Taisin epäillä jossain vaiheessa raskausoireiden vähyyttä, no en epäile enää!
Viime viikolla, joskus alkuviikosta se alkoi, ihan yhtäkkiä, nimittäin pahoinvointi. Ensin se oli aamulla sellaista kuvottavaa oloa, joka muuttui ilkeäksi oksennuksen pidättämiseksi bussimatkalla. Alkuun pahoinvointia oli lähinnä aamulla ja töiden jälkeen, mutta nyt se vaivaa hyvin hyvin usein. Pahoinvointi on aaltoilevaa ja hyvin uuvuttavaa!
Loppu viikko oli jo melko paha. Perjantaina oli pakko jäädä kotiin lepäämään, sillä en kuvotukselta ja kyyneleiltä kyennyt kokoamaan itteäni. Töihin en tietenkään voinut kertoa totuutta, joten pienen valkoisen valheen lipsautin :(
Tällä hetkellä koen illat kaikista kamalimmiksi, sillä olo on niin kammottava, etten mitenkään saa unenpäästä kiinni vaikka miten väsyttää. Ruokailusta on tullut myös melkoinen stressi, sillä kaikki hajut tekee pahaa ja ruokaa ei edes tee mieli. Mitään lämmintä ruokaa en voi edes ajatella syöväni. Kylmät jutut, kuten vauvan soseet ja mehukeitto uppoaa. Mehuja koitan myös juoda, jotta vähän energiaa jostain saisi. Tiedän, että pakko olisi jotain kunnonkin ruokaa saada alas..
Mieli on ollut myös melkoisessa myllerryksessä. Varmasti pahoinvointi ja katkonainen uni (eli valtava väsymys) vaikuttaa asiaan. Olen itkeskellyt nyt viikonlopun aikana milloin mistäkin asiasta. Mies on luonnollisesti ihan hämmentynyt tästä muutoksesta. Ennen niin virkeä ja toimelias puoliso on muuttunut sohvalla makaavaksi itkupilliksi. Ei oo miehelläkään helppoa. Onneksi saatiin hieman keskusteltua, ja kerroin ettei koko raskausaika todennäköisesti ole tälläista. Hormonit nyt vaan hyrrää ja saa mielenkin ihan sekaisin.. Onneksi mies jaksaa olla tukena ja apuna ja kantaa kaupasta litratolkulla omenamehua :)
Nyt olo on hitusen parempi, joten täytyy käyttää tilaisuus hyödyksi ja vaikka täyttää astianpesukonetta :) Mietin kyllä, miten ensi viikosta selviää, töissä on nimittäin melkoinen kaaos.. No, siitä lisää ensi viikolla...
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Voihan Väsymys!
Aika suorastaan matelee!
Haluaisin niiin varmistuksen, että tuolla masussa asustelee joku. Tänään on rv 5+5 ja olo on ollut kutakuinkin normaali. Toki edellisessä postauksessa mainitsemani oireet jatkuvat yhä, mutta mitään uutta ei ole ilmennyt. Kaikenlainen mahan nipistely ja repäisykivut ovat kadonneet täysin (hieman epäilyttävää?!).
Suurin ongelmani on tällä hetkellä väsymys! Se on siis täysin lamauttavaa, mitään ei jaksa eikä saa aikaiseksi. Aamulla herättyäni väsyttää, sitten on pari virkeää tuntia, jonka jälkeen taas väsyttää. Töissä olo on hieman tuskaa, sillä väsymys vaikeuttaa keskittymistä (teen melkoisen pikkutarkkaa hommaa), eikä virheitä saisi tulla. Töistä kun selviän kotiin, jaksan juuri ja juuri syödä ja sitten äkkiä sohvalle makuuasentoon. Viime viikolla en jaksanut käydä kertaakaan koiran kanssa lenkillä :( Onneksi mies on ollut nyt lomalla ja hoitaa koiraa ja kotia. Illalla viimeistään klo 21 iskee niin tajuton väsymys, että yleensä nukahdan sohvalle. Kauheasti ei siis kerkeä tästä alkuraskaudesta nauttia.
