tiistai 17. marraskuuta 2015

Aika lapsivuodeosastolla

Toisinaan tuntuu, että mua ei ole luotu olemaan raskaana tai hankkimaan lapsia, koska näitä tämmösiä yllättäviä "vastoinkäymisiä" sattui tän matkan varrelle niin monia..

No, vauva saatiin hengissä maailmaan (JES!), vaikka napanuora olikin kertaalleen kaulan ympärillä ja ktg-käyrässä olikin sydänäänilaskuja. Silti vauvan hapetus-arvot olivat kunnossa ja tyttö todettiin terveeksi. Toki alkuun tytöllä oli matala pulssi ja matala lämpö, mutta nekin onneksi korjaantuivat jo synnytyssalin seurannassa.

Ihme tapahtui, ja me saatii siinä kaikessa hulinassa perhehuone. Juuri kun oltiin päästy siirtymään lapsivuodeosastolle, mies sai meidän varakoiranhoitajalta viestin (siis keskellä yötä klo 3), että hän lähtee kotiin ja jättää meidän koiran yksin. Meidän koira on siis alle puolitoista vuotias, eikä ole koskaan ollut yötä meistä erossa. Ennen synnytystä minun siskoni lupautui hoitamaan meidän koiraa, jotta ei tartteisi kenellekkään vieraalle jättää. Siskoni kuitenkin perui koiranhoidon päivää ennen synnytystä, että semmonen sisko! Olenkin joskus aikaa sitten kirjoitellut minun ja siskoni väleistä, jotka ei todellakaan ole olleet hyvät. Ollaan kuitenkin tehty töitä meidän sisarussuhteen eteen ja luulin että voisin häneen luottaa, olin väärässä. Eli nyt sitten varakoiranhoitajaksi oli valjastettu meidän naapurissa asuva miehen kaveri, jolla ei ole juuri mitään kokemusta koirista. Mies sitten nukkui minun ja vauvan kanssa muutaman tunnin ja lähti kotiin ulkoiluttamaan koiraa. Perhehuone jouduttiin purkamaan seuraavana päivänä :(

Muutoin elämä lapsivuoteella lähti sujumaan, vaikka mies olikin yöt kotona. Vauvalta mitattiin verensokereita minun raskausdiabeteksen vuoksi. Kaikki arvot olivat hyviä, yhtä lukuunottamatta, jolloin tulos oli 2.9 (tavoite on yli 3.0). Tämän vuoksi sain kamalan ripityksen, että miksi olen VAIN imettänyt vauvaani, enkä ole antanut lisämaitoja. Koitin piipittää, että olen herätellyt vauvaa syömään 3 tunnin välein ja että vauva on imenyt rintaa hyvin. Ei auttanut, vaan vauvalle tuputettiin lisämaitoa, jonka kuitenkin itsepäisesti annoin ruiskulla. Sain tästäkin muutaman hieman epäileväisen katseen. Toisena vuorokautena painonlaskua oli vain 5%, eli en oikein ymmärtänyt miksi lisämaidosta touhotettiin niin paljon.

Vauvalle tehtiin kotiinlähtötarkistus maanantaina, ja oltiin jo innoissamme pääsemässä kotiin. Olinhan ollut sairaalassa jo melko pitkään, ja vauvallakin oli ikää lähes 3vrk:tta. Tarkastuksessa kuitenkin huomattiin vauvan olevan keltainen. Bilirubiini oli jo melkoisen korkea, joten vauva laitettiin samantien sinivalohoitoon. Samassa yhteydessä sain taas saarnan, että miksi en ole antanut alle 3kg vauvalle enempää lisämaitoja. Itkuhan siitä taas pääsi. Vauvalle aloitettiin sitten säännölliset lisämaidot. Ymmärrän kyllä syyn, bilirubiinin pitää päästä poistumaan eritteiden kautta. Maidot oli tottakai pakko antaa pullolla, jota vauva hyljeksi ja meinasi jokaisella syöttökerralla tukehtua, sillä pullosta tuli kerrallaan valtavasti maitoa. Kun en saanut imetyksen päälle annettua koko 30ml lisämaitoa, sain taas syyttäviä katseita.

