Sairasloman loppu

Tässä ollaan oltu nyt reilut 2 viikkoa saikulla, ja huomenna olisi tarkoitus mennä kokeilemaan töissä oloa. Ajatus duuniin paluusta kuitenkin ahdistaa, sillä viime yönäkään en saanut juurikaan nukuttua. Itselle vaan tulee niin kauheen luuseri-olo, jos "lusmuan" tälleen töistä. Vaikka tiedän, että pitää ajatella itsensä ja vauvan parasta... Saikulla olo ei oo juurikaan muuttanu mun tilannetta. No, selkä on kyllä parempi, kun ei tule istuttua koko aikaa, vaan pääsee käppäilemään. Silti se iltaisin kipuilee ja liikkuminen on työlästä ja tönkkömäistä. Mies joutuu auttamaan sohvalta nousemisessa, kun muuten se on niin hankalaa.

Lantionkivut ovat vaan pahentuneet, eikä niihin mikään Panadol auta. Pitkin yötä kävelen täällä asunnossa ja mietin miten voisin nukkua. Kaikki tyynyviritykset on kokeiltu, ei apua. Olen koittanut jopa istualtaan nukkumista, mutta selkä kyllä herättää tässä asennossa. Viime yönä olin hetkeksi nukahtanut selälleni ja heräsin todella huonoon oloon. Säikähdin jotenkin aivan kamalasti, sillä juuri eilen luin kuinka selällään nukkuminen näillä viikoilla voi vaikuttaa vauvan hyvinvointiin ja hapenpuutteeseen. Viime yön saldo siis muutama hassu unitunti :/

Muutenkin mieliala on ollu jotenkin aika alaviritteinen, vaikka paljon mukavia asioita on tapahtunut. Uskon, että tää nukkumattomuus jotenkin syö elämäniloa. Päivisin ei juuri kummempia jaksa, vaikka ulkona olisi ihana ilma ja voisi nauttia kesästä. Kuumuus tuntuu nykyään lähinnä ahdistavalta, tulee tuskainen olo. Nyt on tullut miehen kanssa myös herkuteltua aikalailla, sekin tuntuu pistona sydämessä. Verensokereita en ole tällä viikolla mittaillut ollenkaan, ajattelin pitää niistä vähän lomaa. Ensi viikolla sitten aktivoidun jälleen. Kotikin on aika sekainen, sillä vauvan tavaroita tuntuu olevan jokapaikassa. Hankinnat on edenneet ihan kivasti, kaikki suurimmat jutut on hankittu, turvakaukaloa lukuunottamatta. Vaatehuone pursuaa vaunuja ja äitiyspakkausta. Kohta todella tarvittais se isompi koti.

Laskin juuri, että 6viikkoa ja 3päivää töitä jäljellä. Aion sisulla mennä huomenna ja kattoa, miten sujuu. Jos olo on aivan kamala, lähden kotiin. Sanoi siellä työpaikalla kukatahansa ihan mitätahansa. Toivoisin, että saisin keskiviikon neuvolakäynnillä jotain tukea tähän jaksamiseen. On ihanaa olla raskaana, mutta nämä vaivat voisi jo pikkuhiljaa helpottaa. Ei todellakaan ole ollut mikään nautinnollinen raskaus. Odotan niin kovasti, että saan vauvan syliin ja pääsen olemaan taas omassa kehossani.

Tästä tuli nyt vähän möömöö-postaus, mutta ei se raskaus aina niin ruusuista ole!

Terkuin, Lilli ja vilkas masussavipeltäjä rv 25+4