Tämä on viimeinen postaus imetyksestä, sen lupaan. Sillä nyt luovutan! Nostan kädet pystyyn, ei musta vaan ole enää tappelemaan tämän imetyksen kanssa...
Jokunen päivä sitten (en tarkalleen enää muista milloin, sillä ajantaju on hämärtänyt täysin) vauva sai ensimmäiset rintaraivarit. Normaalisti otin hamuilevan, rauhallisen tytön tissille, jossa alkoi samantien silmitön parku ja huuto. No, en tästä säikähtänyt, vaan sinnikkäästi koitin jatkaa. Etsin apua ja sainkin älyttömän hyviä vinkkejä, mutta vauva oli päättänyt aloittaa täydellisen tissilakon. Koitin missä tahansa asennossa, mihin tahansa vuorokauden aikaan, missä tahansa huoneessa ja aina lopputulos oli sama: silmitöntä raivoa. Silloin annoin periksi ja luovutin.
Hyväksyin jollain tapaa sen, että vauvalle ei enää meikäläisen tissi kelvannut. Mutta tämän lakon myötä vauvalta katosi lohtu ja turva. Olipa kysessä mikä tahansa itkukohtaus, sen sai aina rauhoitettua lohtutissillä. Mutta nyt kun lohtutissistäkin on tullut raivon kohde, niin vauvaa on ollut todella haastavaa saada raihoittumaan mitenkään. Tiedättekö tunteen, kun vauva huutaa suoraa huutoa pää punaisena? Minuutit tuntuvat ikuisuudelta. Ensin tekee kaikkensa että vauva rauhoittuu, koittaa olla empaattinen ja lohduttaa. Mikään ei auta. Sitten tulee kiukku, olisi jo hiljaa tuo samperin lapsi. Sitten iskee epätoivo, molemmat itketään, siltikään mikään ei auta.
No, onneksi itku loppuu aina joskus. Toisinaan se vie 20 minuuttia, toisinaan 2 tuntia. Onneksi pahimman yli ollaan nyt päästy. Vauva sai tissin korvikkeeksi unipupun, ja ollaankin kehitetty uudet iltarutiinit (nukkumaanmeno on ollut haastavinta ilman tissiä). Nyt yökkärin vaihdon jälkeen otetaan iso satsi lämmintä maitoa pullosta. Syötän maidon hyvin hämärässä makkarissa, vauva sylissä, vauvalla unipupu kainalossa. Kun maito on juotu, sylitellään ja hipsutellaan hetki, kunnes vauva on lähes unessa. Sitten siirrän vauvan omalle paikalleen minun viereeni, vielä muutamat hipsutukset ja sitten vauva on yleensä unessa. Näin se kuitenkaan aina mene, mutta useimpina iltoina kuitenkin.
Tämä tissistä pulloon siirtymisvaihe on ollut tämän vauva-arjen raskainta aikaa. Sen lisäksi että olen kuunnellut tunteja vauvan itkua, olen myös koittanut pärjätä maitoisten rintojeni kanssa. Ensimmäinen lakko päivä oli pahin, rintoja kuumotti ja jomotti. Koitin pumpulla lypsää, ja sainkin jotain saaliiksi. Parhaitern rinnat kuitenkin tyhjentyivät kuumassa suihkussa. Päivä päivältä tilanne on ollut helpompi ja maidontuotanto on nyt lähes hiipunut. Olen itkenyt aivan valtavasti, tuntenut turhautumista, kiukkua ja huonoa omaatuntoa noista kiukun tunteista. Rakastan vauvaa ihan valtavasti, päivä päivältä enemmän, mutta kyllä se raivoava vauva vaan ottaa päähän ja rajusti. Tiedättekö, kun kaikkesi teet toisen eteen ja toinen vaan huutaa. Isona apuna minulla on ollut korvatulpat ja mies. Mies jaksaa yllättävän pitkään pitää sylissä kaaressa, pää punaisena huutavaa tyttöä. Ilman miestä olisin jo hypännyt kaivoon. Harmittaa vain, että noina huonoina hetkinä tulee miehellekkin tiuskittua, vaikka hän on minulle täysin korvaamaton. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen jo ottanut itselleni hieman omaa aikaa, ja jättänyt itkuisen tytön isällensä. Nämä pienet hetket ovat pitäneet minut edes jollain tapaa järjissäni :D
Nyt harjoitellaan uutta arkea ilman tissiä ja koitetaan saada päivärutiinitkin jollain tapaa kuntoon :)
Terkuin, Lilli ja pieni suloinen raivopää 2,5kk
Moikka,
VastaaPoistaYmmärrän tuskaisuutesi-jollain tapaa imetyksestä tuli minullekin isompi asia mitä etukäteen uskoin. Mutta huoli pois-korvikelapsista tulee ihan samanlaisia, kuin rintaruokituistakin! Täälläkin kerran annoin korviketta, kun epäilin että tissiraivon ja itkun syynä onkin nälkä.