Imetykseen en saanut mitään tukea koko osastolla olo aikana. Imetin vauvaani lähinnä salaa, siten että käänsin sinivalolampun meitä kohden. Maitoa minulta tuli heti todella hyvin. Olisi ollut mukava jos joku olisi vaikka vinkannut minulle lypsykoneen käyttöä tms. Pelkäsin valtavasti, että pulloruokinta pilaa imuotteen ja ollaan ikuisesti naimisissa lisämaitojen kanssa. Kenelläkään ei ollut aikaa jutella kanssani asiasta, sillä olihan mieheni paikalla. Huoneeseen tultiin aina vaan ilmoittamaan, että jääkaappiin on tehty uusi pullo maitoa ja kyselemään, kuinka paljon yhdellä syötöllä saan tuputettua lisämaitoa. Tuntui äärimmäisen pahalta.

Vauva oli sinivalossa yhteensä kaksi vuorokautta. Ne kaksi päivää olivat elämäni pisimmät! Itkin ja imetin ja annoin lisiä. Ilman miehen tukea en olisi selvinnyt siitä mitenkään. Kukaan hoitajista ei juuri kysellyt vointeja tai jaksamisia. Ainoastaan lisämaidoista pidettiin tarkkaa kirjaa :( Odotin kotiinpääsyä kuin kuuta nousevaa! Vihdoin, viime viikon keskiviikkona, lähes kaksi viikkoa sairaalassa olleena, minä ja vauva pääsimme kotiin. Vauvan paino oli nousussa, jo lähes syntymäpainossa.

Nyt ollaan sitten oltu kotona lähes viikon verran. Maitoa minulta tulee edelleen hyvin, rintakumi on imetyksen jälkeen aina täynnä maitoa. Voin myös kuulla vauvan nieleskelevän. Olemme silti antaneet miehen kanssa imetyksen päälle lisiä, sillä olen ollut aika epävarma maidon riittävyydestä. Tänään meillä kävi terveydenhoitaja kotikäynnillä. Vauvan paino oli noussut hienosti, ollen nyt 2820g (eli yli syntymäpainon), 90g enemmän kuin viikko sitten. Nyt aion jatkaa tiheitä imetyksiä ja vähentää/lopettaa lisämaidot. Mies lähti juuri ostamaan meille sitä rintapumppua :D, jotta saan pumpattua omaa maitoa vauvalle lisämaidoksi.

Mies on muutenkin päässyt hoitelemaan juoksevia asioita, kun me ollaan vauvan kanssa köllitty kotona. Mies on käynyt vaatekaupoilla, ostamassa harsoja ja vaippoja yms. vauvakamaa :) Arki on lähtenyt rullaamaan ihan hyvin, vaikka valmistelut vauvaa varten jäivätkin hieman kesken. Ja voin muuten todeta, että nämä Bravadon imetysliivit ovat ihan huiput! Ovat kyllä hintansa väärtit :) Tosin, minulla ei ole juuri kokemusta muista liiveistä, mutta nämä toimivat hyvin ja tuntuvat ihanilta päällä, voin suositella :)

Jos jollain on hyviä vinkkejä lisämaitojen purkuun, niin otetaan vastaan! :)

Terkuin, Lilli ja tyttö 2820g / ikää lähes 11vrk:tta

22 kommenttia:

  1. No onpas ollu ikävän kuuloista tuolla osastolla :( varmasti jää huonot fiilikset ja muistot sieltä , harmi siis.
    Onneksi olette kuitenkin päässeet kotiin rauhassa hoitamaan pikkuista :) tsemppiä sinne vauvahuurun keskelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi kyllä tosissaan aika huonot fiilikset. Olen kuullut samalla osastolla olleilta samankaltaisia kokemuksia, eli joku siellä mättää :/
      Mutta nyt ollaan onneksi päästy vauva-arkeen kiinni :) Kiitos tsempistä<3

      Poista
  2. Vauvamatkalla oppaassa on ohje lisämaitojen purkuun. Jos ette saaneet sitä lapsivuoteelta, löytyy se käsittääkseni myös netistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos vinkistä! Kävinkin jo tsekkaamassa ohjeet :)

      Poista
  3. Laittakaa ihmeessä palautetta menemään, vaikka kopio tästä tekstistä. Tuntuu että tuota lisämaitoa tuputetaan hirveällä tavalla, vaikka jostain luin ihan kätilön kirjoittaman tekstin että vauvan vatsa ei edes vedä 5 ml enempää ensimmäisinä päivinä eikä näin ollen todellakaan tarvitse lisämaitoa. Tuo painon tippuminenhan on ihan luonnollista ja lähtee kyllä nousuun, en ymmärrä miksi siitäkin tehdään niin iso juttu :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis apua! Ihan totta, vain 5ml? Ja meidän piti tuputtaa tuolle pienelle heti 30ml lisiä! Ja kun en saanut menemään kun vaivaiset 15ml niin mua katsottiin julmalla silmällä ja kätilö tuli oikein katsomaan syöttöä että osaanko antaa pulloa! Huhhuh! Todellakin tekee mieli antaa palautetta. Siellä havaittiin kyllä monta muutakin epäkohtaa, josta en edes viitsinyt tekstissä mainita. Ilmeisesti potilasasiamies on sitten oikea taho? Täytynee selvittää asiaa!

