Kävin siis viime torstaina labrassa 2 tunnin sokerirasituksessa. Aamulla herätessä oli hieman heikko olo, mutta aika kivuttomasti selvisin labraan. Paastosin reilut 12,5tuntia. Heti alkuun otettiin verinäyte, jonka jälkeen sain nautittavaksi sen ihanan vadelman makuisen, ällömakean litkun. Ei mitään herkkua, mutta upposhan se. Sitten vaan lepohuoneeseen oottelemaan. Olin ainoa rasituksessa oleva, joten ihan omissa oloissani sain olla. N. 10min litkun juonnin jälkeen iski tuskan hiki ja mahdoton kuvotus. Koitin lukea ja selailla puhelinta, mutta loppujen lopuksi kykenin vain makaamaan puoli-istuvassa asennossa.
Tunnin hikoilun jälkeen otettiin toinen näyte, jota ei kyllä saatu ihan helpolla. Ja sitten taas odottelemaan. Toinen tunti sujui hitusen paremmin, mitä nyt silmät alkoi lurpsuamaan ja suu meinasi revetä haukotuksista. Blogimaailma pelasti, ja pysyin hereillä. Viimeinen näytteenottokin sujui hyvin.
Eilen sitten sain neuvolassa tulokset:
0h: 5.7 (>5.3)
1h: 5.1 (>10.0)
2h: 5.2 (>8.6)
Eli toisin sanoen, narahdin!
Tänään kävin sitten raskausdiabeteksen ryhmäohjauksessa. Ohjauksen piti neuvolan diabeteshoitaja, joka opasti ruokavaliossa, mittausten suorittamisessa ja neuvoi kuinka seurantaa ylläpidetään. Mukaan sain mittarin ja aloituspakkauksen liuskoja sekä lansetteja. Lisää pitää tilata jo loppuviikosta. Nyt sitten mittaillaan verensokereita joka toinen viikko 4 aamupaasto-arvoa, ja joka toinen viikko yhden päivän ajan (eli yht 8mittausta/päivä!).
Olen suoraan sanottuna ihan sekaisin! Päässä pyörii vaan hiilarit ja tiheä ruokailurytmi. Eniten pään vaivaa tuottaa juuri tuo syömisten säännöllisyys. Kyllähän mä normaalistikkin syön aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan, nyt vaan pitää kattoa ettei vs lähde nousuun aterioiden välissä. Ja noi aamut tulee olemaan hankalia, sillä ei mulle maistu ruoka heti herättyä. Normaalisti syön aamupalan vasta töissä klo 8 aikaan, jolloin paastoa iltapalasta kertyy sellaset 11 tuntia, joka on kuulemma liian pitkä aika. Kellon mukaanko tässä nyt sitten syödään?! Eli voin unohtaa pitkään nukkumiset nyt loma-aikana, kun pitää herätä syömään aamupalaa! Ei kai se voi näin mennä?!
Neuvolassa terkkari kertoi myös, että lääkärin laittama lähete äitipolille oli saapunut takaisin, sillä hoidettavaa ei ole. Neuvolalääkäri haluaa kuitenkin, että mittaan verenpaineet kerran viikossa. Ja koska mulla ei oo (ainakaan vielä) omaa mittaria, niin raahaudun siis kerran viikossa neuvolaan mittaamaan. Eilen rr oli 122/89. Vauvan sydänäänet oli hyvät, 145-150. Pissanäyte ja bakteeriviljely oli myös puhtaat, eli nämä vatsakivut ovat siis mitä ilmeisimmin liitoskipuja :/
Tästä tulikin kunnon vuodatus! Onko tää loppuraskaus nyt pelkkää mittaamista ja kyttäystä?!
Terkuin hieman masis-Lilli ja hiljainen masuasukki rv 18+6
Hmm, mulla on sokerirasitus suunniteltu vasta viikolle 24, onpas eroja!
VastaaPoistaTsemppiä mittailuihin!
B
Niin kai se yleensä 24 viikon tienoilla tehdäänkin. Meillä on vaan sukurasituksena 2.tyypin diabetes, sen takia tehtiin vähän aikaisemmin. Ja hyvä kai niin... Tsemppiä sulle rasitukseen! :)
PoistaVoi kauhistus, itse pelkään tuota sokerirasitusta yli kaiken! Meillä vasta siis vauvakuumeillaan. Yritystä on takana seitsemän kiertoa, kai se joskus tärppääkin. Taidanpa jäädä lukijaksi tänne:)
VastaaPoista-Susanna / Colour Outside the Lines
Hei, tervetuloa joukkoon :) toivottavasti kesä tuo tuo teille plussan, pidetään peukkuja! Nyt oon päässy ehkä pahimman sokeritasitus-järkytyksen yli, mutta muutamat itkut piti silti tirauttaa. Katsotaan nyt miten nää mittailut lähtee käyntiin :/
PoistaMinulla oli sokerirasitus tänään, enkä tiedä mksi jumitan yhä lukemassa näitä juttuja. Se on nyt ohi ja tulos on mitä on! Kai se vähän pelottaa. Minusta kanssa koko raskausaika on hirveää kyttäämistä, en juuri nauti tästä. Marraskuhun pitää jaksaa ja hirvittää että mitä vielä. Itse krjoittelen kokemuksista täällä: http://himoshoppaajanvauva.blogspot.fi/
VastaaPoistaMoikka! Koitan ottaa ne neuvolan kyttäilyt aika rennosti, mut silti ärsyttää aina miettiä onko painoa tullu liikaa tai onko verenpaineet koholla. Onneksi se kyttäys loppuu reilun 3kk:n päästä :) Vaikka tuntuu että marraskuuhun on vielä ikuisuus!
Poista