maanantai 4. toukokuuta 2015

Elämä alkaa voittaa

Pitkästä aikaa jaksan itse raahautua tänne blogimaailmaan. Seuraamiani blogeja käyn toki lukemassa päivittäin, mutta itse en ole jaksanut nähdä vaivaa tämän blogin eteen :/ Nyt ajattelin saada aikaan pikaisen päivityksen...

Viimeisen parin viikon aikana vointi ollut vaihteleva. Oksennellut olen päivittäin, ja tämän takia olen joutunut olemaan pari päivää taas pois töistä. Selkeästi väsymys ja työstressi pahentaa oloa, eikä silloin mikään tahdo pysyä sisällä. Päivän kahden lepo taas saa ihmeitä aikaan. Vappuna oli jopa kaksi pahoinvointi vapaata päivää! Olin jo innoissani, että nyt pahoinvointi loppuu ja se "hehku" alkaa. No, ei se ihan sitten alkanutkaan. Kuitenkin olo on ollut jo viimepäivinä selkeästi parempi :) Tänään on kuitenkin viikkoja jo 11+5, joten eikös näiden oireiden pitäisi jo rauhottua. Lämmintä ruokaakin pystyn nykyään syömään, toki sen tulee olla juuri sillä hetkellä mieleistä. Suuri intohimoni on tällä hetkellä lihapiirakat :D Himoitsen niitä päivin ja öin! Eli selkeästi parempaan päin :)

Postista pärähti tänää myös kutsut ultriin. Ensimmäinen nt-ultra on 12.5, jolloin viikkoja olisi kasassa 12+6. Ajattelin kuitenkin soittaa äippäpolille huomenna, ja koittaa hieman aikaistaa tuota aikaa, jotta mieskin pääsisi paikalle. Jos en saa aikaa siirrettyä, saa mies sitten ottaa vaikka rokulipäivän töistä, minähän en sinne yksin mene! Ultran ajatteleminen saa aikaan kauhua ja pelkoa. Pelottaa niin paljon, ettei siellä olekkaan kaikki hyvin ja tämä ihana onni viedään meiltä pois. Alkaa nytkin itkettää kun mietin näitä juttuja. Tuntuisi kamalalta, että kyseessä olisikin tuulimuna tai keskeytynyt keskenmeno ja sitten pitäisi vielä kaikille selitellä ettei meille tulekkaan vauvaa :( Mies on tähän mennessä hoitanut tämän tiedottamisen liiankin tehokkaasti, joten hän saa sitten selitellä kaikille.. Toivottavasti ei tällaiseen tilanteeseen ikinä jouduta! No, viimeistään ensi viikolla ollaan viisaampia. Olenkin luvannut itselleni, että jos ultrassa on kaikki hyvin, annan hieman periksi tässä murehtimisessa ja stressaamisessa ja alan kunnolla nauttimaan tästä odotuksesta. Etenkin jos olokin tästä kohenee, niin ihana odotella kesää ja masun kasvua<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti