Blogi 1v.

Hui että aika on mennyt vauhdilla! Vuosi sitten tänä päivänä avasin bloggerin ensimmäistä kertaa elämässäni ja annoin patoutumien päästä valloilleen :) Ajattelin, että kokeillaan nyt tuleeko tästä mitään, mutta aika pian bloggaaminen vei mennessään. Parasta tässä kaikessa on, että olen löytänyt ihanaa vertaistukea elämän eri vaiheisiin. Tuntuu paljon paremmalta, kun tietää muiden kamppailevan samojen asioiden kanssa. Tämä vuosi on mullistanut elämäni täysin...

Vuosi sitten olin vauvakuumeinen höyrypää, joka suunnitteli muuttoa. Sitten tuli ne kaksi viivaa, ja alkoi odotus, ja nyt yhtäkkiä olenkin pian kolmikuisen vauvan äiti. Siis apua! Ihana, että olen saanut taltioitua tänne fiiliksiä ja ajatuksia, lähinnä muistoksi itselleni. Jos joku näistä minun söpötyksistä saa apua tai vertaistukea, niin blogi on täyttänyt tehtävänsä :)

Sitten muihin kuulumisiin :)
Syy blogihiljaisuuteen johtuu siitä, että meille on muuttanut virallisesti känkkäränkkä. Tämä siis alkoi rotavirus-rokotteen jälkeen. Nyt todella tiedän millaista huutoa syntyy vatsakivuista. Rokotepäivänä tyttö oli tosi väsynyt ja nukkui paljon, mutta illalla alkoi vatsanväänteet ja armoton huuto. Toivottavasti tämä ei jatku ihan sitä kahta viikkoa :/ Hermot alkaa olla jo nyt riekaleina...

Onneksi tyttö on nyt löytänyt tämän koliikkikeinun, se hiljentää huudon aika hetkeksi.

Ennen neuvolaa meillä kuitenkin opittiin kääntymään masulta selälleen<3 Tämä varmaan johti siihen, että tyttö oli uudesta taidosta aika väsynyt ja nukkui hyvin päikkäreitä meidän sängyllä. Siis voitteko kuvitella, ilman minkäänlaista liikettä meidän vauva nukkui, uskomatonta! Tämä seesteinen hetki ei sitten kestänytkään kauhean kauaa :/

Tykästyin tähän Boppy pillow-imetystyynyyn, toimii hyvin myös masullaan ollessa.

Muutoin neuvolassa kaikki oli hyvin. Neuvolan täti kehui tyttöä, kun on niin jäntevä. Tyttö kannattelee jo hienosti päätään ja seuraa katseellaan lelua. Painoa oli tullut nyt kahdessa viikossa lähes 700grammaa! Tällähetkellä tyttö syö pullosta sellaiset 100-110ml per syöttö. Mitat olivat 4670g ja 54cm (ja ikää siis 2,5kk). Eli aikalailla siellä alakäyrillä yhä mennään, mutta kuitenkin käyrän suuntaisesti. Itse en ole tästä juurikaan huolissani, sillä minäkin olen kasvanut hitaasti.

Kovasti se neuvolan täti koitti kysellä minun mielialasta ja jaksamisesta. Tämäkin on niin kaksipiippuista, toisinaan olen jaksamiseni äärirajoilla, ja toisinaan olen energinen  ja touhuilen valtavasti. Rakastan vauvaa ja nautin touhuilla hänen kanssaan. Ihanaa on nähdä vauvan kasvavan ja kehittyvän. Saatetaan viettää pitkiäkin aikoja vauvan kanssa "jutellessa"<3 Nämä pienet ihanat hetket ja hymyt saa kyllä jaksamaan. Tykkään myös tästä kiireettömyydestä, saadaan elää juuri meidän omaan tahtiin. Töihin mulla ei ole yhtään ikänä, kammottaa ajatuskin, että jossainvaiheessa pitäisi palata työelämään. Mutta nyt nautitaan tästä hetkestä täysillä!

Nyt kuulen nikottelua tuolta makkarin suunnalta, mamin oma aika alkaa olla ohi. Pahoittelen, jos tämä postaus on ihan sillisalaattia, ajatus katkeilee vähän väliä. Ymmärrätte varmaan :)

Jos jollain on postausideoita niin saa laittaa :)

Terkuin, Lilli-äiti ja tytöntyllerö 2,5kk

Rintaraivoa ja tissilakko

Tämä on viimeinen postaus imetyksestä, sen lupaan. Sillä nyt luovutan! Nostan kädet pystyyn, ei musta vaan ole enää tappelemaan tämän imetyksen kanssa...

