Luuseri-Lilli

Noniin, ensimmäinen työpäivä takana, ja taas toistaiseksi viimeinen.

Sisua todella tarvittiin maanantai-aamuna, kun ehkä tunnin horroksessa olon jälkeen kello soi ja oli noustava laittautumaan. Töissä oli tuttuun tapaan kamala kaaos, ja moni ihmettelikin miten olin niin väsyneen näköinen. Siellähän koko työyhteisö luonnollisesti tiesi, miksi olin sairauslomalle jäänyt, vaikka itse olin tiedon antanut vain esimiehelle ja kaikista lähimmälle työkaverille, joka ei varmasti hiisku mun asioista mihinkään. Oli siis aika inhottavaa heti aamukahvipöydässä antaa selontekoa sairaslomasta ja nykyvoinnista. Sitten kun kerroin, että tilanne ei ole juuri miksikään muuttunut, niin kahvipöydän vanhemmat akat alkavat kertomaan omia raskauskokemuksiaan näin: "Minä olin vielä edellisenä päivänä normaalisti töissä ennenkuin lähdin seuraava päivänä ponnistamaan", johon toinen komppasi: "Minäkin olin sinnikkäästi töissä juuri äitiysloman alkuun, yhtään en ollut sairauslomalla". Siitä olikin kiva aloittaa työt, tuli todellinen luuseri-olo!

Puolenpäivän aikaan selässä tuntui jo tuttu polte ja liikkuminen oli vaivalloista. Soitin sitten neuvolaan, jossa todettiin että neuvolalääkäri on lomalla, joten terveysasemalle pitäisi ottaa yhteyttä. Sinnittelin päivän loppuun ja kotimatkalla jo lähes tulkoon itkin oloa. Illalla huomasin myös, että alavatsalla tuntui menkkamaisia alavatsajuilimisia. Otin Panadolia ja koitin levätä, mutta kipuilu vain jatkui, kun kunnon lepoasentoa ei löytynyt. Luin jo netistä, miten kova kipu saattaa laukaista supistuksia, jotka alkuun tuntuu juurikin menkkakivuilta. Säikähdin ja samalla päätin, etten todellakaan aio enää mennä töihin!

Aamulla soitin heti terveysasemalle ja vuodatin koko eilisen tapahtumat hoitajalle, joka sitten antoi mulle suosiolla lääkäriajan aamuksi. Sain samalla myös akuuttiajan fysioterapiaan, joka on perjantaina. Lääkäri oli onneksi ihanan empaattinen ja ymmärsi mun vaivat. Tutki selän ja lantion ja totesi, että kipu johtuu SI-nivelen ja lantion löystymisestä. Tähän voisi siis sellainen tukivyö auttaa, jota pääsenkin perjantaina fysioterapiaan sovittamaan. Jos ei tukivyöstä ole apua, niin sitten kärvistellään marraskuuhun asti :/ Kaksi viikkoa sain sairauslomaa, jos vyö ei auta, niin sitten voisi kuulemma kirjoittaa saikkua sinne äitiysloman alkuun asti. Tosin se tulisi hakea työterveyshuollosta, mutta mites haet kun raskaus ei ole sairaus ja he hoitavat vain sairauksia?!

Kysyin myös alavatsakivuista, ja lääkäri totesi niiden olleen todennäköisesti supistuksia. Sain lähetteen labraan antamaan pissanäytteen, että poissuljetaan vielä tulehdus. Jos samanlaisia tuntemuksia tulee lisää, eikä lepo ja panadol auta, niin pitää sitten lähteä päivystykseen :( Alkoi kyllä pelottamaan! Vaikka odotankin vauvan syntymää, en silti halua sen syntyvän viikolla 26!

Sairaslomasta olikin sitten taas mukavaa soittaa pomolle. Hän päivitteli, että miten jollakin voi olla noin hankala raskaus. Eipä juuri kohentanut mun mielialaa.

T: Luuseri-Lilli ja toivottavasti vielä pitkään masussa viihtyvä tyyppi rv 25+6