Ovis!

Oi että hyppelehdin riemusta tänään, kun töiden jälkeen väsyneenä ja nälkäisenä suuntasin vessaan tekemään päivittäistä ovistestiä, ja siihen ilmeistyikin kaksi lähes saman näköistä viivaa!!

Kp 14 / dpo -1

Olen siis maailman huonoin tulkitsemaan noita viivoja, joten olin varautunut myös digitaalisilla testeillä. Ilokseni testi hymyili minulle elämäni ensimmäisen kerran! Näin pienistä sitä vauvakuumehörhöilijä iloitsee :)

Greippimehun lipittäminen siis loppuu kaiketi huomenna. Vaikkei siitä kai haittaa olisi juoda sitä läpi koko kierron. Parina viime päivänä on alavatsalla vasemmalla puolella tuntunut selkeää juilintaa ja jomotusta. Ja nämä ovislimat! Tälläisiä en ole kyllä ennen huomannut, voin kertoa :D Anteeksi vaan jos jotakuta ällöttää.. En tiedä onko nämä selvät ovis-oireet mehun ansiota vai tarkkailenko itseäni vaan tiiviimmin, mutta pääasia että tiedän kehossa tapahtuvan edes jostain. Eihän lh-huippu vielä lupaa ovista, mutta ainakin jotain sinnepäin.

Nyt pitäisi äkkiä päästä heiluttelemaan peittoja! Harmi vaan, kun tuo mies on iltavuorossa. Aionkin raahata miehen heti ovelta sänkyyn sen suurempia kyselemättä ;)

Kikka kolmonen: Greippimehu

Näin vauvakuumeisena sitä hurahtaa yhteen jos toiseenkin juttuun. No, minä olen tietenkin löytänyt tieni netin ihanille keskustelupalstoille, jossa hehkutetaan greippimehua.

Ideana on siis juoda greippimehua (tai syödä greippiä) ensimmäisesti kiertopäivästä ovulaatioon asti, jotta ovislimat vahhvistuisi ja siittiöit löytäisivät helpommin tiensä perille :D

Itse olen juonut yhden lasillisen päivässä Valion verigreippi-greippi täysmehua. Aloitin mehun lipityksen kp3, vaikka kurkku huusi kyllä hoosiannaa :D Mutta mitä sitä ei raskautumisen eteen tekisi...

Vauvanteko-mehu

Täytyy sanoa, että maku on todella miellyttävä. Alkuun hieman jännitin (olen siis ruokarajoitteinen), että saako mehua alas ollenkaan, mutta yllätyin positiivisesti. Mehussa maistuu pääosin verigreippi, ja hyvä niin, sillä tavallinen greipin maku saa karvatkin pystyyn. Teinivuosina taidettu juoda liikaa lonkeroa, josta jäänyt kirjaimellisesti paha maku suuhun.
Mehulla alkaa päivä kivasti, siitä on tullut jo pienoinen tapa. Täytyy vain aina muistaa ottaa purkkaa suuhun ja välttää hampaidenpesu heti juonnin jälkeen, etteivät hammaskiilteet vaurioituisi.

Tänään menossa kp8, eikä kyllä vielä näy viitteitäkään ovislimoista. Seuraillaan nyt sitten, ilmestyykö niitä maagisia limoja mehun avustuksella. Ajattelin aloittaa oviksen tikuttelun tässä kierrossa kp10 paikkeilla.

Nyt vielä hetkeksi takaisin työntouhuun, sitten nauttimaan auringonpaisteesta :)

YK2

Eilen, ilman ennakkoaavistuksia, täti tuli kylään.
Odotin menkkojen alkavan la-su, minkäänlaista esijomotustakaan en ollut havainnut. Ei rintojen arkuutta, ei mielitekoja, ei turvotusta, ei kerrassaan mitään. Olin hieman ällistynyt.

No, nyt sitten pyörähti käyntiin yk2. Olin ajatellut varautua seuraavaan kiertoon greippimehulla, mutta nyt taisin hieman myöhästyä. Poden kammottavaa flunssaa, joten kipeään kurkkuun ei tulisi mieleenkään juoda kirpeää greippimehua. Jos olo tästä kohenisi ja pääsisin isompaan kauppaan mehuostoksille, voisin aloittaa mehun lipittämisen. Toivottavasti mahdollisimman pian!

Uutta miettimisen aihetta minulle tuottaa kuukautisvuodot. Lopetin siis pillerit noin vuosi sitten. Pillereiden aikaan minulla ei ollut lainkaan kuukautisia, ja pillereitä söin monen monituista vuotta. Ensimmäiset menkat tulivatkin sitten maaliskuussa 2014, ja olivat TODELLA runsaat. Tämän jälkeen vuodot olivat normaaleja, kuten silloin nuorempanakin. Kestivät n. 5päivää, ensimmäiset päivät melko runsaita, sitten loput päivät niukempaa vuotoa.
Nyt jotain on tapahtunut, sillä vuodot ovat niukentuneet huimasti! Kaksi ensimmäistä päivää vuoto on niukkaa, sitten ehkä vielä yhden päivän tuhruttaa.

