistä, lääkärillä oli aikaa tihrustaa jalkoväliin, mutta jalat oli niin tiukasti yhdessä, eikä mitään arvoita edes voitu antaa :) Tämä on niin meidän tuuria, mutta ehkä tälläkin on jokin tarkoitus :) Ollaan siis jännityksessä loppuun asti..

Omasta voinnista voin jälleen vain todeta että väsyttää. Eilisen jälkeen olin kyllä ihan puhki, ja sainkin yöllä nukuttua jokusen tunnin. Heräsin yöllä kuitenkin jäätäviin lonkkakipuihin. Kivut säteilee jalkoihin asti sitten, että tuntuu kuin polvetkin olisi ihan tulessa. Myös luonnollisesti selkään sattuu. Menkkajomotukset ovat jatkuneet toisinaan. On hetkiä, jolloin tunne on tosi inhottava, ja hetkiä jolloin menkkatuntemuksia ei ole ollenkaan. Ota näistäkin nyt selvää.. Olen tämän raskauden aikana syönyt enemmän särkylääkkeitä kun koskaan elämässäni ennen :( Tänään, sen lisäksi että väsyttää, niin on aika yksinäinen ja orpo olo. Mies lähti tänään työmatkalle, sillä mitään uhkaavan synnytyksen merkkejä ei ollut ilmassa. Mies on ollut poissakotoa aamusta asti, ja jo nyt tuntuu että on ikävä. Vähän hassua, pistetään tämäkin hormonien piikkiin :)

Nyt menen jatkamaan sohvalla makoilua suklaalevyn kanssa :D

Terkuin, Lilli ja siro masun asukki rv 36+1