Toinen murheeni on mahdoton ummetus. Olen koittanut syödä täysin normaalisti, mutta ilmeisesti hormonit vaikuttaa sen verran, että suolikin lamaantuu :D Olen koittanut juoda paljon vettä, syönyt kuitupitoista ruokaa ja syönyt luumuja, mutta ei vaan tahdo auttaa. Liikkua en väsymyksen vuoksi juurikaan jaksa, liekö se sitten auttaisi asiaa? Onko kenellään vinkkejä? Luin jostain keskustelupalstoilta, ettei laksatiiveja suositeltaisi raskauden aikana. En nyt tiedä, kuinka faktaa tämä tieto on. En ole jaksanut vielä perehtyä asiaan :)
Kovinkaan hehkeäksi en itseäni tunne ("hehkeydestä" myöhemmin lisää), mutta silti jaksan iloita tästä hetkestä. Ajattelen koko ajan, että olen raskaana, kunnes toisin todistetaan!
Ihanaa viikon alkua kaikille<3
Haluaisin niiin varmistuksen, että tuolla masussa asustelee joku. Tänään on rv 5+5 ja olo on ollut kutakuinkin normaali. Toki edellisessä postauksessa mainitsemani oireet jatkuvat yhä, mutta mitään uutta ei ole ilmennyt. Kaikenlainen mahan nipistely ja repäisykivut ovat kadonneet täysin (hieman epäilyttävää?!).
Suurin ongelmani on tällä hetkellä väsymys! Se on siis täysin lamauttavaa, mitään ei jaksa eikä saa aikaiseksi. Aamulla herättyäni väsyttää, sitten on pari virkeää tuntia, jonka jälkeen taas väsyttää. Töissä olo on hieman tuskaa, sillä väsymys vaikeuttaa keskittymistä (teen melkoisen pikkutarkkaa hommaa), eikä virheitä saisi tulla. Töistä kun selviän kotiin, jaksan juuri ja juuri syödä ja sitten äkkiä sohvalle makuuasentoon. Viime viikolla en jaksanut käydä kertaakaan koiran kanssa lenkillä :( Onneksi mies on ollut nyt lomalla ja hoitaa koiraa ja kotia. Illalla viimeistään klo 21 iskee niin tajuton väsymys, että yleensä nukahdan sohvalle. Kauheasti ei siis kerkeä tästä alkuraskaudesta nauttia.
Toinen murheeni on mahdoton ummetus. Olen koittanut syödä täysin normaalisti, mutta ilmeisesti hormonit vaikuttaa sen verran, että suolikin lamaantuu :D Olen koittanut juoda paljon vettä, syönyt kuitupitoista ruokaa ja syönyt luumuja, mutta ei vaan tahdo auttaa. Liikkua en väsymyksen vuoksi juurikaan jaksa, liekö se sitten auttaisi asiaa? Onko kenellään vinkkejä? Luin jostain keskustelupalstoilta, ettei laksatiiveja suositeltaisi raskauden aikana. En nyt tiedä, kuinka faktaa tämä tieto on. En ole jaksanut vielä perehtyä asiaan :)
Kovinkaan hehkeäksi en itseäni tunne ("hehkeydestä" myöhemmin lisää), mutta silti jaksan iloita tästä hetkestä. Ajattelen koko ajan, että olen raskaana, kunnes toisin todistetaan!
Ihanaa viikon alkua kaikille<3
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Soitto neuvolaan
Aamu alkoi toisen raskaustestin tekemisellä :) Oltiin miehen kanssa sovittu, että ennen neuvolaan soittamista tehdään vielä toinen testi kaiken varalta (hassuja kun ollaan). Näin jopa painajaisia viime yönä, että raskaustesti olisi negatiivinen. Myös mies oli nähnyt samankaltaista unta.
Jännitti kyllä kovasti, mutta turhaan:
Soitinkin sitten ensitöikseni aamulla neuvolaan. Sain ensikäyntiajan 15.4. Tuntuu, että sinne on vielä ikuisuus! Raskausviikkoja olisi tänään viimeisistä kuukautisista laskettuna 4+5. Laskettu aika olisi näiden tietojen perusteella 18.11.2015.
