Shoppailua

No niin, nyt olen sitten aloittanut valmistautumisen tulevaa vauvaa varten. Hui, uskaltaakohan näin edes sanoa!
No, jokatapauksessa olen täysin hurahtanut :) Voisin istua netissä kaiket päivät ja illat etsimässä ihania vauva juttuja<3

Viime lauantaina suunnattiin miehen kanssa erääseen lastenvaate kirppikseen. Olen aina ollut vähän skeptinen kirppistelijä, mutta tämä oli kyllä loistava kokemus! Ei tätä turhaan suositeltu.. Tehtiin sieltä loistolöytöjä tosi edulliseen hintaan. Musta on turhaa ostaa vauvalle kaikkia vaatteita upouusina, sillä ne käyvät niin nopeasti pieneksi. Tuolla kirppiksellä vaatteet oli pääosin kaikki hyvälaatuisia. Tarkasti kyllä valittiin parhaat päältä :)

Samaisena päivänä sattui olemaan se joku "siivouspäivä" ja ihmisiä olikin älyttömästi ulkona myymässä tavaroita. Aikamme sielläkin kierrettiin ja mukaan lähti kassillinen vauvan vaatteita. Taisin tosiaan hieman hullaantua :)

Sunnuntai-iltana tein myös loistavan löydän torista. Olen aina haaveillut Stokken sängyistä, ja tänään käydäänkin noutamassa sellainen kotiin. En missään nimessä ostaisi kyseistä sänkyä uutena, on ne sen verran kalliita. Ideahan niissä on aika kiva, että sänky kasvaa lapsen myötä. Me ei tosin tiedetä, halutaanko meidän lapsen nukkuvan vielä 7-vuotiaana samanlaisessa sängyssä. No mutta, tämä oli niin edullinen, ettei haittaa vaikka se kävisikin jo muutaman vuoden päästä pieneksi.

Stokke sleepi

Olisin halunnut tästä sängystä myös sen mini-version, joka olisi ollut vastasyntyneelle aika ihanteellinen pesämäisen muotonsa vuoksi, mutta tästä olen nyt luopunut. Tuosta isommasta versiosta kun ei vissiin saa tehtyä pienempää. Tällä siis mennään :)

Ajattelin muutenkin pikkuhiljaa tehdä listaa, mitä kaikkia hankintoja tulisi tehdä. Joku päivä teen hankinta-listalle oman sivun, jotta pysyn kärryillä. Hankintoja tehdään kuitenkin pikkuhiljaa, sillä meilläkään ei raha kasva puussa. Olen todennut kaiken ihanan vauvakrääsän olevan yllättävän kallista! Miten joku pinniksen reunapehmuste voi maksaa yli 50€? Ei tämä ensimmäisen lapsen hankkiminen ainakaan mitenkään edullista ole. Etenkään kun en tiedä onko kaikki jutut ihan tarpeellisia, kuten esim hoitopöytä tai kantoliina?!

Onneksi tässä on vielä aikaa selvittää näitä juttuja. Sain rakenneultraakin hieman aikaistettua, iiihh, jännää :)

Terkuin, Lilli ja salamatkustaja rv 15+0

2. Neuvolakäynti

Tänään on rv 13+6 ja oli taas aika piipahtaa neuvolaan. Mies lähti onneksi mukaan, vaikka yöunet jäikin melko vähäisiksi.

Meidät otti vastaan jälleen se sama sijainen kuin viimeksikin. Meidän neuvolantäti tuntuu olevan aika pitkällä saikulla. Sijainen oli jälleen yhtä "hukassa" kuin viimeksikin. Kertoi se meille sentään perhevalmennuksesta ja saatiin sinne jo aikojakin. Jotain fysioterapiaryhmää se tuntui tyrkyttävän, vaikka en sellaiselle koe nyt tarvetta. Enkä siis aio mennäkkään, ellei jollain nyt ole todella hyviä kokemuksia? Kyseli myös, tunnenko vauvan liikkeitä. Hieman tuijotin häntä hölmistyneenä. Ei kai ensisynnyttäjä vielä voikkaan näillä viikoilla tuntea? No, minä en ainakaan tunne. Jotain imetyksestä ja synnytyksestäkin juteltiin, vaikka ne tuntuu vielä hyvin kaukaisilta asioilta. Synnytystä en ole edes vielä kerennyt miettiä. Jos ensin päästäisiin sinne rakenneultraan asti...

Kaikki neuvolarutiinit oli kunnossa, pissa oli puhdas ja verenpaineetkin ok-tasolla. Painoa oli tullut 1,2kg lisää. Hb otettiin myös, ja se oli laskenut ollen nyt 116. Kohta pitäisi kai aloittaa rautakuuri.

Tänään kuunneltiin myös ensimmäistä kertaa sydänääniä dopplerilla. Pienen etsimisen jälkeen ne löytyivätkin ja kuuluivat hyvin<3 ai että se jumpsutus kuulosti ihanalta! Onneksi myös mies oli kuulemassa :) vieläkin tuntuu aivan uskomattomalta, että minun sisällä sykkii toinenkin sydän<3 Neuvolakorttiin sykkeeksi merkittiin152. Oihh, olen tänään ollut pelkkää hymyä :)

Muutoin olo on huomattavasti kohentunut. Jos alavatsaa ei toisinaan vihloisi ja juilisi, niin en uskoisi olevani raskaana. Toki pissalla pitää yhä ravata ja rinnat aristaa toisinaan aika hurjasti, mutta ne nyt on pientä. On ihanaa kun ruoka maistuu ja pysyy vielä sisälläkin! Mielitekoja on päivittäin: eilen himoitsin kurkkua, tänään lakua :) Toki väsynyt olen yhä, en kuitenkaan samassa mittakaavassa kuin vielä jokin aika sitten. Osittain kai tää väsymys voi myös johtua laskevasta hemoglobiinista.

Täällä siis nautitaan joka päivästä. Kovasti tekisi mieli tehdä jo pieniä hankintoja :) Onkohan ihan hullua ostaa jo jotain? Yksi yö näin unta pinnasängyn reunapehmusteesta ja aamuisen googlailun jälkeen löysinkin yhden aivan ihanan :) joskushan se valmistautuminen on pakko aloittaa!

Helpotus

Eilen käytiin esimmäisessä ultrassa. Jännitin ja pelkäsin koko edellis illan, painajaisiakin näin asiasta. Pitipä pari kyyneltäkin tirauttaa, kun pelotti niiiin paljon. Onneks miestäkin jännitti, vaikka hyvin onnistui jännityksensä peittämään. Ja hyvä niin, muutoin olisin ollut hermoraunio!

Ultrassa näkyi vilkkaasti liikkuva, viikkoja vastaava sikiö<3 Pää-perä mitta oli 66mm ja niskatruvotusta 1,1mm, joka käsittääkseni on hyvä/normaali tulos.

Rv 12+6, LA 18.11

Olin enemmän kuin onnellinen ja huojentunut! Oikeasti kivi tipahti sydämeltä ja nyt on helpompi hengittää :) Olen valtavan onnellinen! Ei tämä raskaus vieläkään tunnu todelta, vaikka sen liikkuvan tulitikkurasian kokoisen tyypin näkikin heiluvan siellä ruudulla :) Nyt relaan, ja nautin tästä raskaudesta. Olo on muutenkin kohentunut; tänään on kolmas päivä ilman oksennusta, JEEE! :)
Muutenkin tuntuu ehkä hitusen energisemmältä. Nyt uskallan alkaa odottamaan vauvaa<3

Tänään oli kyllä kanssa jännityksen paikka, nimittäin hammaslääkäri. Kammoan hammaslääkäriä aivan valtavasti, mutta eilisen tunnelauatuksen myötä unohdin suurimman jännityksen :) Kaikki meni hyvin ja hampaatkin oli kunnossa.

Ensi viikolla sitten neuvolaan. Kuunnellaankohan siellä jo sydänääniä?