      Poista
  4. Todella törkeetä käytöstä teijjän synnärillä! Siellä nimenomaan pitäisi tukea imetyksessä ja olla kannustava sitä kohtaan. Oulussa 2 kertaa synnyttäneenä voin kertoa ihan päinvastaista. Todella hyvin otettiin äiti huomioon,mitä nyt kiireiltään ehtivät. Kätilöt ja hoitajat sanoivat lisämaidon olevan aivan turhaa jis maitoa tulee. Ja sulla tulee kerran kuulet pienen nielevän :) Pois vaan nyt kokonaan lisämaito ja imetät aina kun lapsi haluaa. Se samalla tilaa sulta enemmän maitoa ja siihen vie aikansa ennenku maidontulo tasottuu :) Ihan rauhassa vaan :)
    Voi,voin jo melkein haistaa sen ihanan vauvantuoksun tänne asti,on ne niin ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siis synnytän seuraavan (jos sellainen tulee) oulussa! :)
      Ystäväni joka synnytti 3kk sitten, kertoi myös ettei saanut imetykseen apua tai tukea, kun vain tietyiltä kätilöiltä. Eli ihan riippuu siitä, millainen kätilö sattuu vuoroon. Mutta silloinhan kaikki saavat eri arvoista hoitoa :/

      Olen tehnyt työtä käskettyä ja imettänyt ja imettänyt ja imettänyt :D Ja vauvantuoksu on kyllä huumaavaa<3 Oma vauva tuoksuu vielä tottakai paremmalta kun muiden vauvat :)

      Poista
    2. Minä naureskelin ku joku kaveri kysy ekannlapsen kohalla että,no mitäs teojjän päivään? Vastasin että tässäpä tämä,sohvalla taikka nojatuolissa istuessa. Toisessa kädessä kaukosäädin ja toisessa vesipullo ja vauva oli tissillä aina monia tuntia. Meillä tyttä veti aina sellasia maratonimetyksiä :D Ja muistan ku tuli niitäkin ohjeita että imetät vaan 3h välein ja sillä selvä! Vaan höpöhöpö,minä raaski toista huudattaa jos nälkä. Ja se rinnalla oleminen on vauvalle muutakin kuin vaan nälän lopetus. Se saapi turvaa ja läheisyyttä :) Hyvä kun imetät ja imetät ja imetät :D Tosiaan se vastasyntynyt ei ime lisämaitoa paljon niinkuin joku oli kirjoittanut. Oletko saanu nyt lopetettua lisämaidon annon?
      Sellanen vinkki vuelä että jos maitoa tulee hyvin niin pumppaa ja tarjotkaa päivittäin pullosta omaa maitoa,tosiaan isän antamana. Niin tottuu pulloon eikä ole tulevaisuudessa niin vaikeaa siihen totutella :)
      Tosiaan,oma vauva tuoksuu kaikista parhaamalle <3 Mum äiti saattaa yhä innostua mun niskaa nuuhkimaan :D T. Äiti 35- vee. :D

      Poista
    3. Heh, meijän arki on juuri tommosta! :) Päivät menee kamalan äkkiä, mutta mitään ei oikein kerkiä tekemään, kun vauvaa syöttäessä ja tuijotellessa aika vaan hurahtaa..

      Oltiin jo päästy lisämaidoista lähes kokonaan, kunnes käytiin neuvolassa eilen :/ Nyt sitten tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen. Jos tuo neiti tuossa viekussa nyt malttaa nukkua, niin ajattelin hieman päivitellä meidän imetys-tilannetta...