En iki maailmassa osannut kuvitella, minkälaisen huolen ja jännityksen plussa toisi tullessaan! Ajattelin, että kun plussa pärähtää ruutuun, voin rentoutua ja nauttia odotuksesta. No kissan viikset! Tottakai nautin odotuksesta, mutta kyllä mieltä varjostaa aina jokainen vihlaisu ja kolotus. Suurin osa varmastikkin kuuluu asiaan, mutta kun ei ole aiempaa kokemusta :) Eikä tässä ole muuta vaihtoehtoa kun vain odottaa..
Odottavan aika on niin pitkä, ja tässä kerkeää kuulostelemaan itseään ehkä vähän liikaakin. Toisinaan alavatsaa juilii, vihloo ja jomottaa oikein huolella. Toisinaan taas ei ole minkäänlaisia tuntemuksia (eilen olin jo varma ettei siellä masussa mitään ole, kun olo oli täysin tavallinen). Rinnat elävät myös omaa elämäänsä; toisinaan kosketusarat, toisinaan ei mitään.
Toki näitä muitakin oireita olen havainnut:
Kaikesta jännityksestä huolimatta, olen todella onnellinen<3
Jännitti kyllä kovasti, mutta turhaan:
Soitinkin sitten ensitöikseni aamulla neuvolaan. Sain ensikäyntiajan 15.4. Tuntuu, että sinne on vielä ikuisuus! Raskausviikkoja olisi tänään viimeisistä kuukautisista laskettuna 4+5. Laskettu aika olisi näiden tietojen perusteella 18.11.2015.
En iki maailmassa osannut kuvitella, minkälaisen huolen ja jännityksen plussa toisi tullessaan! Ajattelin, että kun plussa pärähtää ruutuun, voin rentoutua ja nauttia odotuksesta. No kissan viikset! Tottakai nautin odotuksesta, mutta kyllä mieltä varjostaa aina jokainen vihlaisu ja kolotus. Suurin osa varmastikkin kuuluu asiaan, mutta kun ei ole aiempaa kokemusta :) Eikä tässä ole muuta vaihtoehtoa kun vain odottaa..
Odottavan aika on niin pitkä, ja tässä kerkeää kuulostelemaan itseään ehkä vähän liikaakin. Toisinaan alavatsaa juilii, vihloo ja jomottaa oikein huolella. Toisinaan taas ei ole minkäänlaisia tuntemuksia (eilen olin jo varma ettei siellä masussa mitään ole, kun olo oli täysin tavallinen). Rinnat elävät myös omaa elämäänsä; toisinaan kosketusarat, toisinaan ei mitään.
Toki näitä muitakin oireita olen havainnut:
- janontunne
- jatkuva pissalla ravaaminen
- valkovuoto
- ajoittaiset päänsäryt
- nälkä!!!
- mikään ruoka ei maistu (lukuunottamatta suolakurkkuja)
- itkuherkkyys
- palelu
- ummetus
- alkava väsymys
Kaikesta jännityksestä huolimatta, olen todella onnellinen<3
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Ihana mies
Täytyy sanoa että minulla on ihana mies ja olen erittäin kiitollinen meidän parisuhteesta!
Olen ehkä hieman hormonimyrskyissä, mutta ehkä se kuuluu asiaan :)
Mieheni on suhtautunut tähän raskaus-uutiseen todella hellyyttävästi. Vielä eilen illalla hän mietti, uskaltaako tästä iloita jo ihan kunnolla, että onko raskaus varmaa. Päätettiin, että teen toisen testin vielä muutaman päivän päästä, ihan vaan varmistukseksi.
Tänään mies on kyllä ollut jo ihan intoa täynnä! Ei ollut yölläkään saanut nukutuksi, sillä vauvajutut oli pyörineet päässä :) Tänään ollaan keskusteltu jos jonkinlaisista jutuista! Hieman itseäkin pelottaa, että kun jo alustavasti pohditaan juttuja, että mitä jos kaikki ei menekkään hyvin. Silloin tulee valtava pudotus ja pettymys! Mutta kai tästä ihanasta ajasta on kuitenkin tarkoitus nauttia<3
Itsekkään en saanut nukutuksi viime yönä, sillä alavatsaan sattui melkoisesti. Vatsa oli turvoksissa ja kipu tuntui oudolta. Oletan kipujen olleen kohdun kasvukipuja, mutta tietysti mietin myös alkavaa keskenmenoa. Ramppasin vessassa myös todella, todella monta kertaa!