Oletko havainnut noiden itkukohtausten, jatkuvan sylissä /pystyasennossa pitämisen lisäksi muita "oireita"? Itse ajattelen, ettei lähes koko valveillaoloaikansa kitisevä ja iltaisin suoraa huutoa huutava vauva enää mene ns."vauvat aina itkevät"- selityksen piikkiin. Luin silent refluksista ja oireet tuntuvat sopivan meidän vauvaan. Kokeilen nyt kotikonsteja sekä Gavisconia ja sitten painun lääkäriin.
Bertta ja itku-iita
Moikka!
PoistaKyllähän tuo lapsi tosissaan tuntuu kasvavan hyvin tuolla korvikkeellakin, ellei jopa paremmin. Vaikka kyllä se imetyksen päättyminen silti harmittaa kovasti :/
Hei, mäkin luin tuosta silen refluksista, ja meidän vauva sopii myös kuvaukseen! Kysyinkin asiaa lastenlääkäriltä erään lääkärireissun yhteydessä, ja hän lähinnä katsoi minua nenän vartta pitkin ja totesi että "vauvat nyt itkee ja puklaa, ihan normaalia". Eikä minulla oikein ollut voimia väittää vastaan :(
Onko kotikonsteista ollut apua? Tai ootteko jo käynyt lääkärissä? Toivottavasti saatte apua ja rauhallisia hetkiä arkeen<3
Tiedän tunteen, meillä itkettiin suurin osa valveillaoloajasta ensimmäiset 3 kk ja vielä jonkin verran 4 kk asti. Oli myös lakkoilua ja rintaraivareita, mutta pääsin niistä yli, vaikka toisinaan teki mieli pulloon tarttua iltaisin kun toinen ei ollut toviin syönyt. En kyllä tarttunut, kun täysimetyksellä menin, niin en halunnut pulloon totuttaa. Vauva kasvoi hyvin ja pissa ja kakkavaippoja tuli, joten en epäillyt nälkää, se oli vain vaihe.
VastaaPoistaSinulla siis erilainen tilanne, kun pullosta muutenkin saanut ja siihen varmaan osittain tottunut, niin ei varmaan niin helposti sitten olisi raivonnalta rauhoittunut. En tarkoita pahalla, vaan että tilanne siltä osin erilainen ja olen ymmärtänyt, että vauvat voi ruveta suosimaan pulloa sen helppouden takia.
Lähinnä haluan antaa tukea, koska tiedän miten itseä turhauttaa ja ahistaa, kun toinen vain huutaa. Meillä auttoi kantelu pystyasennossa ja rintarepussa ja liinassa pidin paljon. Ja meilläkin isä sai kannella osan aikaa, muuten olisin seonnut. Monet itkut sitä tuli itsekin itkettyä.
Lohdutuksena sanon nyt, että oma vauva nyt 4,5 kk ja itkut on selvästi vähentynyt, lähinnä enää itkettää väsyneenä eikä itku ole samanlaista itkua kun aikaisemmin. Jokainen päivä tuntuu varmasti pitkältä nyt, mutta eiköhän se teilläkin helpota :)
Kiitos tuesta!<3
PoistaTosissaan helpottaa kuulla että tämä ei ehkä jatku enää kovin montaa viikkoa/kuukautta!! Ehkä meillekkin vielä tulee hyväntuulinen tyttö :)
Joo, tiedän että jos oisin ollut itse vielä aktiivisempi, oltaisiin ehkä päästy täysimetykseen, mutta voimat ja rahkeet eivät vaan riittäneet. Jotenkin nyt vaan täytyy hyväksyä nämä omat riittämättömyyden tunteet. Mutta toisaalta, tämä pulloruokinta on tuonut myös hyviä asioita meidän arkeen, kuten isän osallistumisen :)
Mutta kiitos vielä kommentistasi<3
Kärsiikö vauva refluksista? Refluksivauvat itkevät monesti kroppaa kaarelle työntäen. Meillä imetys loppui heti alkuunsa samalla tavalla, myöhemmin syyksi paljastui ruoka-aineallergioiden aiheuttama refluksi.
VastaaPoistaNo en tiedä? Juttelin tästä lastenlääkärin kanssa, joka oli sitä mieltä että tämä kaikki on normaalia. Asiaa ei kyllä sinällään tutkittu enemmän. Vauva tutkittiin vain ihan normaalisti ja todettiin "terveeksi". Ajattelin ensin, että minun maidossani vauva juuri saa jotain, mikä aiheuttaa masuvaivoja, mutta nyt kun ollaan siirrytty korvikkeeseen täysin, ja kokeiltu eri korvikemerkkejä ja huuto vain jatkuu, niin vaikea sanoa :/ Onneksi meillä on neuvolalääkäri ensi viikolla, aion häneltäkin kysyä asiasta!
