torstai 24. syyskuuta 2015

Uuden ajan alku

Tänään alkoi äippäloma!
Tai no, virallisesti oon ensin 13 päivää vuosilomalla, ja sitten se äitiysloma alkaa ihan virallisesti. Mutta kyllä mä nyt sanon jo kaikille että oon mammalomalla :) Koska mitä tässä nyt enää tehdään muuta kun odotetaan vauvan tuloa..

Eilen oli siis viimeinen työpäivä. Vaikka olin odottanut tuota päivää kun kuuta nousevaa, niin kyllä mulla oli silti aika haikea olo. Ehkä suurimman haikeuden aihetti se, että nyt mun elämästä poistuu sellanen tuttu ja turvallinen rutiini. Ja rutiinithan tunnetusti luo turvallisuuden tunnetta. Mulla siis tosiaan määräaikainen työsopimus päättyy vanhempainvapaan aikana, joten mulla ei ole enää työtä mihin palata. Kyllä mun esimies sanoi, että voisin olla yhteydessä sitten ensi vuonna, mutta en tiedä haluanko tuonne enää. Vaikka kyllä mua suuresti ahdistaa se, että meillä ei todennäköisesti ole taloudellisesti mahdollista jäädä hoitovapaalle, että mistäs se työ sitten ensi elokuussa pierastaan. Toki elokuuhun on rutkasti aikaa, mutta oon vaan sellainen tyyppi, että vihaan epätietoisuutta ja epävarmuutta. Lasta me ei kyllä haluttaisi laittaa mihinkään vieraaseen hoitoon heti 9kk:n ikäisenä, vaan hoito pitäisi sitten vaan jotenkin järjestää. Hurjaa kyllä ajatella jo tällaisia juttuja!!

Toki sinne työpaikalle jäi myös niitä ihania työkavereita, joita jää ikävä. Ainahan heihin voi yhteyttä pitää, mutta usein ne yhteydenpidot kuitenkin ajan mittaan jää.. Jolloin tapaa mulla jäi myös ikävä mun asiakkaita, kuitenkin nekin ihmiset on tullut aika tutuiksi viimeisen kahden vuoden aikana. Mutta, aikaansa kutakin! Nyt meidän elämässä alkoi puhaltaa uudet tuulet..

Tämä äippäloma saa ainakin hyvän alun, sillä koitan nähdä mahdollisimman paljon ystäviä ja perhettä nyt kun on vielä aikaa ja vointi kutakuinkin sallii. Tänäänkin näin hyvän ystäväni, joka synnytti reilu 5 viikkoa sitten ihanan tytön. Tyttö oli kasvanut hurjasti viime näkemästä, mutta oli silti vielä pieni pötkylä<3 Oli uskomatonta pidellä tuota vauvaa sylissä ja ajatella että ihan pian pidän omaa vauvaani sylissä. En voi vieläkään uskoa tätä todeksi :D

Muutenkin loma tuli nyt todella tarpeeseen. Viimeiset työpäivät ovat olleet melko tuskaisia, selkää on särkenyt mahdottomasti ja yöt on mennyt kipujen kanssa kieriessä. Kivut ovat myös aiheuttaneet jälleen kipeitä supistuksia. Supistukset tuntuu todella ilkeiltä vihlaisuilta alavatsalla, onneksi kestoltaan ovat lyhyitä. Tänäänkin piti lähteä kaupungilta vauhdikkaasti kotiin lepäämään, kun supistuksia alkoi tulemaan tiuhempaan. Levossa tilanne helpottaa ja olo kohenee. Silti aika pelottavaa! Ensi viikoilla on neuvola-aika, pitää muistaa mainita näistä ikävistä supistuksista. Muutenkin vauva on ollut jotenkin "hiljaisempi" kun ennen. Toisinaan pitää ihan miettiä, että olenko tuntenut liikkeitä. Yksi ilta söin suklaata ja tein sen jälkeen liikelaskentaa, sain juuri ja juuri vaaditut 10 liikettä kasaan. Hieman huolestuttaa onko tuolla masussa kaikki hyvin. Onneksi on doppleri, jolla voin tarkistaa sydänäänet ja saan hetkellisesti huolen helpottamaan. Ystäväni sanoi, että hänelläkin liikkeet väheni loppua kohden, mutta eihän tässä nyt vielä missään viimeisillä viikoilla olla. Onko muidenkin vauvoilla hiljaisempia päiviä?

Muuten pitääkin alkaa laatimaan listaa, mitä kaikkea pitää vielä touhuta ennen vauvan syntymää!