Tänään vointi on ollut kyllä parempi. Ajoittan alavatsalla tuntuu jomottelua, mutta ei samanlaista kipuilua kun eilen. Nälkä myös vaivaa kokoajan! Mies kyllä muistaa huolehtia, että onhan minulla kaikki hyvin :)
Mies alkoi jo tänään etsimään meille uutta isompaa kotia. Tiedän, todella aikaista! Mutta minkäs teet kun toinen on innoissaan :) Minusta me mahdutaan tähän meidän uuteen kotiin vallan mainiosti, ainakin jonkun aikaa. Rakastan tätä meidän kotia, enkä missään nimessä haluisi muuttaa pois tältä asuinalueelta. Kattellaan ehkä sillain toisella silmällä, jos sopiva koti tästä lähistöltä löytyisi..
Ollaan siis molemmat hyvin innoissamme tästä alkaneesta raskaudesta. Nyt vaan toivotaan, että Salamatkustaja pysyy menossa mukana<3
Olen ehkä hieman hormonimyrskyissä, mutta ehkä se kuuluu asiaan :)
Mieheni on suhtautunut tähän raskaus-uutiseen todella hellyyttävästi. Vielä eilen illalla hän mietti, uskaltaako tästä iloita jo ihan kunnolla, että onko raskaus varmaa. Päätettiin, että teen toisen testin vielä muutaman päivän päästä, ihan vaan varmistukseksi.
Tänään mies on kyllä ollut jo ihan intoa täynnä! Ei ollut yölläkään saanut nukutuksi, sillä vauvajutut oli pyörineet päässä :) Tänään ollaan keskusteltu jos jonkinlaisista jutuista! Hieman itseäkin pelottaa, että kun jo alustavasti pohditaan juttuja, että mitä jos kaikki ei menekkään hyvin. Silloin tulee valtava pudotus ja pettymys! Mutta kai tästä ihanasta ajasta on kuitenkin tarkoitus nauttia<3
Itsekkään en saanut nukutuksi viime yönä, sillä alavatsaan sattui melkoisesti. Vatsa oli turvoksissa ja kipu tuntui oudolta. Oletan kipujen olleen kohdun kasvukipuja, mutta tietysti mietin myös alkavaa keskenmenoa. Ramppasin vessassa myös todella, todella monta kertaa!
Tänään vointi on ollut kyllä parempi. Ajoittan alavatsalla tuntuu jomottelua, mutta ei samanlaista kipuilua kun eilen. Nälkä myös vaivaa kokoajan! Mies kyllä muistaa huolehtia, että onhan minulla kaikki hyvin :)
Mies alkoi jo tänään etsimään meille uutta isompaa kotia. Tiedän, todella aikaista! Mutta minkäs teet kun toinen on innoissaan :) Minusta me mahdutaan tähän meidän uuteen kotiin vallan mainiosti, ainakin jonkun aikaa. Rakastan tätä meidän kotia, enkä missään nimessä haluisi muuttaa pois tältä asuinalueelta. Kattellaan ehkä sillain toisella silmällä, jos sopiva koti tästä lähistöltä löytyisi..
 |
| Uskon, että miehestäni tulisi ihana isä. |
Ollaan siis molemmat hyvin innoissamme tästä alkaneesta raskaudesta. Nyt vaan toivotaan, että Salamatkustaja pysyy menossa mukana<3
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Perjantai 13. päivä
Ehkä tämä onkin hyvä päivä :)
Kävin eilen apteekissa shoppailemassa testejä ja maltoin odottaa tähän aamuun, jotta tulos olisi mahdollisimman luotettava.
Tälläisen tuloksen sain:
Kävin eilen apteekissa shoppailemassa testejä ja maltoin odottaa tähän aamuun, jotta tulos olisi mahdollisimman luotettava.
Tälläisen tuloksen sain:
En voi uskoa tätä. Olen niin onnellinen/shokissa/jännittynyt/peloissani :) Kunnon tunteiden sekamelskaa! Olenko minä siis raskaana? Aivan hullua :)
Anteeksi, tänään en saa kirjoitettua tänne tämän järkevämpää..
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Toivonkipinä!
Tänään on dpo14/kp28. Menkkoja ei tosin kuulu. Kiertoni on ollut melko säännöllinen, eli yleensä kierto on ollut sellaista 25-28 päivää. Viimeksi elokuussa on ollut yli 28 vuorokauden kierto.
