Iso O

Ovulaatio!

Nyt kun ollaan virallisesti päästy yrityksen makuun, niin voisin muutaman sanan kirjoittaa tän hetkisestä kuukautiskierrosta. Mitään hormonaalistaehkäisyä en siis ole käyttänyt synnytyksen jälkeen. Varmaan noin vuoden verran mentiin kondomilla, tämän jälkeen sekin jäi pois. Ilman mitään ehkäisyä ollaan nyt siis oltu reilun vuoden päivät, lähinnä ajatuksella että tulee jos on tullakseen. No meille ei tietenkään ole tullut, huoh. Kierto on aika säännöllinen, sellaiset 27-28 päivää. Mitään ovis tuntemuksia en ole juurikaan pitänyt silmällä.

Tämä on nyt siis virallisesti yk1, joten ajattelin tässä kierrossa koittaa bongata ovista. Kaapista meillä löytyi jotain vanhoja ovistestejä, jotka oli mennyt jo hetki sitten vanhaksi. En kyllä tiedä miten paikkaansa nuo sitten enää pitävät..

Aloitin testailun kp10 ja meinasin jo hermostua kun ei tikkuun tullut muuta kuin se kontrolliviiva. Meinasin siis jo luovuttaa, mutta sitten kas kummaa, kp16 sain tikkuun kaksi viivaa. Ja koska testit ovat vanhentuneita, ei värit ole enää ihan yhtä kirkkaita kuin aiemmin. No, epäröin siinä sitten, että oliko tää nyt muka se "the ovis" ja tikutin vielä seuraavanakin päivänä kp17, ja näky oli aika samanlainen. Eli nyt olen sitten vähän ihmeissäni, että milloin se ovis nyt sitten olikaan? Mitään ovistuntemuksia tai limoja en kyllä huomannut, joten niistä ei voi päätellä yhtään mitään. Varmistin vielä kp18, ja tikkuun piirtyi enää yksi viiva.

Miltä näyttää, voiko nuo viivat tulkita plussaksi? Ylempi siis kp16 ja alempi kp17. Jäin myös miettimään, että kun tuo mahdollinen ovis tuli noin myöhään, niin luteaalivaihe taitaa jäädä aika lyhyeksi. No, tässä ei auta muu kuin odottaa ja katsoa. Ja voitte uskoa, että kohta postiluukkuun kolahtaa jos jonkinlaista uutta testiä ensi kiertoa varten! :)

Lueskelin tuossa vuodelta 2015 meidän yritystaivalta, joka päättyi silloin toiseen yrityskiertoon. Tosin silloinkin meillä oli jo pidemmän aikaa toivottu lasta ja oltiin oltu ilman ehkäisyä ties miten kauan (ehkä oikeasti noin vuoden ajan).  Silloin ensimmäinen ovisplussa koskaan toi meille myös sen kaivatun plussan raskaustestiin. Tuolloin minulla oli myös painonpudotus käynnissä. Lueskelin, että olin pudottanut kuukaudessa -4kg ja heti tärppäsi. Joten ajattelin nyt myös keventää, josko sama tuuri toistuisi. Tosin noin hurjiin lukemiin tuskin pystyn tässä elämäntilanteessa :) Silloin olin jo niin epätoivoinen, että päätin kokeilla poppaskonstina greippimehua :D Tässä kierrossa sitä en nyt kerennyt aloittamaan, ehkä sitten seuraavassa kierrossa..

T. Lilli

Round 2

Kukkuluuruu pitkästä aikaa!
En usko että täällä on enää ketään seurailemassa, mutta ajattelimpa silti kirjoittaa nyt vaikka itselleni tätä muistiin.

Ensin voisin vähän kertoa tämän hetkisiä kuulumisia. Meidän taapero on tosiaan jo 2,5-vuotias menevä neiti. Hän on edelleen hyvin haastava, mutta valloittava persoona. Tällä hetkellä kamppaillaan uhman kanssa päivittäin, mutta sehän nyt on ihan normaalia. Tyttö käy päiväkodissa 4 päivää viikossa ja itse olen hänen kanssaan yhden päivän kotona. Tyttömme viihtyy hoidossa erittäin hyvin. Meillä on valtavan ihana päiväkoti ja jännitin ihan turhaan hoitoon laittamista. Itselläni on ihana työpaikka, jossa viihdyn erittäin hyvin ja miehelläkin on kiva vakituinen työ. Elämä siis rullaa kaikinpuolin ihan mukavasti. Ja sitten tullaankin tähän hetkeen..