Pelkoa ilmassa

Viime päivät ovat olleet hieman hankalia...
Lähes koko ajan tuntuu alavatsalla jonkilaista tuntemusta. Yleisesti ottaen tuntuu juilimista ja sellaista vihlontaa. Jos reippaasti kääntää kylkeä tai aivastaa, tuntuu kunnon repäisykipu, pitää oikein välillä irvistää. Muutoinkin olo on ollut tukala. Vatsa on todella turvonnut ja ilmaa täynnä :/
Onko nämä nyt niitä kohdun kasvukipuja? Vai jotain muuta? 

Inhottaa tällainen epätietoisuus! Soitin sinne äitipolille ja sain aika inhottavaa palvelua. Heillä ei kuulemma ole muita aikoja, eli tulet tai et. No, tottakai tullaan, mutta olisin odottanut jonkinlaista jouston varaa. Hieman jäi huono fiilis sen kätilön asiakaspalvelutaidoista. Mielialat heittelee muutenkin.. Eli ultraan siis ensi tiistaina. Mieskin lupautui jäämään töistä pois, jotta pääsee mukaan. Onneksi!<3

Muuten koitan olla ajattelematta koko tiistaita, muuten vaan alkaa jännittämään turhaan. Itsehän en voi nyt asiaan millään tavalla vaikuttaa..

Tiistain tuomiota odotellessa!

Elämä alkaa voittaa

Pitkästä aikaa jaksan itse raahautua tänne blogimaailmaan. Seuraamiani blogeja käyn toki lukemassa päivittäin, mutta itse en ole jaksanut nähdä vaivaa tämän blogin eteen :/ Nyt ajattelin saada aikaan pikaisen päivityksen...

Viimeisen parin viikon aikana vointi ollut vaihteleva. Oksennellut olen päivittäin, ja tämän takia olen joutunut olemaan pari päivää taas pois töistä. Selkeästi väsymys ja työstressi pahentaa oloa, eikä silloin mikään tahdo pysyä sisällä. Päivän kahden lepo taas saa ihmeitä aikaan. Vappuna oli jopa kaksi pahoinvointi vapaata päivää! Olin jo innoissani, että nyt pahoinvointi loppuu ja se "hehku" alkaa. No, ei se ihan sitten alkanutkaan. Kuitenkin olo on ollut jo viimepäivinä selkeästi parempi :) Tänään on kuitenkin viikkoja jo 11+5, joten eikös näiden oireiden pitäisi jo rauhottua. Lämmintä ruokaakin pystyn nykyään syömään, toki sen tulee olla juuri sillä hetkellä mieleistä. Suuri intohimoni on tällä hetkellä lihapiirakat :D Himoitsen niitä päivin ja öin! Eli selkeästi parempaan päin :)

Postista pärähti tänää myös kutsut ultriin. Ensimmäinen nt-ultra on 12.5, jolloin viikkoja olisi kasassa 12+6. Ajattelin kuitenkin soittaa äippäpolille huomenna, ja koittaa hieman aikaistaa tuota aikaa, jotta mieskin pääsisi paikalle. Jos en saa aikaa siirrettyä, saa mies sitten ottaa vaikka rokulipäivän töistä, minähän en sinne yksin mene! Ultran ajatteleminen saa aikaan kauhua ja pelkoa. Pelottaa niin paljon, ettei siellä olekkaan kaikki hyvin ja tämä ihana onni viedään meiltä pois. Alkaa nytkin itkettää kun mietin näitä juttuja. Tuntuisi kamalalta, että kyseessä olisikin tuulimuna tai keskeytynyt keskenmeno ja sitten pitäisi vielä kaikille selitellä ettei meille tulekkaan vauvaa :( Mies on tähän mennessä hoitanut tämän tiedottamisen liiankin tehokkaasti, joten hän saa sitten selitellä kaikille.. Toivottavasti ei tällaiseen tilanteeseen ikinä jouduta! No, viimeistään ensi viikolla ollaan viisaampia. Olenkin luvannut itselleni, että jos ultrassa on kaikki hyvin, annan hieman periksi tässä murehtimisessa ja stressaamisessa ja alan kunnolla nauttimaan tästä odotuksesta. Etenkin jos olokin tästä kohenee, niin ihana odotella kesää ja masun kasvua<3