Kirjoitin sunnuntaina kamalista menkkaoireita, mutta hämmästyksekseni kaikki oireet katosivat seuraavaan iltaan mennessä. Eli eilen ja tänään on ollut täysin normaali olo, ei minkäänlaisia oireita! Mitään uskoa raskautumiseen ei ole, niin monta kertaa olen jo pettynyt. Side pöksyissä olen kulkenut ja odotellut hanojen aukeamista.
Tiedän, että kova jännitys ja odottaminen voi tietysti siirtää menkkojen alkua. Olin jo aiemmin päättänytkin, että testaan vasta sitten, kun menkat ovat ainakin kaksi päivää myöhässä. Äsken kuitenkin hermostuin siteeseen ja päätin uhallakin tehdä testin. Ajattelin, että kun nään vain yhden viivan, voin rentoutua ja sitten täti tulee rauhakseen kylään. Tein testin n. tunnin pidätyksestä ja menin suihkuun. Suihkusta tullessa vilkaisin testiin, ja siinä näkyikin hyvin hyvin haalea HAAMULAINEN (testiviivan lisäksi siis)! Sellainen, jonka näkee normaalissa valossa, mutta joka ei kuitenkaan ole viiva. Apua! Kädet täristen kirjoitan tätä ja sihtaan testiä. Testi on joku ovistikkujen mukana tullut, en yhtään tiedä herkkyydestä mitään, tai onko edes luotettava! Olen täysin hämmentynyt.. Jännittää ja pelottaa! Kokeilin ottaa tikusta kuvaa, mutta näin tärinöissä ei se oikein onnistu :)
Huomenna käyn ostamassa kunnon testin, sitten ollaan viisaampia!
(saankohan nukuttua yöllä yhtään? tai tuleekohan työnteosta mitään?)
Kirjoitin sunnuntaina kamalista menkkaoireita, mutta hämmästyksekseni kaikki oireet katosivat seuraavaan iltaan mennessä. Eli eilen ja tänään on ollut täysin normaali olo, ei minkäänlaisia oireita! Mitään uskoa raskautumiseen ei ole, niin monta kertaa olen jo pettynyt. Side pöksyissä olen kulkenut ja odotellut hanojen aukeamista.
Tiedän, että kova jännitys ja odottaminen voi tietysti siirtää menkkojen alkua. Olin jo aiemmin päättänytkin, että testaan vasta sitten, kun menkat ovat ainakin kaksi päivää myöhässä. Äsken kuitenkin hermostuin siteeseen ja päätin uhallakin tehdä testin. Ajattelin, että kun nään vain yhden viivan, voin rentoutua ja sitten täti tulee rauhakseen kylään. Tein testin n. tunnin pidätyksestä ja menin suihkuun. Suihkusta tullessa vilkaisin testiin, ja siinä näkyikin hyvin hyvin haalea HAAMULAINEN (testiviivan lisäksi siis)! Sellainen, jonka näkee normaalissa valossa, mutta joka ei kuitenkaan ole viiva. Apua! Kädet täristen kirjoitan tätä ja sihtaan testiä. Testi on joku ovistikkujen mukana tullut, en yhtään tiedä herkkyydestä mitään, tai onko edes luotettava! Olen täysin hämmentynyt.. Jännittää ja pelottaa! Kokeilin ottaa tikusta kuvaa, mutta näin tärinöissä ei se oikein onnistu :)
Huomenna käyn ostamassa kunnon testin, sitten ollaan viisaampia!
(saankohan nukuttua yöllä yhtään? tai tuleekohan työnteosta mitään?)
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Toivo alkaa hiipua
Tänään on ollut huono päivä!
Edellisessä postauksessa mainitsemani oireet kestivät parisen päivää, jonka jälkeen oireet loppuivat kuin seinään. Olo oli energinen ja normaali. Tänään on dpo 11 / kp 26, ja kaikki tavalliset menkkaoireet alkoi rytinällä. Aamulla rinnat oli niin arat, että käveleminenkin sattui. Nyt päivän aikana on alkaneet myös tutut menkkajomotukset alavatsalla. Tai no, jomotus on lievä ilmaisu. Toisinaan kouraisee niin kunnolla, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin maata sohvalla sikiöasennossa. Olo on sellainen, että kohta lorahtaa. Kauhulla odotan, koska se tapahtuu.