Mies tämän asian otti pari päivää sitten puheeksi ja nyt sitten päätettiin ruveta tosi toimiin :) Elikkäs beibi numero 2 olisi tervetullut tähän talouteen. Ou jeee! Itse olen salaa haaveillut toisesta lapsesta jo jonkin aikaa, mutta kuitenkin hieman pidätellyt itseäni, sillä mies on ollut jonkinverran empiväinen. Nyt kun ollaan asiasta yhdessä keskusteltu, olisi perheenlisäys enemmän kuin tervetullutta. Niin vain se vauvakuume tarttuu ja tempaa mukaansa. Itse koitan kuitenkin pitää jalat jonkin verran maassa, sillä ei tuota esikoistakaan kovin helposti alkuun saatu (niin ainakin muistelen).

Tästä siis starttaa kierros 2! Ajattelin jos kerkiäisin tänne edes viikoittain rustata muistiin juttuja mitä mielen päällä pyörii..

Tälläistä täällä :)

t: Lilli

Vauva-arki: ikää 9kk

Kirjoitellaampas tänne pitkästä aikaa meidän päivärytmiä. Rytmi meillä on pysynyt jo monta kuukautta aikalailla samana, ehkä n. kuukausi sitten jäi kolmannet päikkärit pois Ennin tahdosta. Virtaa kyllä tytössä riittää, onneksi myös uni maistuu :)

Klo 6:50 Herään höpötykseen ja touhuamisen ääniin. Enni istuu sängyssään ja leikkii unipupullaan. Enni huomaa äidin heränneen ja saan heti ihanan hymyn. Nousen hakemaan maitoa. Nostan neidin meidän sänkyyn ja juotan sylissä aamumaidon, jonka jälkeen halitaan ja pusutellaan ja herätellään isiä.

Klo 7:35 Vaipanvaihdon kautta mennään aamupuurolle. Enni on jo täynnä energiaa ja tyttö pyörii ja kuikuilee syöttötuolissa. Laitan piirretyt päälle ja puuro tulee syödyksi hujauksessa. Sitten laitan Ennin lattialle leikkimään, ja juodaan miehen kanssa aamukahvit. Kovin rauhassa ei saada juoda, sillä lelut ei jaksa enää kauaa kiinnostaa. Tyttö vipeltää pitkin asuntoa ja koittaa mm. purra tv-tasoa n. 100 kertaa.

Kun lelut on levitelty lattialle, on Ennistä hauskaa leikkiä lelukorilla kukkuu-leikkiä. 

Klo 9:50 Tyttö alkaa väsyä leikeissä, itku tulee jokaisesta kupsahduksesta. Isi vie Ennin sänkyyn, unipupu kainaloon ja mobile soimaan. Tyttö ei tietenkään heti nukahda, vaan heittelee tuttia sängystä lattialle, nousee seisomaan ja pomppimaan laitaa vasten ja tietenkin hölisee. Mihin se väsymys oikein katosi? No, jonkun aikaa kun on käynyt nostamassa tuttia ja laittamassa tytön vaakatasoon niin unikin yllättää.

Sitten on vanhempien aamutoimien aika. Mies tekee meille jo päivän ruuan valmiiksi, käyttää koiran ulkona ja lähtee sitten töihin. Hetken kerkeän tekemään kotihommia ennen kuin Ensku herää.

Klo 11:45 Sängystä kuuluu taas tuttuja heräämisen ääniä. Annan maidon ja noustaan aamupesuille. Tänään on rauhallinen kotipäivä, joten vasta nyt vaihdetaan päivävaatteet. Sitten onkin lounaan aika. Tänään äiti ei jaksa tapella syömisen kanssa, joten annan suosiolla sileää kasvissosetta (sattumat on ilmeisesti aika yöks), päälle nokkamukista vettä.

Kun pöperöt on syöty niin lähdetään Ennin kanssa lähikauppaan. Tullessa jäädään vielä kotipihalle keinumaan ja leikkimään hiekkalaatikolle.

Hiekka on niin pop, ja nams :)

Klo 14:35 Tullaan kotiin ja syötän Ennille välipalaksi hedelmäsoseen, hyvin maistuu.

