Muuttohässäkkää

Nyt se iski, nimittäin muuttostressi!
Olemme tienneet muutosta jo marraskuusta asti, ja pikkuhiljaa olen ruvennut järjestelemään muuttoa jo hyvissä ajoin. Sen vuoksi olenkin ottanut aika iisisti, eikä stressattavaa ole ilmennyt.
Nyt kun muutto lähenee, on ilmennyt yhtä sun toista..

Elämä pahvilaatikkojen keskellä alkaa riittää!

Tässä stressilistani:
- tuleeko muuttoauto + -mies paikalle (sovittu ajankohta jo joulukuussa, joku tutuntutuntuttu)
- riittääkö pahvilaatikot (kahdella ihmisellä on ihmeen paljon kamaa!)
- saapuvatko uudet huonekalut ja astianpesukone ajoissa (ei ole maailmanloppu)
- mahtuuko uusi sohva oviaukosta (ON maailmanloppu!)
- pitää muistaa ostaa astianpesukoneen alle se joku ihme kaukalo (mistä sellaisia saa?)
- ovuloinko ollenkaan!

Olen nyt siis tikuttanut ovista jo viikon, eikä tikkuun ole ilmaantunut mitään muuta kuin se yksi pirun kontrolliviiva! Tiedän kyllä, että vuodessa nainen oluvoi 10-12krt, mutta jos tässä kuussa olisi mahdollisesti ovis, niin kai siihen alkaisi pikkuhiljaa piirtymään se toinenkin viiva, edes haaleana. Nyt siis menossa jo kp13, ja tänäänkin saaliina vain yksi viiva. Ihmettelen kyllä. Olen luonteeltani sellainen "kaikkihetimullenyt", joten en millään jaksais odottaa.
Voihan olla, että ovis tulee vähän myöhemmin.. voikohan stressi vaikuttaa ovulaatioon tällä tapaa? Tästä täytyykin vähän lueskella..

Yksi suuri syy muuttamiseen on juurikin toive perheenlisäyksestä. Makuuhuone on sen verran tilava, että sinne mahtuisi hyvinkin pinnasänkyä ja hoitopöytä :)

Virallisesti YK1

Aloitan yrityskertojen laskennan tästä kierrosta. Jos aloittaisin yrityskertojen laskennan viime vuoden maaliskuusta, masentuisin täysin, sillä luku olisi jo pelottavan iso! Ja eihän meillä "yritystä" ole takanakaan, sillä en edes tiedä olenko ovuloinut.

Olen lukenut, että suurin osa naisista raskautuu noin vuoden sisällä ehkäisyn lopetuksesta. No, minä en siis kuulu tähän joukkoon. En haluaisi olle poikkeus tässäkkin asiassa, huoh. Ilmeisesti iso osa lapsettomuudesta johtuu ovulaatio-ongelmista. Niimpä aloinkin siis tässä kierrossa etsimään isoa O:ta eli olvulaatiota!

Keirtoni on ollu hieman epäsäännöllinen, noin 27-32 päivää. En siis todellakaan tiennyt milloin aloittaisin oviksen tikutuksen. Niimpä aloitin sen kp7, kun tilaamani ovistestit saapuivat. Tänään on menossa kp10, eikä ovista ole vielä bongattu. Luulin kyllä tunnistaneeni ovulaation alavatsan nipistelyistä ja jonkinlaisista limoista, mutta koska tärppiä ei ole tullut, päätin varmistua asiasta.

Olen lukenut valtavasti erilaisista ovulaatio-ongelmista ja pääni onkin jo ihan pyörällä! Haluiaisin samantien selvittää, ovuloinko, onko luteaalivaihe riittävän pitkä, tarvitaanko clomifenia yms. Kuukautiseni ovat myös melkoisen niukat, joten voisiko olla mahdollista että limakalvo ei ole tarpeeksi paksu?!
Nyt kuitenkin huokaisen ja rauhotun :)

Jos laskurit pitävät paikkaansa, ovikseni osuisi ensi keskiviikolle. Pupuilun kannalta ajankohta on hankala, sillä saamme juuri silloin avaimet uuteen kotiimme<3. Uskon kuitenkin, että jos ovis bongataan, hyödynnetään se huolella :)

Nyt lähden tuulettamaan päätäni raikkaaseen ulkoilmaan, hauva nimittäin pyörii eteisessä siihen malliin että pian on jo kiire!

Projekti alkaa...

Tästä tämä alkaa, sanon sen ääneen: Haluan vauvan!

En ajattele perheenlisäyksen hankkimista projektina, mutta haluan jollain tavalla ikuistaa tätä matkaa. Toivon, että tästä tulisi hyvinkin pian "raskausblogi", mutta tällä hetkellä tämä toimii väylänä purkaa tuntojani, ikuistaa ajatuksia ja haaveilla vauvasta.

Olen siis vielä 27-vuotias avoliitossa asuva nainen. Minun ja mieheni lisäksi kodissamme asustaa kaksi karvaista kaveri, kissa ja koira.

Ehkäisyn jätimme yhteisestä päätöksestä pois tammikuussa 2014. Ajatuksena oli että "tulee jos on tullakseen". Uskomatonta kyllä, vuosi on hurahtanut, eikä vauvaa ole vielä kuulunut. Alkuun pääseminen oliki haastavaa, sillä olin syönyt pillereitä lähes 10 vuotta, joten kuukautiskierron palautuminen otti oman aikansa, toisin sanoen 3kk. Niinsanottua "yritystä" ei siis ole ollut... Tähän mennessä en ole tikutellut oviksia tai muutoinkaan analysoinut itsenäni. Olemme toki hyödyntäneet tilannetta ihan fiilispohjalta :)

Miehen kanssa otin asian puheeksi, että ikää alkaa tulla lisää ja vieläkin tässä tavallaan kahdestaan elellään. Miehen mukaan meillä ei ole kiire, ja asia voisi edetä vielä omalla painollaan. Sovittiin, että jos edistystä ei vuoden sisällä tapahdu, täytynee ryhtyä selvittämään asiaa. Mutta että viellä VUOSI! En todellakaan jaksa odottaa vielä niin pitkään, joten nyt sitten alkaa itsensä syynäys ja tsekkailu :)

Tervetuloa mukaan odottamaan odotusta!