Eli toisin sanoa, toiveet plussasta alkaa todellakin hiipumaan.
Makeanhimo on myös VALTAVA! Tänään olen meinannut repsahtaa jo ties kuinka monta kertaa. K-kaupassa oli jätskit euron, ja mieheni sitten päätti ostaa muutaman jätskin pakkaseen pahan päivän varalle. Ne jätskit huutaa mun nimeä sieltä pakkasesta!! Kun olokin on näin kökkö, parantaisi jätski oloa edes hippasen. ÄÄHH, oon niin kahen vaiheilla. Tiedän, että jos nyt annan itselleni luvan herkutella (vaikkakin vain yhden jätskin), niin uudelleen repsahtaminen ei tuntuisi enää niin pahalta. Ja pian peli on taas menetetty. Nyt tarttis vaan pysyä lujana... Mutta miten se onnsituu?!
Onneksi minulla on maailman ihanin lohduttaja tämän harmauden keskellä<3
Edellisessä postauksessa mainitsemani oireet kestivät parisen päivää, jonka jälkeen oireet loppuivat kuin seinään. Olo oli energinen ja normaali. Tänään on dpo 11 / kp 26, ja kaikki tavalliset menkkaoireet alkoi rytinällä. Aamulla rinnat oli niin arat, että käveleminenkin sattui. Nyt päivän aikana on alkaneet myös tutut menkkajomotukset alavatsalla. Tai no, jomotus on lievä ilmaisu. Toisinaan kouraisee niin kunnolla, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin maata sohvalla sikiöasennossa. Olo on sellainen, että kohta lorahtaa. Kauhulla odotan, koska se tapahtuu.
Eli toisin sanoa, toiveet plussasta alkaa todellakin hiipumaan.
Makeanhimo on myös VALTAVA! Tänään olen meinannut repsahtaa jo ties kuinka monta kertaa. K-kaupassa oli jätskit euron, ja mieheni sitten päätti ostaa muutaman jätskin pakkaseen pahan päivän varalle. Ne jätskit huutaa mun nimeä sieltä pakkasesta!! Kun olokin on näin kökkö, parantaisi jätski oloa edes hippasen. ÄÄHH, oon niin kahen vaiheilla. Tiedän, että jos nyt annan itselleni luvan herkutella (vaikkakin vain yhden jätskin), niin uudelleen repsahtaminen ei tuntuisi enää niin pahalta. Ja pian peli on taas menetetty. Nyt tarttis vaan pysyä lujana... Mutta miten se onnsituu?!
Onneksi minulla on maailman ihanin lohduttaja tämän harmauden keskellä<3
 |
| Ihanaa Naistenpäivää! |
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Piinailua
Tää odottelu on kyllä niiiiin piinaavaa! Tänään on menossa dpo6/kp21. Eli vielä noin viikko odoteltavaa. Tässä kohdin aika suorastaan matelee! Ajatuksissa pyörii vaan toive tärpistä, mutta taka-alalla kummittelee kuitenkin se pettymyksen tunne jos ja kun ne menkat sieltä taas alkaa.
Olen löytänyt sivuston, johon olen koukuttunut täysin! Kyseessä on keskustelu, jossa naiset listaavat oireitansa oviksen jälkeen ja kertoovat sitten lopputuloksen. Tässä se on, jos jotakuta kiinnostaa lukea. Olen luonnollisesti kuulostellut myös itseäni, ja omat oireeni sopivat myös monen muun oireisiin. Lopputulos on vain vaihteleva..