PoistaEihän teidän pientä vaan vaivaa refluksi? Meinasin jo jonkun aiemman postauksen myötä kommentoida ja nyt tuo selkä kaarella huutaminen toi taas saman mieleen. Eikös ollut niin että tyttö pulautteleekin paljon? Viihtyykö makuuasennossa? Vaunuissa? Kannattaa ottaa ehkä jonkun asiaan perehtyneen lääkärin kanssa puheeksi, neuvolassa eivät välttämättä osaa ottaa vakavasti. Kuulostaa nimittäin ihan meidän esikoiselta tämä teidän tyttö. Tsemppiä!
VastaaPoistaMoikka, kiitos kommentistasi!
PoistaKäytiin lastenklinikalla juttelemassa tästä meidän "ongelmasta" ja lääkäri tosissaan vaan totesi hieman ylimielisenä että kaikki kuulostaa ihan normaalilta. koitin selittää juuri, että tyttö vetää selkää kaarelle, kun parkuu niin kovin, mutta tähän ei sitten sanonut mitään. Miten te saitte refluksi diagnoosin?
Meillä viihdytään parhaiten pystyasennossa. Vauvuissa viihtyy kyllä, jos pääsee siellä uneen. Muuten ei tietenkään. Parhaat unet tyttö nukkuu liinassa, missä on tietysti kohoasennossa :/
Voi että,et sinä ole huono äiti,et ollenkaan ❤ Päinvastoin. Sä ajattelet vauvan parasta että saapi masun täyteen ja myöskin itsesi parasta. Kyllä se tilanne ajan kanssa rauhottuu kun vauva tajuaa että sen saman lohdun tunteennsaapi jostakin muualta. Kokeilkaa sitä tuttia myös tyrkyttää. Joskus vauvat voi yllättää ja huolia sen ku onnse imemisen tarve. Näin kävi ainakin meijjän nuorimmaiselle.
VastaaPoistaPaljon voimia teille :)
Voi kiitos paljon<3
PoistaOllaan tosissaan kokeiltu eri mallisia tutteja, nyt nämä mam-merkkiset tutit saa ehkä parhaiten imurefleksiä aikaan. On tämä jokapäiväistä opettelua :)
Kysyn siksi,kun meillä raivoon auttoi näinkin yksinkertainen asia. Eli röyhtäytättekö vauvaa? Meillä auttoi usein se että kanniskeltiin vauvaa olan päällä ja odotettiin röyhyjä. Tämän jälkeen vauva rauhoittui syömään. Toki rintaraivoaminen vaiheena kuuluu asiaan.
VastaaPoistaMoikka!
PoistaJoo, kyllä röyhtäytetään. Muuten varmaan hukuttaisiin pukluun :/ Sitä puklua tulee jo nyt musta aika paljon, vaikka röyhtäytetään ja pidetään vauvaa kokoasennossa syömisten jälkeen :/
Ihmeen pitkäänhän tuota olet jaksanut, itse luovutin parin päivän raivareiden jälkeen ja edelleen maitoa pumppaan ja saa syödä pullosta. Vaikka kyllä tämäkin pumppushow alkaa suututtaa ja tekis mieli lopettaa koko "imetys", en jaksa näitä hormonijuttuja enää yhtään. Nyt mm. puhkesi uusiksi vuosia poissa ollut nokkosihottuma, väkisin liittyy hormoneihin jollain tavalla, kun viimeksikään ei stressiä kummempaa syytä löytynyt... en tykkää! Enkä ymmärrä miten joku voi imettää vuoden tai yli :/
VastaaPoistaMoni on sanonut samaa, silti tulee niitä huono mutsi-oloja. toiset kun on jaksanut yrittää vieläkin pidempään :/
PoistaMutta siis hatun nosto sulle, että jaksat pumppailla vauvallesi omaa maitoa. Tosi ihailtavaa :) Itse vihasin koko rintapumppua, teki mieli heittää se seinään kun se tuntui niin ällöltä..
Voimia sinulle <3 Imetyspettymys on suuri pettymys ja olet varmasti käynyt nyt läpi kaikenlaisia tunteita. Hyvä, että olet ottanut aikaa itsellesi.
VastaaPoistaOletko tutustunut imetyksen lohtukirjaan?
Se on ilmaiseksi luettavissa http://issuu.com/imetyksentuki/docs/lohtukirja_issuu
Siellä äidit jakavat tarinoita omista pettymyksistään ja se voi olla paikka, josta saa lohtua ja vertaistukea myös oman pettymyksen kanssa.