Nyt siis mietityttää onko limakalvon paksuudessa jotain ongelmaa. Tässä saikulla ollessa, olen jo  tietysti kerennyt googlaamaan aihetta. Toisaalla sanotaan, ettei limakalvon paksuus ole tekemisissä vuodon määrän kanssa, ja toisaalla lukee miten ohut limakalvo aiheuttaa lapsettomuutta. Pääni on jo ennestään kipeä ja nyt vielä sekaisin!
Tiedän, asia selviäisi ultralla. Aion kuitenkin vielä koittaa tikuttaa ovista, ja jos en sellaista parissa seuraavassa kierrossa bongaa, jouksen samantien tutulle gynelle.

Saikulla

 Nyt en vaivaa päätäni tämän enempää, vaan siirryn viltin alle, otan koiran kainaloon ja jatkan telkkarin töllötystä :)

Ohi on!

Nimittäin muutto ja ovis..

Muuttomies saapui paikalle, Jes!
Paljon meillä oli kamaa, mutta kiitos ihanien ystävien, saatiin muutto hoidettua suunnitellussa ajassa. Mitään ei myöskään särkynyt, ja uudet huonekalut ja kodinkoneet saapuivat sovitusti paikalle.

Entisen asunnon luovutus olikin sitten oma lukunsa.
Emme ole aiemmin asuneet yksityisen ihmisen vuokraamassa asunnossa, emmekä enää tätä virhettä tee! Vuokraisäntä nimittäin saapui uusien asukkaiden kanssa lauantaina (etuajassa) tekemään kuntotarkastusta. Meillä oli siis vielä siivous kesken ja lamppuja katossa. Meidän muuttaessa asuntoon, oli se jo valmiiksi melko huonossa kunnossa, kuten jääkaapin kahvassa halkeama, uuninluukku hieman roikkui, seinissä reikiä yms. Nyt vuokraisäntä kuvittelee meidän tehneen mm. yllämainitsemani asiat ja vaatii meiltä korvauksia. Kuvittelimme, että samanlainen tarkistuskierros tehtiin meitä edeltävien asukkaiden kanssa ja että vuokranantaja olisi ollut tietoinen näistä puutteista. Emme halunneet "pienistä" valittaa, joten asuimme näiden pienten vikojen kanssa. Olisi kuitenkin pitänyt kuvata kaikki nämä puutteet, jotta nyt voisimme todistaa, että ME olemme asuneet siististi! Kyllä harmittaa! Edellinen viikko menikin sitten entisen vuokranantajan kanssa taistellessa :(

Uusi koti on kuitenkin aivan ihana!

Lenkkipolku

Olimme mieheni kanssa kyllä hyvin uupuneita muutosta, joten pupuilu ei ollut kummallakaan ensimmäisenä mielessä. Oviksen tikuttelu unohtui muuton tiimellyksessä. Viimeisin tikutus tapahtui kp15, jolloin tikkuun kyllä piirtyi kaksi viivaa, mutta se toinen viiva oli kyllä vielä toista haaleampi. Tämän kuukauden yritys jäi siis melko vähäiseksi, harmittaa ihan hulluna!
Ehkä parempi onni ensi kuussa..

Nyt jatkan taas muuttolaatikoiden purkua.

Muuttohässäkkää

Nyt se iski, nimittäin muuttostressi!
Olemme tienneet muutosta jo marraskuusta asti, ja pikkuhiljaa olen ruvennut järjestelemään muuttoa jo hyvissä ajoin. Sen vuoksi olenkin ottanut aika iisisti, eikä stressattavaa ole ilmennyt.
Nyt kun muutto lähenee, on ilmennyt yhtä sun toista..

Elämä pahvilaatikkojen keskellä alkaa riittää!

Tässä stressilistani:
- tuleeko muuttoauto + -mies paikalle (sovittu ajankohta jo joulukuussa, joku tutuntutuntuttu)
- riittääkö pahvilaatikot (kahdella ihmisellä on ihmeen paljon kamaa!)
- saapuvatko uudet huonekalut ja astianpesukone ajoissa (ei ole maailmanloppu)
- mahtuuko uusi sohva oviaukosta (ON maailmanloppu!)
- pitää muistaa ostaa astianpesukoneen alle se joku ihme kaukalo (mistä sellaisia saa?)
- ovuloinko ollenkaan!