Tiedän, että vielä on hyvin aikaista oireilla, mutta olen täysin hurahtanut :)
Tässä muutamia omia oireitani tähän mennessä:
- alavatsan juilinta/jomotus (lähes kokoaikaista, etenkin liikkuessa tuntuu)
- alaselän juilinta / jomotus
- repäisykipuja silloin tällöin
- rintojen arkuus (alkoi tänään)
- vatsan turvotus
- valkovuoto (en muista havainneeni viime kierrossa tässä vaiheessa minkäänlaisia vuotoja)
- plussauni / muutoinkin selkeitä unia
- pissattaa paljon ja usein, myös yöllä täytyy nousta
- ärtyisyys (etenkin eilen ja tänään)
- väsymys (väsyttää aina) :D
KAIKKI nämä oireet voivat johtua myös lähestyvistä menkoista. En tiedä miten saisin aikani kulumaan, ettei vauvahaaveet pyöris koko ajan mielessä. Miten kaikki muut jaksaa tätä odottelua? Vaikeaa on olla ajattelematta, kun nytkin juilii oikealla muniksen kohdalla niin kiitettävästi, huoh. Liekö moinen juilinta sitten hyvästä vai pahasta? Jos/kun ne menkat alkaa, tulen olemaan kyllä tosi pettynyt. Hyvä ystäväni on raskaana, ja raskausjuttuja tulee höpistyä melkein joka päivä, todella tuskallista!
No sitten "dieetti" kuulumisia :) Herkkulakossa olen pysynyt hyvin, vaikkakin kiusauksia on ollut! Mieheni herkutteli viikonloppuna, jonka seurauksena näin unia lakuista ja jätskistä :D Unet oli niin toden tuntuisia, että aamulla piti ihan miettiä että oliko se totta vai ei. Muutoin olen koittanut syödä terveellisesti ja liikkua sään mukaan. Vihaan sadetta, joten lenkit ovat jääneet melko lyhyiksi. Aamulla kävin huvikseen vaa'alla ja turvotus kyllä näkyi tuloksessa, olin kieltämättä aika pettynyt..
Nyt aion käpertyä viltin alle tuijottaan telkkaria, tää on sitä mun omaa laatuaikaa :)
Olen löytänyt sivuston, johon olen koukuttunut täysin! Kyseessä on keskustelu, jossa naiset listaavat oireitansa oviksen jälkeen ja kertoovat sitten lopputuloksen. Tässä se on, jos jotakuta kiinnostaa lukea. Olen luonnollisesti kuulostellut myös itseäni, ja omat oireeni sopivat myös monen muun oireisiin. Lopputulos on vain vaihteleva..
Tiedän, että vielä on hyvin aikaista oireilla, mutta olen täysin hurahtanut :)
Tässä muutamia omia oireitani tähän mennessä:
- alavatsan juilinta/jomotus (lähes kokoaikaista, etenkin liikkuessa tuntuu)
- alaselän juilinta / jomotus
- repäisykipuja silloin tällöin
- rintojen arkuus (alkoi tänään)
- vatsan turvotus
- valkovuoto (en muista havainneeni viime kierrossa tässä vaiheessa minkäänlaisia vuotoja)
- plussauni / muutoinkin selkeitä unia
- pissattaa paljon ja usein, myös yöllä täytyy nousta
- ärtyisyys (etenkin eilen ja tänään)
- väsymys (väsyttää aina) :D
KAIKKI nämä oireet voivat johtua myös lähestyvistä menkoista. En tiedä miten saisin aikani kulumaan, ettei vauvahaaveet pyöris koko ajan mielessä. Miten kaikki muut jaksaa tätä odottelua? Vaikeaa on olla ajattelematta, kun nytkin juilii oikealla muniksen kohdalla niin kiitettävästi, huoh. Liekö moinen juilinta sitten hyvästä vai pahasta? Jos/kun ne menkat alkaa, tulen olemaan kyllä tosi pettynyt. Hyvä ystäväni on raskaana, ja raskausjuttuja tulee höpistyä melkein joka päivä, todella tuskallista!
No sitten "dieetti" kuulumisia :) Herkkulakossa olen pysynyt hyvin, vaikkakin kiusauksia on ollut! Mieheni herkutteli viikonloppuna, jonka seurauksena näin unia lakuista ja jätskistä :D Unet oli niin toden tuntuisia, että aamulla piti ihan miettiä että oliko se totta vai ei. Muutoin olen koittanut syödä terveellisesti ja liikkua sään mukaan. Vihaan sadetta, joten lenkit ovat jääneet melko lyhyiksi. Aamulla kävin huvikseen vaa'alla ja turvotus kyllä näkyi tuloksessa, olin kieltämättä aika pettynyt..
Nyt aion käpertyä viltin alle tuijottaan telkkaria, tää on sitä mun omaa laatuaikaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)