Lomaterkuin, äippälomalainen ja hiljaisempi asukki rv 32+2

6 kommenttia:

  1. Olen seuraillut blogiasi jo hetken,mutta en ole saanut aikaiseksi kommentoida. Odotan esikoista ja nyt RV 33+3.
    Meidän vauva on ollut aina kovin vilkas ja kova liikkumaan. Minullahan ei ole vertailun kohteita,mutta harvoin neuvolassa saadaan kunnolla kuuluviin sydänääniä,kun poika karkailee. Ja useampi terkkari ja lääkäri on sanonut,että onpa harvinaisen liikkuva tapaus. Vauva kääntyi raivotarjontaan n.kk sitten ja sen jälkeen ollut laiskempi liikkumaan. Saattaa olla päiviä,että en tunne liikkeitä ollenkaan. Neuvolasta antoivat liikelaskenta kaavakkeen ja olen sitä tehnyt nyt joka päivä. Aluksi ajattelin,että mitä mä moista täyttelemään,mutta luin kohtukuolemista loppuraskaudessa ja mieleni muuttui. Eilen oli taas yksi päivä jolloin en saanut tunnin aikana 10 liikettä täyteen,mutta en soittanut päivystykseen. En tiedä miksi minulla on niin korkea kynnys soittaa sinne.. Jotenkin kuotan siihen,että vaistoan jos kaikki ei ole hyvin,mutta onko se tyhmästi ajateltu.. Varmaankin. Minullakin oli lainassa kotidoppleri,mutta kuulin,että siihen ei kannata ainoastaan luottaa. Lapsen syke voi kuulua,mutta silti hänellä voi olla hapenpuute. Onneksi ensiviikolla on neuvola niin pääsee keskustelemaan rauhassa näistä peloista/mietteistä. Tsemppiä sinne "laiskanvauvan"kanssa ja nauti äitiyslomastasi ♡
    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Heidi ja kiitos kun kommentoit :) Luulen myös, että meidänkin vauvan liikkeisiin vaikuttaa vauvan asento. Toissapäivänä tunsin mojovan muljahduksen, jonka jälkeen liikkeet alkoivat jälleen tuntumaan, ja tälläkertaa eri paikkaan kuin ennen. Mies on myös monesti ehdottanut lähtöä päivystykseen, mutta jotenkin sinne soittaminenkin tuntuu isolta kynnykseltä. Pelkään tuota kohtukuolemaa myös aivan valtavasti! Jotenkin olen ajatellut, että jos edes löydän dopplerilla sydänäänet, ei kaikki toivo ole vielä mennyt. Toivottavasti meillä molemmilla menee hyvin loppuun saakka! Ja tsemppiä myös teidän loppuodotukseen<3

      Poista
  2. Kyllä mulla ainakin oli "hiljaisempia" päiviä, jolloin vauva liikkui vähemmän. Ja kyllä noilla viikoilla alkaa vauvan kokokin olla vähitellen sitä luokkaa, että ne liikkeet muuttuu enemmän sellaiseksi "möyrimiseksi" eikä kovia potkuja mahdu enää yhtä paljon tekemään.

    Ihana lukea näita sun odotusajan ajatuksia, oma esikoistytär täyttää pian 4kk ja näitä lukiessa sitä miettii, miten omasta odotusajasta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, vaikka eihän siitä niin kauaa vielä ole :) Tsemppiä loppuodotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa kuulla, että hiljaisemmatkin päivät kuuluu asiaan. Eilen oli taas vaihteeksi vilkkaampi päivä, se sai mielen rauhoittumaan. Ja totta on, että liikkeet ovat muuttuneet erilaisiksi, ei niitä kovempia potkuja tunnu enää samallalailla. Ja kyllä mun masukin tuntuu jo aika valtavalta, eli ehkä siellä tosiaan tila alkaa loppumaan :)

      Mukavaa että olet löytänyt blogini, ja ihana vielä saada vertaistukea :) Oi, onnea pienestä tyttärestä<3 Moni tuntuu sanovan, että vauvan kanssa aika menee hurjaa vauhtia, koita nauttia siis joka hetkestä :)

      Poista
  3. Tää vaavi liikkuu koko ajan, joka päivä, ihan tuskastuttavan paljon. Tai siltä ainakin tuntuu. Joo tiedän että olisin huolissani jos joku päivä sitten hiljenisi, mutta täytyy kyllä sanoa että oikeasti ottaa hermoon välillä. Neuvolassakin viimeksi päiviteltiin, että onpa tosiaan järjettömän aktiivinen tapaus! O_O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tääkin vauva on ollut tosi aktiivinen, siksi olenkin ollut aika huolissani. Välillä mullakin on mennyt "hermo" kun haluisi nukkua ja toinen jumppaa silleen että koko maha heiluu ja hytkyy :D Mutta ainakin silloin voi olla tyytyväinen, että vauvalla on kaikki hyvin. Ja onneksi tämä meidänkin tyyppi on taas ollut enemmän liikekannalla :)

      Poista