Hetken tyttö jaksaa vielä touhuta lattialla, kunnes väsy iskee.

Klo 15:15 Käyn kurkkaamassa makkarissa, Enni on nukahtanut pupu kainalossa. Ulkona touhuaminen väsyttää hyvin! Kun Enni nukkuu, niin itse syön, teen kotihommia ja hetken kerkiän selailemaan blogeja yms.

Klo 17:30 Käyn makkarissa kurkkaamassa ja Enni herää samalla. Juodaan taas maitoa ja Enni on jo valmis leikkimään. Kauaa ei sylissä viihdytä kun koiraa on paljon kivempi jahdata. Käydään vaipan vaihdolla ja mennään syömään päivällistä. Ruuaksi olisi kasvis-lihasosetta, joka ei ilemisesti ole kovin maistuvaa. Silti ruokaa menee melkein pilttipurkillisen verran, ja taas juodaan nokkamukista vettä päälle. 

Sitten lähdetään koiran kanssa lenkille. Ennihän ei rattaissa kovin hyvin viihdy, mutta reissu menee ihmeen hyvin ilman suurempia tunteen purkauksia. Tuodaan koira sisälle ja mennään Ennin kanssa vielä pihalle touhuamaan.

Maidon jano kuitenkin yllättää pihalla ja tullaan kotiin hörppäämään maitoa. Jäädään kotiin touhuilemaan. Enni keksii iltaisin vaikka mitä piruuksia, joten hetkeksikään ei voi tyttöä silmistään päästää, ja tuntuu että vähän väliä pitää kieltää. Enniä ei äidin kiellot hetkauta, tyttö katsoo minua ja nauraa, jonka jälkeen piruilu jatkuu, ennen kuin äiti keksii parempaa viihdykettä. Leikitään ja lauleskellaan.

Myös pinnasänky on saanut osumaa, sitä kun on on hyviä järsiä aina kun silmä välttää

Klo 19:45 Ruvetaan iltapuurolle. Puuro maistuu hyvin, kun päälle lorauttaa vähän hedelmäsosetta. Sitten lähdetään iltakylpyyn, joka on varmaan Ennistä päivän paras osuus. Enni rakastaa touhuta kylpyammeessa ankkojen kanssa ja läiskyttää vettä. 

Klo 20:30 Iltalaulu, halitankkaus ja pupu kainaloon. Enniä selkeästi väsyttää, luulen että Enni nukahtaa pian. Ihmettelen silti äkkinäistä hiljaisuutta ja käyn kurkkaamassa, Enni onkin keksinyt repiä lakanaa patjan alta. Enniä vaan naurattaa, voi höppänää. Uudet pusut ja hyvän yön toivotukset sekä muutamat tutin nostamiset vielä.

Klo 21:05 Käyn kurkkaamassa, Enni nukkuu hassussa asennossa, jalat pinnojen välistä ulkona. Korjaan asentoa ja peittelen pikkuisen.

Sitten alkaa äidin oma-aika. Siivoan lelut, pesen pullot, levitän pyykit, täytän astianpesukoneen ja laitan pesun pyörimään. Sitten syön itse iltapalaa ja löhöän sohvalla tabletin kanssa. Menen taas liian myöhään nukkumaan.

Enni nukkuu koko yön heräämättä, vaikka meillä on ihan super kuuma.

Tämmöinen oli meidän ihan peruspäivä :) Kuulostaako tutulta? 

Ennen viihdyttiin Ennin kanssa aika paljon kaupungilla, mutta nyt kun rattaissa istuminen aiheuttaa huutokonsertin, niin äidin kuulon suojelemiseksi ollaan rauhoitettu meidän elämää ja touhuillaan nykyään enemmän leikkipuistossa.

Onko muiden lapsilla tämmöistä riiviövaihetta? :)

Terkuin, Lilli ja Enni 9kk (kolmen päivän päästä tarkalleen :))

Päätöksiä päätöksiä

Tuntuu haikealta kirjoitella tulevaisuudesta, sillä meille se käytännössä tarkoittaa jo syksyä, enkä haluaisi kesän olevan vielä ohi! Enää ei voi elää niin päivä kerrallaan -asenteella kuin ennen ja näin ollen mekin ollaan jouduttu istumaan alas ja kohtaamaan ne tulevaisuuden möröt. Paljon isoja päätöksiä oli tehtävänä ja nyt on helpompi hengittää kun vähän tietää mitä syksy tuo tullessaan.