Olen nyt siis tikuttanut ovista jo viikon, eikä tikkuun ole ilmaantunut mitään muuta kuin se yksi pirun kontrolliviiva! Tiedän kyllä, että vuodessa nainen oluvoi 10-12krt, mutta jos tässä kuussa olisi mahdollisesti ovis, niin kai siihen alkaisi pikkuhiljaa piirtymään se toinenkin viiva, edes haaleana. Nyt siis menossa jo kp13, ja tänäänkin saaliina vain yksi viiva. Ihmettelen kyllä. Olen luonteeltani sellainen "kaikkihetimullenyt", joten en millään jaksais odottaa.
Voihan olla, että ovis tulee vähän myöhemmin.. voikohan stressi vaikuttaa ovulaatioon tällä tapaa? Tästä täytyykin vähän lueskella..

Yksi suuri syy muuttamiseen on juurikin toive perheenlisäyksestä. Makuuhuone on sen verran tilava, että sinne mahtuisi hyvinkin pinnasänkyä ja hoitopöytä :)

Virallisesti YK1

Aloitan yrityskertojen laskennan tästä kierrosta. Jos aloittaisin yrityskertojen laskennan viime vuoden maaliskuusta, masentuisin täysin, sillä luku olisi jo pelottavan iso! Ja eihän meillä "yritystä" ole takanakaan, sillä en edes tiedä olenko ovuloinut.

Olen lukenut, että suurin osa naisista raskautuu noin vuoden sisällä ehkäisyn lopetuksesta. No, minä en siis kuulu tähän joukkoon. En haluaisi olle poikkeus tässäkkin asiassa, huoh. Ilmeisesti iso osa lapsettomuudesta johtuu ovulaatio-ongelmista. Niimpä aloinkin siis tässä kierrossa etsimään isoa O:ta eli olvulaatiota!

Keirtoni on ollu hieman epäsäännöllinen, noin 27-32 päivää. En siis todellakaan tiennyt milloin aloittaisin oviksen tikutuksen. Niimpä aloitin sen kp7, kun tilaamani ovistestit saapuivat. Tänään on menossa kp10, eikä ovista ole vielä bongattu. Luulin kyllä tunnistaneeni ovulaation alavatsan nipistelyistä ja jonkinlaisista limoista, mutta koska tärppiä ei ole tullut, päätin varmistua asiasta.

Olen lukenut valtavasti erilaisista ovulaatio-ongelmista ja pääni onkin jo ihan pyörällä! Haluiaisin samantien selvittää, ovuloinko, onko luteaalivaihe riittävän pitkä, tarvitaanko clomifenia yms. Kuukautiseni ovat myös melkoisen niukat, joten voisiko olla mahdollista että limakalvo ei ole tarpeeksi paksu?!
Nyt kuitenkin huokaisen ja rauhotun :)

Jos laskurit pitävät paikkaansa, ovikseni osuisi ensi keskiviikolle. Pupuilun kannalta ajankohta on hankala, sillä saamme juuri silloin avaimet uuteen kotiimme<3. Uskon kuitenkin, että jos ovis bongataan, hyödynnetään se huolella :)

Nyt lähden tuulettamaan päätäni raikkaaseen ulkoilmaan, hauva nimittäin pyörii eteisessä siihen malliin että pian on jo kiire!

Projekti alkaa...

Tästä tämä alkaa, sanon sen ääneen: Haluan vauvan!

En ajattele perheenlisäyksen hankkimista projektina, mutta haluan jollain tavalla ikuistaa tätä matkaa. Toivon, että tästä tulisi hyvinkin pian "raskausblogi", mutta tällä hetkellä tämä toimii väylänä purkaa tuntojani, ikuistaa ajatuksia ja haaveilla vauvasta.

Olen siis vielä 27-vuotias avoliitossa asuva nainen. Minun ja mieheni lisäksi kodissamme asustaa kaksi karvaista kaveri, kissa ja koira.

Ehkäisyn jätimme yhteisestä päätöksestä pois tammikuussa 2014. Ajatuksena oli että "tulee jos on tullakseen". Uskomatonta kyllä, vuosi on hurahtanut, eikä vauvaa ole vielä kuulunut. Alkuun pääseminen oliki haastavaa, sillä olin syönyt pillereitä lähes 10 vuotta, joten kuukautiskierron palautuminen otti oman aikansa, toisin sanoen 3kk. Niinsanottua "yritystä" ei siis ole ollut... Tähän mennessä en ole tikutellut oviksia tai muutoinkaan analysoinut itsenäni. Olemme toki hyödyntäneet tilannetta ihan fiilispohjalta :)

Miehen kanssa otin asian puheeksi, että ikää alkaa tulla lisää ja vieläkin tässä tavallaan kahdestaan elellään. Miehen mukaan meillä ei ole kiire, ja asia voisi edetä vielä omalla painollaan. Sovittiin, että jos edistystä ei vuoden sisällä tapahdu, täytynee ryhtyä selvittämään asiaa. Mutta että viellä VUOSI! En todellakaan jaksa odottaa vielä niin pitkään, joten nyt sitten alkaa itsensä syynäys ja tsekkailu :)

Tervetuloa mukaan odottamaan odotusta!