      Poista
  5. Onnea pienokaisesta! :)
    Tosi kurjaa että osastollla oltiin noin nuivia :( jäin ihmettelemään että mistä sinun olisi pitänyt tietää antaa lisämaitoa? Kertoiko joku sinulle siitä vai olettivatko vain että tiedät?
    Jokatapauksessa tollanen syyllistäminen ja ettei kysellä vointia ja kuulumisia on tosi ikävää noin herkässä tilanteessa..
    T. Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maria ja kiitos kovasti :)
      Ja en siis todellakaan tiedä mistä mun olisi pitänyt tietää antaa lisämaitoa?! En tiennyt, että alle 3kg vauvoille tulisi jotenkin aina antaa lisiä? Ei tämmösestä ollut kyllä neuvolassa mitään puhetta.. Ihan omituista koko touhu! Ja hormonihöyryissä kaikki tuntui vielä ihan extrapahalta ja kaikki pienet katseetkin otti heti itteensä :/

      Poista
  6. Aikamoinen kokemus sinulla takana.
    Minä tuohon lisämaito-asiaan sanoisin heti, että jos vaan olet facebookissa, niin etsi ensitilassa sieltä ryhmä Imetyksen Tuki ry ja liity siihen! Sieltä saat varmasti apua.
    Siellä laitetaan esim otsikolla Tukipyyntö ja kerrotaan ongelma, jolloin siihen vastaa koulutetut tukiäidit.
    Jos kirjoittaa avoimen kaikille, niin silloin otsikoksi Avoin.
    Sieltä saat varmasti apua ja vinkkejä.

    Sen lisäksi suosittelen blogia http://kolmenkauppa.blogspot.fi/

    Siellä on tosi paljon asiaa imetyksestä!

    Ensitöiksi suosittelen imettämistä vaikka sitten ihan tuntikausia ihan putkeen, jos vauva vaan haluaa.
    Itse imetin esikoista jopa 3h kerrallaan vaihtaen vaan aina rintaa. Ja niitä vaihtoja tuli todella monta sen session aikana.

    Eli imetä ensin toinen puoli, sitten toinen, ja palaa sitten ensimmäiseen ja jatka toiseen, ja jos vauva vielä jatksaa, niin jatka ...

    Tsemppiä hirmusti! :) Ja onnea, että olette tosiaan päässeet sinne kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja KIITOS! aion ehdottomasti ottaa yhteyttä!

      Olenkin imettänyt aina, kun vauva näyttää yhtään imuhalukkaalta. Toisinaan tuntuu, että vauva imee ihan imemisen ilosta, sillä toisinaan monen tunnin imetyksen jälkeen rintakumi on tyhjä, eli maito ilmeisesti rinnoista aika lopussa. Ja silti tyttö imee innoissaan. Ei kai tämmöisestä "tuttina-olosta" ole haittaa.. Onneksi tuo tyttö ilmoittaa selkeästi nälästään ja kun rinnasta loppuu pöperöt :)

      Ja kiitos vielä hurjasti tsempistä!<3<3<3

      Poista
  7. Täältä löytyy uunituoretta tietoa lisämaitojen lopettamisesta, pdf-tiedostossa ammattilaisille on taulukko yms. Tsemppiä imetykseen!
    http://imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa/lisamaitojen-purkaminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihan mahtava linkki! Ja todella selkeät ohjeet! :)
      Ja kiitos tsempistä, imuharjoittelut jatkuu<3

      Poista
  8. Moikka! Olen lukenut blogiasi alusta asti, mutta nyt voisin ekaa kertaa jättää kommenttiakin :) Usein mielessä, mutta jää aina kuitenkin kommentoimatta!

    Aluksi, onnea pikkuisesta!! <3 Meillä oli esikoisen laskettu aika 3.11. ja ollut tosi kiva lueskella sun fiiliksiä kaikesta. Omat ajatukset, pelot ja pohdinnat oli välillä kovin samanlaisia, joten siksikin jumituin sun juttuja lukemaan :) Esimerkiksi fiilikset liittyen neuvolakäynteihin ja perhevalmennukeen, tai mietinnät vanhemmuuteen liittyen..

    Meidän pikkumies syntyi jo 23.10. sektiolla perätilan vuoksi. Lähinnä tuli mieleen nyt kirjoitella kommenttia liittyen tuohon sairaala-aikaan ja miten erilaisia kokemuksia eri sairaaloista saa.