Ensinnäkin, me vihdoin ja viimein löydettiin meidän perheelle ihana koti<3 Pitkään ollaan jo etitty, ja vaikka tämä kyseinen asunto ei ole ihan unelmieni täyttymys, niin se on just nyt paras meidän perhettä ajatellen. Muutetaan paritaloon, jossa on kiva oma terassi ja paljon (vähän ehkä liiankin paljon) metsää ympärillä. Eli ihana rauhallinen paikka Ennille kasvaa ja riittävästi neliöitä meidän perheelle vaikka pidemmäksikin aikaa. Stressasin älyttömästi miten meidän laina-asioiden käy ja talouden ylipäätään kun vanhempainraha loppuu, mutta tähänkin keksittiin ratkaisu. 

Elikkäs, tämä äiti kävi viime viikolla työhaastattelussa ja sain itselleni aika kivan kuuloisen osa-aika työn. IIIK! Eli syksyyn osuu just kaikki isot muutokset: muutto ja uuden työn aloitus. Mutta ei auta. Jännittää, että miten me saadaan arki rullaamaan ja jääkö meille yhtään parisuhdeaikaa yms. Tehdään miehen kanssa sitten molemmat vuorotyötä, ja koitetaan suunnitella työt siten, että aina toinen hoitaa Enniä. Mikäli työt osuu päällekkäin, niin sitten hyväksikäytetään mummia (joka on innoissaan hoitamassa aina Enniä). Kauheasti en haluaisi mummia vaivata, sillä hän on jo oman lastenhoitourakkansa hoitanut ja nyt hän on ansainnut omaa aikaa. Mutta hyvä tietää, että apuja on saatavissa.

Enni on siis kotona hoidossa niin pitkään kuin mahdollista. Kuitenkin anoin kotihoidontukea vain maaliskuulle asti, jonka jälkeen mies pitäisi isäkuukauden ja Enni menisi sitten huhtikuussa hoitoon, kun ikää olisi 1v 5kk. Toki jos talous antaa periksi ja arki ei tunnu liian hektiseltä niin sitten jatkan hoitovapaata :)

Nyt sitten alkaa pikkuhiljaa muuttohässäkät. Muutetaan syyskuun alussa, joten hyvin on aikaa suunnitella ja organisoida asioita. Pakkaamisesta tuskin tulee suurta nautintoa kun apuna häärää vilkas hurjapää, joten on syytä aloittaa ajoissa. Nyt ollaan toki jo jouduttu raivaamaan tv- tasolta tavarat pois, sillä pikkuneidin sormet yltää yllättävän pitkälle!

Myös digiboksi saa päivittäin kyytiä!

Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa :) Koitan palata tänne taas mahdollisimman pian, kunhan tämä meidän sairastelukierre katkeaa (nyt vuorossa on isi)..

Terkuin, Lilli ja Enni 8,5kk

Kupsut, kuhmut ja kuume

Siinäpä meidän tämä viikko kiteytettynä.

Meillä treenataan nousemista koko ajan ja aivan kaikkea vasten, joten ihme olisi jos kupsahduksilta ja kuhmuilta vältyttäisiin. Eikä siinä mitään, mutta tuntuuhan se pahalta katsoa kun pää osuu milloin mihinkin. Enkä nyt voi olla koko ajan pehmustamassa jokaista laskua. Enkä usko että niin on tarkoitus tehdäkkään, eihän lapsi muuten opi rajojansa. Itkuiltakaan ei meillä ole siis vältytty. Enni tuntuu olevan hyvin herkkä lapsi, ja lähes jokaista kupsahdusta itketään. Vaikka sanotaan aina että "ei sattunut", eikä jäädä kauhistelemaan kun pyykinkuivausteline kaatuu jo kolmatta kertaa päivän aikana päälle, niin itkukohtaus on jo valmiina alkamaan. Ja siihenhän ei tietenkään auta muu kuin äidin syli.