Jokunen päivä sitten (en tarkalleen enää muista milloin, sillä ajantaju on hämärtänyt täysin) vauva sai ensimmäiset rintaraivarit. Normaalisti otin hamuilevan, rauhallisen tytön tissille, jossa alkoi samantien silmitön parku ja huuto. No, en tästä säikähtänyt, vaan sinnikkäästi koitin jatkaa. Etsin apua ja sainkin älyttömän hyviä vinkkejä, mutta vauva oli päättänyt aloittaa täydellisen tissilakon. Koitin missä tahansa asennossa, mihin tahansa vuorokauden aikaan, missä tahansa huoneessa ja aina lopputulos oli sama: silmitöntä raivoa. Silloin annoin periksi ja luovutin.

Hyväksyin jollain tapaa sen, että vauvalle ei enää meikäläisen tissi kelvannut. Mutta tämän lakon myötä vauvalta katosi lohtu ja turva. Olipa kysessä mikä tahansa itkukohtaus, sen sai aina rauhoitettua lohtutissillä. Mutta nyt kun lohtutissistäkin on tullut raivon kohde, niin vauvaa on ollut todella haastavaa saada raihoittumaan mitenkään. Tiedättekö tunteen, kun vauva huutaa suoraa huutoa pää punaisena? Minuutit tuntuvat ikuisuudelta. Ensin tekee kaikkensa että vauva rauhoittuu, koittaa olla empaattinen ja lohduttaa. Mikään ei auta. Sitten tulee kiukku, olisi jo hiljaa tuo samperin lapsi. Sitten iskee epätoivo, molemmat itketään, siltikään mikään ei auta.

No, onneksi itku loppuu aina joskus. Toisinaan se vie 20 minuuttia, toisinaan 2 tuntia. Onneksi pahimman yli ollaan nyt päästy. Vauva sai tissin korvikkeeksi unipupun, ja ollaankin kehitetty uudet iltarutiinit (nukkumaanmeno on ollut haastavinta ilman tissiä). Nyt yökkärin vaihdon jälkeen otetaan iso satsi lämmintä maitoa pullosta. Syötän maidon hyvin hämärässä makkarissa, vauva sylissä, vauvalla unipupu kainalossa. Kun maito on juotu, sylitellään ja hipsutellaan hetki, kunnes vauva on lähes unessa. Sitten siirrän vauvan omalle paikalleen minun viereeni, vielä muutamat hipsutukset ja sitten vauva on yleensä unessa. Näin se kuitenkaan aina mene, mutta useimpina iltoina kuitenkin.

Tämä tissistä pulloon siirtymisvaihe on ollut tämän vauva-arjen raskainta aikaa. Sen lisäksi että olen kuunnellut tunteja vauvan itkua, olen myös koittanut pärjätä maitoisten rintojeni kanssa. Ensimmäinen lakko päivä oli pahin, rintoja kuumotti ja jomotti. Koitin pumpulla lypsää, ja sainkin jotain saaliiksi. Parhaitern rinnat kuitenkin tyhjentyivät kuumassa suihkussa. Päivä päivältä tilanne on ollut helpompi ja maidontuotanto on nyt lähes hiipunut. Olen itkenyt aivan valtavasti, tuntenut turhautumista, kiukkua ja huonoa omaatuntoa noista kiukun tunteista. Rakastan vauvaa ihan valtavasti, päivä päivältä enemmän, mutta kyllä se raivoava vauva vaan ottaa päähän ja rajusti. Tiedättekö, kun kaikkesi teet toisen eteen ja toinen vaan huutaa. Isona apuna minulla on ollut korvatulpat ja mies. Mies jaksaa yllättävän pitkään pitää sylissä kaaressa, pää punaisena huutavaa tyttöä. Ilman miestä olisin jo hypännyt kaivoon. Harmittaa vain, että noina huonoina hetkinä tulee miehellekkin tiuskittua, vaikka hän on minulle täysin korvaamaton. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen jo ottanut itselleni hieman omaa aikaa, ja jättänyt itkuisen tytön isällensä. Nämä pienet hetket ovat pitäneet minut edes jollain tapaa järjissäni :D

