Empäs ole vähään aikaan saanut aikaiseksi kirjoiteltua mitään. Ehkä yksi syy tähän on tämä jatkuva väsymys ja saamattomuus. Elellään siis todella hiljakseen..
Edellinen viikko on kyllä mennyt tunteiden myllerryksessä! Alku viikosta kaaduin melko rajusti suoraan pyllylleni, jonka seurauksena koko takalisto oli aivan hellänä. Tietysti ensimmäisenä mielessäni oli, että nyt tää raskaus menee kesken! Itkin ja parkusin ihan hulluna, mieskin säikähti kamalasti. Sitten sain hieman kasattua itteäni, ja ymmärsin kyllä, ettei raskaus tässä vaiheessa voi mennä kai kaatumisesta kesken. Eihän? Eikös se kohtu oo niin tuolla vatsanpeitteiden suojissa ja alkio lilluu siellä omassa turvassaan :) No, mitään vuotoja ei tästä aiheutunut, joten hieman rauhotuin.
Seuraavaksi kuitenkin huomasin, että pahoinvointi alkoi helpottumaan. Tajusin samassa, ettei rinnatkaan juuri enää aristaneet. Pissallakaan en tainnut niin usein käydä. Tästä sain taas uuden itkukohtauksen, kun googlettelin hakusanoilla "raskausoireiden loppuminen" ja sain tulokseksi vain keskenmeno juttuja. Olenko hysteerinen vai kuuluuko nämä tuntemukset asiaan?
Olen useasti miettinyt, josko vaan menisin yksityiselle ultraan, siellä saisin varmistuksen mietteilleni. Ajatus siitä, että maksan hetken ultrasta aika ison summan ja saisinkin kuulla ettei kaikki ole hyvin, tuntuu kamalalta. Vielä kamalammalta tuntuisi mennä neuvolaan ja ekaan yleiseen ultraan, ja siellä todettaisiinkin sama asia. Silloin aikaa on mennyt hiton paljon hukkaan. Huoh, mitähän sitä pitäis tehdä?! Mies on sitä mieltä, että kun kerran ei ole vuotoja ja oireita kuitenkin on, niin odotellaan vain rauhakseen. Mutta enhän minä kestä odottelua! Mies on muutenkin ollut aika kannustava, todennut, että jos menee kesken niin sitten menee ja aloitetaan sitten heti yrittämään uudelleen. Nuo sanat lämmitti kyllä mieltä<3 (muuten mies on kyllä ollut aika raivostuttava ja saan kinan aikaan melkein mistä vaan, hormoonien syytä!)
Eilen oli taas huonompi päivä tän pahoinvoinnin suhteen. Palasi takaisin rytinällä, oksennusten kera. Ruokaa en voi edelleenkään syödä. Eilen jäi lemppariruoka tortillat syömättä, kun ällötti niin paljon! Voiko tää sikiö kasvaa edes kunnolla, jos syön vaan banskuja ja vanukkaita...
En todella osannut kuvittellakkaan, mitä kaikkea nää hormoonit saa aikaan!
Mulla jatkuvaan pahoinvointiin auttaa jatkuva syöminen-usko pois! Vaikka tuntuu oudolta, että menee suoraan oksennukselta syömään leipää..vaikka sen jouuukin oksentamaan melko varmasti vielä ulos, niin loppupäivä on paljon parempivointinen vrt paastoiluun.
VastaaPoistaIhan totta? Kuulostaa kieltämättä oudolle. Tosin, olen jo melko epätoivoinen, joten olen valmis kokeilemaan kaikkea!! :)
VastaaPoista