    Meillä tuettiin imetystä ihan ahdistukseen asti :D tarkoittaen sitä, että kun olin ja olen kovin imetysmyönteinen jo valmiiksi, ja ehdottomasti haluan onnistua imettämisessä! Niin olisin ehkä ite kaivannut tukea niinpäin, että pieni määrä lisämaitoa ei välttämättä kaada koko imetystä. Maitoa ei aluksi lähtenyt tulemaan (varmaan sektiokin synnytystapana vaikutti), pikkuiselta mittailtiin liian alhaisia verensokereita ja silti henkilökuntaan mahtui sellaisia, jotka pakotti mua jo valmiiksi aivan verinaarmuilla olevilla rinnoilla imettämään ja imettämään, ja panttasivat viimeiseen asti lisämaidon antamista... voi sitä ahdistuksen ja itkun määrää! Kun näki, että pieni on nälkäinen, mutta maitoa ei vaan tule tarpeeksi. Ja siis, ilman muuta imettää halusin, vaikka se sattuikin törkeästi, mutta lisämaidolle oli kyllä tarve.

    Olen jälkikäteen miettinytkin, että ihan takuulla joku antaa periksi koko imetyksen kanssa sellaisen jälkeen, mitä ite tuolla koin :D vaikka olisi alunperin ollutkin myönteinen imetyksen suhteen. Yrittävät nimenomaan tukea imetystä, mutta saivat ainakin mulla ihan päinvastaisia tunteita aikaan. Onneksi joukkoon mahtui myös muutama tosi ihana kätilö, jotka kuunteli mun omia tuntemuksia ja olivat verensokerienkin perusteella sitä mieltä, että imetyksen lisäksi on annettava lisämaitoakin. Annetut lisämaidot meni ahmimalla. Näiltä symppiskätilöiltä sain myös kivasti vinkkejä imetykseen. He ymmärsivät, että ei ole kyse siitä, ettenkö olisi innokas imettämään. Ja öö, mitäs sitten, vaikka en olisikaan? Jokaisen äidin oma asiahan se on :D

    Näitä meidän kokemuksia yhdistää mun mielestä se, että osastolla toimitaan esimerkiksi imetyksen suhteen vaan jollain omalla kaavallaan, eikä oteta ollenkaan huomioon äidin toiveita ja tuntemuksia. Ja meillä vielä niin, että jokainen kätilö toimi täysin omalla tavallaan, selkeästi omien mielipiteidensä pohjalta. Meidän sairaalan toiminnasta täytyy sanoa ehdottoman positiivisena se, että saimme huomiota ja meidän kanssa keskusteltiin, vaikka miehenikin oli paikalla. Ei tuntunut siltä, että olisi vaan huiskimalla hoidettu. Oikeastaan ainoa negatiivinen juttu oli tuo painostuksen tunne imetysasioissa. Tosi kurjalta kuulosti teidän sairaalassa toiminta tuon huomioimisen suhteen!

    Maratonkommentti, huhhuh :) Kaikkea hyvää vauva-aikaan ja toivottavasti sun postauksia saa lueskella jatkossakin! :)


    -Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Helena!
      Ja kiitos kun jätit kommentin, maraton-kommentteja on just ihana lukea :) On oikeasti ihana kuulla että muut painiskelee samanlaisten ajatusten äärellä. Vertaistuki on kyllä mahdottoman tärkeää :)

      Teille myös mahdottomasti onnea pikkumiehestä<3
      Ompa jännä kuulla, miten erilaista imetystukea te osastolla saitte! Uskon kyllä, että imettäminen sairaan kipeillä rinnoilla on tehnyt tuskaa! Monesti itsekkin miettinyt, että jättäiskö imettämästä tuosta kipeästä rinnasta, niin pahalta se tuntuu. Me kuitenkin voidaan täällä kotona itse valita, annetaanko kipeää tissiä vai lisämaitoa. Kamalalta kuulostaa, että sairaalassa joutuu ruinaamalla ruinaamaan lsiämaitoa, vaikka syy antaa lisiä on ihan oikeasti järkevä! ja eikös se ole niin, että jos vauva on jo supernälkäinen, niin eihän se jaksa edes imeä rintaa niin tehokkaasti? Ja kun on vielä verensokeri-seuranta, niin luulisi että lisämaitoa olisi saanut "helpommin", vaikka imetysmyönteinen onkin :) Ja todellakin se on minusta jokaisen äidin oma asia, kuinka suhtautuu imetykseen ja lisien antoon ja niitä fiiliksiä pitäisi tukea.
      On kyllä tosi erilaisia käytäntöjä näissä sairaaloissa. Ja ihmettelen itsekkin sitä, että miten se voi vaikuttaa niin paljon, että millainen kätilö sattuu vuoroon. Joskus osastolla kun soitin kelloa eikä kukaan tullut auttamaan, niin ihmettelin että missä kaikki on. Sain vastauksen että osasto on niin tupaten täynnä ettei kukaan kerkiä juosta kellojen perässä :/ Seuraavan vauvan (jos sellainen tulee) kohdalla olen kyllä paljon fiksumpi ja osaan toivottavasti pitää paremmin omia puoliani...