Tärkeintä kuitenkin kaikessa on, että vauva kasvaa ja voi hyvin. Ja että lopulta kaikki perheessä voivat niin hyvin kuin se on mahdollista. Varmasti aika parantaa ja pieni tyttösi kasvaa ihan varmasti yhtä hyvin kuin sillä rintamaidollakin. Pulloruokinnassa on paljon hyviä puolia, joista yksi juurikin se, että sinä saat vapautta ja pystyt pitämään myös hengähdystaukoja vauvanhoidosta.
Olet upea äiti ja varmasti se arki vielä lähtee rullaaman! Aurinkoa päiviisi!
:)
Hei Lyyli!
PoistaKiitos tuosta lohtukirjasta, en aikaisemmin ole tuosta kuullutkaan!<3
Inhottavinta tässä jotenkin on, että imetyksestä on tullut jonkinlainen mittari, miten hyvä äiti olet. Aina ensimmäinen kysymys on, että imetätkö ja riittääkö oma maito. Muutaman kerran olen joutunut valehtelemaan, jotta olen välttynyt neuvoilta ja paheksunnalta :/ Tärkeintä kun kuitenkin on, että vauva saa ruokaa ja kasvaa!
Kiitos ihanasta kommentistasi<3
Se piti vielä sanoa, että älä suotta harmittele, että kirjotat imetyksestä. Se on yksi sellainen asia, joka kyllä kannattaa purkaa jonnekin ja käydä läpi. Eli kirjoita ihmeessä aiheesta, jos vaan tuntuu! En usko, että kukaan laittaa pahaksi, jos se vaan parantaa sinun oloa :)
VastaaPoistaTsemppiä vielä!
Heh, kiitos :)
PoistaTosiaan tämä imetys on ollut nyt aikalailla puheenaiheen, mutta ihan vain siksi koska se koskettaa ja puhututtaa! Jos siis tulee vielä asiaa imetyksestä, niin varmasti puran sen vielä tänne :)
Jos tää lukee sun blogissa jossain niin saa laittaa linkkiä, mutta: miten äkkiä lopetit imetyksen? Täällä yksi pumppaaja, jolle imetys on ollut haaste koko ajan ja nyt en enää jaksa. Pumppaan enää kolme kertaa/päivä, mutta mutta... kuinkahan hitaasti sen saa loppumaan, eipä löydy netistä vinkkejä!
VastaaPoistaMoikka!
PoistaItse törmäsin ihan samaan ongelmaan, mistään ei löytynyt kunnolla tietoa imetyksen lopettamisesta. Itse tein sen niin, että lopetin kertakaikkiaan imetyksen. Eka päivä oli pahin, jouduin käymään kuumassa suihkussaa aika monta kertaa heruttamassa enimmät pois. Illalla taisin pumpata myös ihan vähän, että tuska hellitti. Oikeestaan kaksi ekaa päivää olivat pahimmat. En halunnut kauheasti pumpata, ettei maitoa tulisi yhtään lisää. Pikkuhiljaa suihkussa ei tarvinnut käydä niin usein ja lypsykerratkin väheni. Varmaan yhteensä lopetuksessa meni n. 2 viikkoa.
Tsemppiä sulle ihan mahdottomasti, tiedän mitä imetystuska on! Ja muista tutkia rintoja usein, ettei pääse pakkaumat tulehtumaan :)
No itse vähensin nyt kanssa että pumppaan enää aamulla ja illalla hieman, eikä tee edes tiukkaa. Maitoa ei juuri edes tihku välissä. Se on kyllä jännä että tämän asian infoa pantataan, pitäähän se kaikkien joskus lopettaa! Sitä juuri mietin, että milloin se maidon tulo sitten ihan oikeasti loppuu. Siis että, loppuuko se vain? :D
PoistaHei! Kurjaa, että imetys ei onnistunut. Tämä saattaa tulla nyt liian myöhään, mutta oletko tutustunut tahdistettuun pulloruokintaan? Se mukailee imetystä, jossa vauva itse päättää kuinka paljon syö. Pullolla ruokittaessa saattaa antaa vauvalle liikaa ruokaa, joka johtaa vatsalaukun venymiseen ja siihen, että vauva kasvaa "hurjasti". Maito kun tulee pullosta vauhdilla ja vauva ei voi muuta tehdä kuin syödä. Mm. käsien heiluttelu ja suurentuvat silmät viestivät, että maitoa tulee liian paljon kerralla. Tässä kirjoituksessa mainitsitkin, että sinusta tuntuukin että vauva kasvaa paremmin kuin rintamaidolla. Laskennallisesti maitoa tulisi antaa 30ml/tunti ja kerrallaan max. 90ml.
VastaaPoistaTeeveisin Jiihoo