Sairastelua ja turhautumista

No empäs sitten tullutkaan viime neuvolan jälkeen päivittämään kuulumisia, sillä suunnitelmat menivät hieman uusiksi. Kolmen kovan kuumepäivän jälkeen sain vihdoin raahattua miehen lääkäriin ja diagnoosi oli alkava kehukokuume. Mies siirtyi sitten vuodelepoon kolmansien antibioottiensa kanssa ja meikäläinen jäi pyörittämään arkea...

Mutta palataan niihin neuvolakuulumisiin nyt :) elikkäs silloin 6vk:n kohdalla painoa oli tullut 10pv:ssä 130g, eli melkoisen maltillisesti. Silloin mentiin siis vielä osittais imetyksellä. Sain ohjeeksi jatkaa samaan malliin. Kyselin myös niitä vinkkejä itkukohtauksiin ja siihen, että vauva on niin kiinni minussa ettei enää isinkään syliin tahdo rauhoittua. Ohjeeksi sain vähentää liinailua (?) ja jättää vauva huutamaan isällensä minuntuoksuisen paidan kanssa. Voin kertoa, etten kumpaakaan ohjetta ole noudattanut, sillä en usko vauvan huudattamiseen ja en ymmärrä miksi kantoliinan käyttö olisi jollain tapaa haitaksi. Terveydenhoitaja ilmeisesti haki tällä takaa sitä, että vauva ei oppisi rauhoittumaan vaan liinaan, mutta eikös se ole hyvä että on edes joku hätäkeino jolla vauvan saa takuuvarmasti hiljaiseksi...

Olen ollut kyllä äärimmäisen väsynyt, sillä miehestä ei ole ollut mitään apua, ymmärrettävästi. Olen hoitanut yksin vauvan, koiran, kissan ja kodin (pyykkihuollon ja pullojen pesun). Koira on hyppinyt seinille, kun en ole sitä jaksanut nukkumattomien öiden jälkeen juurikaan lenkittää. Onneksi oli joulu ja saatiin minun äidiltäni apua. Hän toi ruokaa ja hoiti vauvaa, että meikä sai hieman nukuttua. Ei sitä ole käsittänyt miten suuri apu miehestä on ollut kun hän on vaihdellut vaippaa ja tuonut pelloja yms. Nyt kun teki kaiken yksin, niin nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajille, he ovat superihmisiä!

Joulu meni muutoin aika rauhallisesti, vauva sai ihania lahjoja<3 Tosin joulua hieman varjosti vauvan tukkoinen nenä, olin tosi huolissani että vauvakin saa keuhkokuumeen. Tapaninpäivänä sitten huomasin vauvan nenässä vihreää valuvaa räkää ja itkuäänikin oli muuttunut ihan käheäksi. Vauva muutenkin oli jotenkin vaisu. Soitin terveysneuvontaan ja meitä kehoitettiin heti hakeutumaan lääkäriin. Taxilla sitten lähdin illalla yksin vauva kainalossa kohti lastenpäivystystä. Perillä meidät otettiin heti vastaan ja vastaanotossa jo hoitaja kuunteli vauvan keuhkot. Hän päätti, ettei jäädä päivystyksen puolelle, vaan siirsi meidät heti sairaalan puolelle. Saatiin oma huone ja lääkäri tuli tutkimaan tytön heti kun vain turvakaukalosta hänet irti sain. En ole koskaan saanut näin nopeaa palvelua. Päällisin puolin kaikki tuntui kuitenkin olevan kunnossa, hapettui hyvin ja keuhkot kuulostivatkin ihan siisteiltä. Vauvasta otettiin vielä labroja ja imettiin limaa nenästä ja nielusta. Labravastaukset tulivat melko nopeasti ja ne olivat kunnossa. Jokin viruksen aiheuttama nuha, sain ohjeeksi lähinnä hoitaa tukkoista nenää kotikonstein ja seurailla vointia.