Tutuksi ovat tulleet myös vertavuotavat haavat. Ensin Enni kolautti silmäkulmansa keittiön laatikkoon ja seuraavana päivänä ylösnousuharjoitusten yhteydessä lelu osui suuhun, ja taas meni muutama asukokonaisuus pyykkiin. Äidin sydän on ollut siis sykkyrällä koko viikon. Koitan vahtia tuota vauhtihirmua koko ajan, mutta kotitöitäkin on välillä tehtävä. Pelkään, milloin jotain pahempaa tapahtuu :/

Viikon kruunasikin sitten tänään alkanut kuume. Meillä ei ole flunssanoireita tai muuta sellaista, joten kuumeen syy on vielä mysteeri (epäilen vauvarokkoa). Meillä ollaan nyt siis virallisesti sairaana ensimmäistä kertaa. Ihmeen hyvin ollaan tähän asti pärjätty, vaikka isällä on ollut keuhkokuume kolmesti, äidillä angiina kahdesti sekä vatsatauti. Nyt se kuumetauti sitten jostain iski :( On niin käsittämättömän avuton olo, kun näkee miten pienellä on paha olla. Ruoka ei maistu, leluilla ei jaksa kunnolla leikkiä ja väsyttää koko ajan. Onneksi äidin syli ja paracetamoli auttaa tähänkin vaivaan, ainakin toistaiseksi.

Lelulaatikko jaksetaan tyhjentää, oli kunto mikä hyvänsä :) 

Mutta noin yleisesti meille kuuluu oikein hyvää. Käytiin viiime viikolla 8kk neuvolassa sekä neuvolalääkärillä. Enni oli kasvanut hienosti: paino oli 7660g (sp 2790g) ja pituutta 68cm (46cm). Neuvolan järjestelmä jopa antoi jonkun huomautuksen, että pituuskasvu on ollut liian hurjaa. Mutta neuvolantädin mukaan syytä huoleen ei ole, tyttö kun on muutoin täysin sopusuhtainen. Motorinen kehitys on edistynyt hyvin ja kielellinenkin kehitys edistyy omaa vauhtiaan. Kaikki siis just niin kun pitää. Seuraava neuvola onkin sitten vasta vuoden iässä, aika hurjaa :)

Vanhempainvapaa tekee uhkaavasti myös loppuaan, mikä saa tämän äidin menettämään yöunet. Meidän tulevaisuus ja etenkin syksy on vielä aivan auki. Voisiko joku kertoa miksi esim päivähoitoa pitää hakea 4kk aikaisemmin :O Me ei edes tiedetä vielä varmaksi, missä syksyllä asutaan, niin miten mitään hoitopaikkaa voisi edes hakea. No, hoitoon meidän mukula ei ole vielä syksyllä menossa, se on päätetty, mutta kaikki muu onkin sitten epäselvää. Toivottavasti pian saadaan päätöksiä tehtyä, voi sitten rauhallisin mielin ottaa syksyn vastaan.

Ollaanko teillä muilla pysytty terveinä? Ja millaisia suunnitelmia teillä on vanhempainvapaan jälkeen?

Terkuin, Lilli ja Enni 8kk

Menopelinä Cybex Balios M

Tässä pieni kurkistus meidän uuteen kulkupeliin.  Ostettiin nämä Cybexin Balios M rattaat meidän Brio smile yhdistelmien tilalle. Brioissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta meillä meni hermot niihin ilmakumirenkaisiin. Voi olla että meillä oli vaan huonoa tuuria, mutta aika usein joku rengas puhkesi ja jouduttiin muutenkin pumppailemaan niitä ihan liian usein. Joten tavoitteena oli hankkia kestävät rattaat, joissa kuitenkin on tyylikäs ulkonäkö ja iso tavarakori. Salaa haaveilen bugaboon buffaloista, mutta niitä en nyt enää (ainakaan tälle lapselle) viitsi ostaa, joten edullisempi vaihtoehto oli löydettävä. Toivoin myös istuimen olevan kuppimallinen, sillä se on ergonomisempi ja parempi lapsen selälle.

Otettiin nämä käyttöön muistaakseni reilun 5kk:n iässä, koska Enni ei malttanut enää olla vaunukopassa. Silloin maa oli melko sula, kuten kuvasta näkyy, eli meillä ei ole kokemusta talviolosuhteista. Aloitettiin ulkoilut siten, että selkänoja on alimmalla mahdollisella korkeudella. Pieni etukeno kuitenkin mahdollisti Ennille mukavammat maisemat ja matkanteko sujui ilman huutokonserttia :)

Listaan tähän vähän plussia ja miinuksia, jos joku näitä rattaita miettii ja toivoo kokemuksia..