Nyt harjoitellaan uutta arkea ilman tissiä ja koitetaan saada päivärutiinitkin jollain tapaa kuntoon :)

Terkuin, Lilli ja pieni suloinen raivopää 2,5kk

Miesten vuoro

Tänään on taas "huonompi" päivä, vauva heräili 2 tunnin välein yöllä ja kitisi ihmeellisesti. Ollaan siis miehen kanssa AIKA väsyneitä.. Ruvettiin sitten keskustelemaan miten nämä hommat jaettaisiin siten, että minä en palaisi ihan loppuun. Yhdessä ollaan kuitenkin tämä lapsi alulle laitettu ja yhdessä pitäisi myös vastuu kantaa. Meillä tämä vastuunjako ei vain ole mennyt kauhean tasapuolisesti. Olenkin siis paljon miettinyt että miten muiden miehet (tai kumppani) osallistuu vauva-arkeen. Jos äiti imettää, on luonnollista olla paljon kiinni vauvassa, mutta kyllä se isäkin voi ne vaipat vaihtaa ja tyynnytellä itkevää vauvaa.

Meillä tilanne on kyllä nyt hieman kärjistynyt, sillä kuten olen kirjoittainut, on tämä vauva täysin minussa kiinni, siis ihan kirjaimellisesti. Vauva ei enää rauhoitu isän sylissä, vaikka isällä olisi minuntuoksuinen paita tms. Kantoliinassa vauva viihtyy loistavasti, mutta ei isän kantamana. Tällähetkellä tuntuu, että mies jopa karsastaa vauvanhoitoa, sillä jos tyttö riehaantuu, ei isällä ole mitään tehtävissä. Mies on itsekkin sanonut, että kokee valtavaa turhautumista asiasta. Tämä on ehkä johtanut nyt siihen, ettei hän kovin oma-aloitteisesti lähde vaipan vaihdolle tai muutenkaan hoida vauvaa. Tämä taas on johtanut siihen, että minä en saa lainkaan omaa aikaa tai lepohetkeä, ellei mies sitten lähde vaunuilemaan vauvan kanssa. Ja nyt on niin kovat pakkaset, ettei näin pienen kanssa kai sovi lähteä vaunuilemaan. Eli aika umpikujassa ollaan. Tässä kohtaa en edes viitsi mainita mitään kahdenkeskisestä ajasta.

Olen myös miettinyt, että miten muissa perheissä vastuunjako toteutuu noin niinkuin käytännössä. Jos äiti imettää ja hoitaa vauvaa yön, jotta isä saa nukuttua töitä varten, niin milloin äiti sitten nukkuu? Vai onko äidin tuomio vain nukkua huonosti ja pätkissä niin kauan, kun vauva valvottaa? Kun mies tulee töistä, meillä hän ulkoiluttaa koiran ja tekee ruuan. Näiden jälkeen toki olisi hyvä aika miehen ottaa vastuu vauvasta, mutta mitäpäs jos mies on väsynyt; huonosti nukuttu yö, raskas työpäivä, lenkki koiran kanssa ja ruuan laitto. Miten paljon mieheltä voi siis vielä vaatia? Ja miten paljon äidiltä voi vaatia? Jos äiti hoitaa jo ns. yövuoron ja aamuvuoron, niin voiko isän velvoittaa hoitamaan vauvan hoidon iltavuoron jo oman työpäivän päälle... Jokatapauksessa, kumpikin on väsynyt koko ajan.

Onneksi tämä tilanne on toivottavasti vain väliaikaista, mutta kyllähän tämä nyt tuntuu hirmu rankalta. Onneksi ollaan saatu apua minun äidiltäni, joka mielellään vaunuttelee vauvan kanssa, jotta saadaan pieni lepohetki. Ja siis rakastan vauvanhoitoa ja koko vauvaa muutenkin, mutta kyllä sitä joskus kaipaa pientä hetkeä (edes vaikka yhden tunnin), että voisi siirtää vastuun kokonaan jollekkin toiselle.