Alkuhaastattelussa lääkäri kysyi miten vauva voi neuvolan lääkärintarkistuksessa. Kerroin, ettei meillä mitään sellaista ole ollut, neuvolassa on lääkäripula ja tuo tarkistusaika on meillä vasta 4.2, eli vauvan ollessa 3kk (suositus kun olisi 6-8vk:n iässä). No, lääkäri suoritti samalla tämän tarkistuksen ja totesi tytön hyvävointiseksi. Samalla otettiin paino, joka oli vain 30g enemmän kuin 8päivää sitten neuvolassa. Olin saada sätkyn! Olin syöttänyt vauvaa ihan samalla tapaa kuin aiemminkin, pissaa ja kakkaa oli tullut päivittäin ja vauva oli muutenkin ollut normaali oma itsensä, ellei sitä tapaninpäivää lasketa mukaan. Lääkäri oli melkoisen huolissaan. Kerroin, että vauva puklailee aika paljon ja lääkäri epäilikin refluksia, johon oireet kyllä täsmäsi. Saatiin kontrolli aika heti tällepäivälle lastenlääkärin luo, jolloin oli painokontrolli ja puhuttaisiin refluksitaudista.

Voitte uskoa miten itkin ja syytin itseäni että en ole huomannut vauvani olevan nälässä. Se tunne oli jotain aivan kamalaa! Siinä samassa päätin luopua siitä hemmetin imetyksestä! Koko kaksi kuukautta imetys on ollut haastavaa ja takkuillut, joten nyt luovutan. En vain enää jaksa tätä jatkuvaa huolta, että saako vauva riittävästi tissistä maitoa. Eilinen päivä oli siis aivan tuskaa. Tissit oli kivikovat ja niitä kuumotti ja pakotti. Imetin vauvaa vain sen verran, että pahin pinkeys ja kuumotus helpotti. Tuntui (ja tuntuu kieltämättä yhä) silti pahalta vetää vauvalta kesken kaiken tissi pois suusta, juuri kun toinen on saamassa helpotusta nälkäänsä :(. Olen koittanut kuumaa suihkua, se helpottaa hetkeksi, mutta pian tissit huutaa taas hoosiannaa. Olen koittanut etsiä netistä tietoa imetyksen lopettamisesta, mutta sieltä löytyy ohjeita vain imetyksen lopettamiseen silloin, kun vauva on yli puolivuotias. Ja silloinkin menetelmä on yhden imetyskerran jättö pois kerrallaan. Tämä kun ei nyt meillä toimi, kun meidän vauva näkee mukamas nälkää. Onko kellään siis vinkkejä tai kokemusta imetyksen loepttamisesta näin varhaisessa vaiheessa?

Tänään meillä sitten oli aika lastenlääkärille. En kyennyt nukkumaan viime yönä ollenkaan kun jännitin ja pelkäsin niin valtavasti. Paino oli tänään 230g enemmän kuin toissapäivänä. Siis häh? Lääkäri tutki vauvan ja totesi nuhan olevan väistymässä, korvatkin olivat siistit. Kertoi vauvan olevan kaikin puolin hyvinvoiva ja terhakka tyttö. Epäili siis mittavirhettä. Lääkäri kertoi, että lauantain labroissa oli otettu myös joku refluksista kertova testi, joka oli normaali. Eli kaikki itkut ja huolet olivat siis aiheettomia. Imetyksenkin olin päättänyt heivata, vaikka nyt siihen ei sitten olisikaan periaatteessa tarvetta. Huoh. Kyllä suoraan sanottuna vituttaa. Mitä hemmettiä mä nyt teen tän imetyksen kanssa? Jos eilen olen imettänyt vain vähän + jättänyt imetyskertoja välistä, niin onko tästä enää paluuta? Mua harmittaa nyt ihan kaikki :( Pääasia kuitenkin, että tyttö voi ja kasvaa hyvin..

Tälläistä täällä.

Toivottelen kuitenkin kaikille myöhäiset jouluntoivotukset ja ihanaa uutta vuotta!<3

Terkuin turhautunut Lilli ja tyttönen 7vk ja 3päivää (eli siis kohta kaksi kuukautinen vauva, apua! Mihin tää aika on hurahtanut :O)