Plussat:

+ kevyet ja ketterät (kääntyvät, lukittavat etupyörät)
+ todella helppo kasata ja mahtuu pieneen tilaan
+ kapeat, mutta tilavat rattaat, mahtuu hyvin julkisilla kulkuväleillä liikkumaan
+ iso tavarakori
+ kuppi-istuin ja hyvät valjaat
+ iso suojaava kuomu (kuvassa kuomu ei ole täysin auki)
+ helppo aisankorkeuden säätö
+ tyylikäs ulkonäkö

Miinuksia:

- selkänojan säätö hieman tönkkö
- istuin osa on melko kapoisen oloinen, etenkin jos käyttää istuinpehmustetta (en tiedä miten isomman lapsen kanssa toimii)
- pyörien kovuus aiheuttaa epätasaisella pinnalla kolinaa, meitä tämä ei ole haitannut, eikä siihen kiinnitä edes huomiota (enemmänkin ehkä cityrattaat)
- sadesuoja ei tule mukana, eikä näihin sopivaa saanut suomesta, joten se piti tilata muualta

Muuta miinuksia ei miehen kanssa tällä muutaman kuukauden kokemuksella keksitty. Mielestäni kaikin puolin hyvät rattaat, voin suositella. Jos jollakin on kokemuksia näistä talviolosuhteilla niin kertokaa ihmeessä :)

Mukavia kesärullailuja!

Terkuin, Lilli ja Enni 8kk

Vauvavuosi yli puolen välin

Huhhuh huijaa, täällä ollaan taas! :)

Monta kertaa olen tänne kaivannut, mutta aikaa ei tahdo riittää. Tai sehän olisi tietysti priorisointikysymys, mutta vauva (jos tuota tyttöä nyt enää vauvaksi voi kutsua) on kyllä ihan ykkönen ja koti/parisuhde tulee heti hyvänä kakkosena.

Mutta mitä meille sitten kuuluu.. Noh, ihan hyvää :) Aika karikkoinen tämä meidän vauvavuoden puolikas on kyllä ollut. Nyt alkaa nauttimaan taas hieman enemmän tuosta lapsesta. Mutta vaikeaa on ollut, ja on omalla tavallaan yhä. Enni on selkeästi vaativa lapsi. Enniä ei voi kuvailla lausahduksella: tyytyväinen vauva. Sitä hän ei ole, ellei häntä viihdytä ja keksi virikkeitä. Mutta tottakai hän on maailman ihanin ja suloisin vauva, hänellä on vain hieman erilainen temperamentti kuin monella muulla vauvalla. Tämän tajuaminen vei aika monta kuukautta, ja nyt kun tiedostan tämän, on elämä Ennin kanssa helpompaa. Enni toki viihtyy itsekseenkin, mutta äidin tulee olla näköpiirissä. Syliin Enni haluaa usein, ja syliin on sitten päästävä aivan samantien. Ärsykkeisiin Enni reagoi myös voimakkaasti, iloisena räkätetään ääneen, ja kun harmittaa niin parku kuuluu kyllä naapureille asti.

Enni on siis tällä hetkellä n. 7,5kk vanha. Suussa loistaa kolme pientä hammasta (edellisen postauksen itkut olivatkin siis hammaskiukkua). Meillä nukutaan kokonaiset yöt omassa sängyssä, ja 2-3 päikkärit päivän aikaan. Eli unenlahjoilla on onneksi siunattu :) Enni kasvaa suhteellisen hyvin, alakäyrillä, mutta kuka niitä käyriä tuijottaa :D Eli toisin sanoen, neiti on aika pienikokoinen. Ruoka kuitenkin maistuu loistavasti, sillä meillä syödään 5 kiinteää ateriaa päivässä. Viisi ateriaa siksi, että Enni on lähes tulkoon lopettanut maidonjuonnin täysin. Maitoa menee hyvin vaihtelevasti 80-400ml päivässä. Neuvolan ohjeen mukaan ollaan sitten aloitettu kalkkilisä, joka on helpottanut kyllä ehkä eniten äidin mieltä :) Mutta jos jollain on maitolakkoileva vauva, niin laita ihmeessä viestiä, sillä olen kehitellyt jos jonkinlaisia keinoja saadakseni maidon uppoamaan :D Täytyy sanoa, että tuo maidon tuputtaminen ja millilitrojen laskeminen on ollut todella stressaavaa ja uuvuttavaa. Olin jo henkisesti aivan loppu (neuvolan ohjeet oli suoraan pyllystä), joten aika yksin olin. Onneksi netti on vertaistukea pullollaan :)