      Mutta mahdottomasti tsemppiä myös teidän vauva-arkeen ja voimia imetykseen :) Koitan kyllä postailla yhä, vaikka tahti ehkä hieman hidastuukin tuon neidin myötä :) Tervetuloa jättämään uudestaan kommenttia!<3

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta, onnitteluista ja tsempistä! <3 :)

      Ei kande kyllä yhtään ahdistua hitaasta postailutahdista, enemmän kuin oletettavaakin pienen vauvan kanssa! Ihana lueskella itelle vertaistukea antavia blogeja, vaikka postauksia tuliskin vain tosi harvakseltaan :)

      Tuohon lisämaito-juttuun vielä, että meillä vauvalta tosiaan mitattiin useampi alle 3.0 tulos, joten tosi jännä kyllä miten erilaisesti siihen suhtauduttiin teidän ja meidän tapauksessa o.O

      Ja aivan tooosi ahdistavan kuuloista tuo, että osasto niin täynnä ja ei ehdi juosta kellojen perässä, apua!! Ite ainakin oli niin herkillä, että voin vain kuvitella kuinka kurjalta on tuntunut. Meille sanottiin tosi ystävällisesti, että aina mikä tahansa onkin, soittakaa kelloa heti. Ja siihen myös reagoitiin aina aikalailla välittömästi, eikä tullut sellaista oloa, että mikään asia olisi vähäpätöinen. Taisivat jopa tulla pahoittelemaan nopeasti välissä ovenraosta, jos meni pieni hetki ennenkuin ehtivät tulemaan.

      Tuon teidän kokemuksen jälkeen osaan arvostaa vielä erilailla meidän saamaa palvelua ja laittaa sitten omaan arvoonsa ne muutamien kätilöiden aiheuttamat ahdistukset.. ;) Inhottavaa, että niin monilla sairaalajakso niin ahdistava, molemmilla siskoillanikin samantyyppisiä kokemuksia. Ei huomiointia tai apua (heilläkin esikoiset kyseessä), paljon meteliä ja kiirettä. Itellä varmaan parhaasta päästä kokemus siis!

      Samoin olen ite ajatellut, että mahdollisen seuraavan vauvan kanssa olen fiksumpi ja laittaa liikaa sitä omaa kantaansa tuputtaville kätilöille vähän kampoihinkin :) Nyt ajettiin heti sairaalasta lähdettyä kaupan kautta korviketta ostamaan ja oli jotenkin ihana, kun sai kotona ihan ite päättää :D että miten toimii.


      -Helena

      Poista
    3. Hei Helena :)
      Ihanaa jos jaksat seurata tätä melko hiljaiseksi käynyttä blogia. Ihmettelin aina itse raskausaikana, että miten niin pienen vauvan kanssa ei ole aikaa blogata, mutta nyt ymmärrän täysin :D Tai on se varmasti vauvastakin kiinni..

      Mutta vielä tuohon sairaala-hommaan, niin eikö Suomessa ole jotain valtakunnallisia ohjeita juuri esim tuota lisämaidon annosta? Olen kuullut niin erilaisia käytäntöjä, että ihmettelen miten hoidon laatu voi vaihdella niin paljon :/ Mulle on jäänyt kyllä jonkinlaiset traumat koko sairaalasta, harmittaa että se aika pyörii yhä päässä.. Mutta jospa aika kultaisi muistot ja joskus voitaisiin pyörähtää jossain toisessa synnytyssairaalassa ;)

      Poista
  9. Laitoin itsekin nuo liivit tilaukseen, vaan liekkö tulevat kun postikin lakossa. :D Taitaa olla kaikki sairaalat aika kamalia, itselle jäi niin kauheet traumat kanssa. :/ Vaavi melkein näännytettiin nälkään imetysmyönteisyyden takia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottovasti säkin tykkäät liiveistä! :) On kyllä huima ero noihin kappahlin halpiksiin verrattuna..

      Hui kamala, joo sairaalat on hirveitä paikkoja! Kävinkin lukemassa sun synnytyskertomuksen, en vaan oo kerennyt kommentoimaan kun pikkuneiti osaa olla aika vaativa toisinaan :)

      Poista