Mielelläni kuulen, miten te muut olette nämä tilanteet ratkaisseet :)

Terkuin Lilli ja huonosti nukkuva tyttö 9vk

2kk neuvolakuulumiset

Eilen meillä oli taas neuvola-aika. Juttelin neuvolan aulassa parin ihanan mamman kanssa, voi vitsit että vertaistuki on oikeesti tärkeetä :) Mutta se kyllä "ärsyttää", että kaikki luulee meidän tyttöä vastasyntyneeksi, niin pieni kun kuulemma on. Mutta jokainen vauva kasvaa omaa vauhtiaan, pääasia että kasvaa! Meillä käytetään yhä 50cm vaatteita, jotka tosin nyt jäämässä kohta pieniksi. 56cm yökkärit on kyllä otettu jo käyttöön, samoin joitain 56cm housuja on käytössä.

Mutta vauva on siis kasvanut hienosti. Painoa oli nyt 3920g (sp 2790g) ja pituutta 52cm. Eli painossa on ottanut tosi hyvin kiinni, mutta pituutta tulee hitaasti mutta varmasti :) Ei kai voi tälläseltä pätkä-äidiltä mitään huiman pitkää vauvaa odottaakkaan. Samalla terveydenhoitaja tutkiskeli vauvaa, seuraako helistintä, ja typykkähän oli ihan into pinkeenä, pää heilui puolelta toiselle :D Eli kaikin puolin hyvinvoiva vauva.

Kerroin pulautteluista, ja terveydenhoitaja kehoitti kokeilemaan maidonsakeuttajaa. Onko kellään kokemuksia, onko auttanut? Mietin vain, että mahtaako sakeutettu maito tulla pienivirtauksisista tuteista ulos. Minkähän kokoisia tutteja pitäisi ostaa, ettei vauva kuitenkaan hotkisi maitoaan?

Mutta muuten saatiin lupa olla nyt herättämättä vauvaa öisin, eli saa nukkua niin pitkään kuin nukkuu. Ja nukkuihan se, viime yönä melkein 5 tuntia. Ai että, mamihan on ihan virkeä jopa :D Tämä siis sen vuoksi, että vaikka kuinka koitin maitoa vielä nostattaa, niin ei se samoihin määriin noussut. Elikkäs nyt syötetään päivisin pullosta sellanen 80-100ml ja imettelen siihen päälle tarvittaessa (eli pienet tilkat tissistä jotta vauva nukahtaa). Iltatissi tuntuu olevan vauvalle tosi tärkeä, ilman sitä ei vain kertakaikkiaan suostu nukahtamaan. Eli imetän pullon päälle vielä iltaisin vauvan uneen. Ja aamulla rinnat ovat taas täydet, niin imettelen myös silloin. Aamusin vauva ei vain ole kovin innokas tissiltä imijä, koska maito ilmeisesti heruu liian hitaasti typyn mielestä. Toivon, että saisin pidettyä maidontuotantoa yllä siten, että iltaimetykset voisivat vielä jatkua ainakin 3kk ikään asti.

Tyttö on nyt jotenkin herännyt tähän maailmaan. Syötön jälkeen jää aina katselemaan ympärilleen ja kaipaa virikkeitä. Tämän vuoksi helposti sitten yliväsyy. Meillä hymyillään paljon ja äännelläänkin jo hieman :) Yliväsymys on kuitenkin ongelma. Koitan reagoida heti ensimmäisiin vauvan väsyviesteihin, jotta ei menisi huudon puolelle. Vauva ei osaa nukahtaa enää itse (niinkuin ennen aina tissille), vaan kaipaa nukuttelua. Yleensä meidän sänkyyn nuhahtaa silittelemällä ja muutoin sitten kantoliinaan tai vaunuihin. Olen jotenkin rakastunut vauvaan taas eri tavalla, nyt kun hieman saa jo enemmän kontaktia tyttöön<3

Tyttö on alkanut viihtymään leikkimatolla

Voi kun nämä pakkaset tästä hellittäisivät, niin päästäisiin taas vaunulenkeille! Oletteko miten orjallisesti noudattaneet tuota neuvolan -10asteen pakkasrajaa ulkona nukuttamiseen? Tyttö nukkuu niin hyvin ulkona, että harmi jos ei moneen päivään päästä ulos. Meillä olisi se isompikin jääkarhupussi käytössä ja lasitettu parveke... en ehkä ihan näillä -20asteen pakkasilla, mutta jos vähän lauhtuisi.

Nyt jatkan ristiäisten suunnittelua, hui että mikä homma :O

Ihanaa alkuvuotta kaikille<3

Terkuin, Lilli ja pian nimen saava tyttö 2kk ja 5pv