Parasta hupia on levittää kaikki lelut ympäriinsä :D

Enni on kehittynyt motorisesti hyvää vauhtia. Meillä syödään syöttötuolissa vakaasti istuen. Lattialla Enni istuu omatoimisesti silloin kun hän malttaa olla paikallaan. Itse hän ei osaa vielä istumaan nousta, mutta sekin on vain ajan kysymys milloin hän sen hoksaa. Meillä ryömitään jo kovaa vauhtia ympäri asuntoa. Enni oppi ryömimään reilu kuukausi sitten, ja voin sanoa että meno on jo liiankin vauhdikasta :D Konttausasennossa Enni hytkyy päivittäin useita kertoja, kohta varmaan lähtee liikkeelle. Karhukävelyasento on myös yksi neidin lempparitreeneistä :) Enni selkeästi hinkuu jo ylöspäin lattiatasosta, ja seisookin jo hienosti tukea vasten jos joku vaan jaksaisi neitiä seisottaa niin usein kun hän haluaisi :) Puheenkehitys on ehkä hieman viivästynyt, todennäköisesti liikkumisen vuoksi. Enni kyllä jokeltaa ja pärisyttää paljon, mutta selkeitä tavuja ei ole vielä tullut. Kyllä kai nekin aikanaan tulee. Meillä lauletaan ja lorutellaan kyllä paljon.

Mites sitten sen parisuhteen laita. Tätähän minä paljon mietin silloin raskausaikana.. Tähänkin voin todeta, että rankkaa on ollut tälläkin saralla. Vaativa vauva vie äidistä aikalailla mehut, mistä sitten löytäisi voimaa panostaa parisuhteeseen. No, yhdessä me yhä ollaan ja aiotaan jatkossakin olla. Riidoilta ja kinoilta ei kyllä olla vältytty, mutta ehkä nekin on lujittaneet meidän suhdetta. Ollaan päästy onneksi muutaman kerran viettämään parisuhdeaikaa, ne on kyllä olleet arvokkaita hetkiä. Olen saanut myös omaa aikaa, tosin aika rajallisesti, mutta kuitenkin. Onneksi ollaan kuitenkin saatu läheisiltä apua, niin ollaan jaksettu :)

Tämän hetken haasteina meillä on eroahdistus. Ei mikä tahansa eroahdistus, vaan vaativan vauvan eroahdistus. Enni ei rauhoitu isin sylissä, isi ei saa syöttää/juottaa, isi ei saa kylvettää ja isin leikitkin on aika boring ellei mami ole näkösällä. Eli, olen Ennin kanssa 24/7. Ihanaahan se on, mutta toisinaan on raskasta kun pitäisi esim. ruokaa laittaa ja toinen roikkuu lahkeessa kiinni ja vaatii päästä syliin. Jos isi on lusikan varressa, suu aukeaa vain parkumista varten. Mutta tämäkin on kai ohimenevä vaihe, eikö niin? :/

Yleisesti ottaen tämä 7,5kk on ollut elämäni parasta aikaa! Olen todella onnellinen tuosta lapsesta, rakastan häntä aivan äärettömän paljon<3 Tulevaisuus jännittää ja pelottaa, paljon isoja päätöksiä tulossa (hoitoon, kotiin, talousasiat, asuntoasiat), mutta kaikki kyllä järjestyy, jos vain terveenä pysytään. Äitiys on ollut parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Samalla parasta ja samalla haastavinta. Oma lapsi on niin ihana ja rakas<3

Olisi ihana kuulla mitä teille muille mammoille siellä kuuluu :) Itsellänikin tämä ajan repäiseminen vei monta viikkoa, mutta olen iloinen että tein sen. Haluaisin kovasti jatkaa bloggaamista, aiheita mulla olisi vaikka millä mitalla.. katsotaan viekö tuo murunen mamista iltaisin kaikki voimat vai jaksaisinko raahautua bloggerin pariin. Mahtaakohan siellä edes olla enää ketään seurailemassa :O

Kuitenkin ihanaa kesää kaikille<3

Terkuin Lilli ja Enni 7,5kk