Fysioterapiakäynti

Viime perjantaina mulla oli ohjelmassa fysioterapiakäynti. Odotin tältä käynniltä aika paljon, sillä ajattelin että sieltä jos jostain saan apua. No, ikävä kyllä joudun jälleen kerran pettymään julkiseen terveydenhuoltoon.

Fysioterapeutti oli vanhempi nainen, jonka lähes tulkoon ensimmäiset sanat oli, että nää nyt on näitä raskausvaivoja ja näiden kanssa nyt vaan pitää kärvistellä. Alkoi siis huippu hyvin! Kyllähän mä kärvistelenkin, ei siinä, mutta neuvolasta sain sellasen kuvan että sieltä sais apukeinoja tähän selviytymiseen. Vähän se ihmettele miksi mut oli sinne lähetetty ja etsikin mulle netistä vaan aikaa johonkin odottajien yhteiseen fysioterapia juttuun. No, sellanen ryhmä nyt sitten löytyi, ja sinne pitäisi mennä 9.9. Onko kellään kokemusta tommosesta ryhmästä? Onko siitä ollu jotain hyötyä?

Fyssari kuitenkin tutki mun liikeradat ja totesi että mulla on yliliikkuvat nivelet (jonka jo tiesinkin) ja kertoi että todennäköisesti tästä syystä mulla on enemmän näitä liitos- ja selkäkipuja. Sain kokeilla yhtä tukivyötä, joka tosin oli liian pieni. Sen pienen hetken jota sain tukivyötä kokeilla, se tuntui hyvältä ja harkitsenkin vakavasti sellaisin hankintaa! Katsottiin vielä erilaisia nukkumisasentoja, joilla saisi selän rentoutumaan. Nämä olivatkin jo tuttuja juttuja, sillä joka ikinen yö mulla on ollut se tyynyshow. Eli, en juuri tästä käynnistä kostunut, mutta tulipahan käytyä.

Nyt olo on kyllä kohentunut aivan huomattavasti! Ehkä tämä sairauslomalla olo alkaa vaikuttamaan. Olen saanut nukutuksia ihmeen hyvin ja suurimmat selkäkivut ajoittuvat enää iltaan. Panadolia otan enää yöksi, joten sitäkin olen päässyt vähentämään aika hyvin. Kävelyillä olen käynyt kaksi kertaa päivässä, ja tuntuu että ne on auttanut tähän oloon parhaiten. Nyt jo tuntuu hieman energisemmältä :)

Tänään on ollut jännittävä päivä! Ensinnäkin mulla oli kauan pelätty hammaslääkäri, joka sujui tosi hyvin, ihan turhaan panikoin. Ja sen lisäksi rakas ystäväni on tänään synnyttänyt maailmaan uuden pienen, täydellisen prinsessan<3 Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen heidän perheensä puolesta! Ja samalla olen todella todella kateellinen, niin hullulta kuin tämä kuulostaakin. Olisin mielelläni jo itsekkin marraskuussa ja synnyttämässä. Jotenkin tuntuu heti yksinäiseltä, kun se lähin vertaistuki on nyt "poissa". Toivon, että aika menisi nopeasti ja mekin saataisiin jo oma pieni nyytti syliin. Tällä hetkellä tuntuu, että nämä viikot vain matelee, eikä mitään tapahdu!

Miten te muut maltatte odottaa? :)

Terkuin Lilli ja ensimmäisen ystävänsä saanut hyypiö rv 26+5