5. Neuvolakäynti ja alamäki jatkuu

Kerrotaan heti tähän alkuun päivän ainoa hyvä/iloinen asia, eli sain viime yönä nukuttua jopa kohtuullisen hyvin, tarkoittaen siis usemapaa tuntia. Mahtavaa! Toivottavasti ensi yö menee edes edellisen kaltaisesti :)

Sitten ne muut tämänpäivän jutut:

Tänään oli siis neuvolakäynti, tänään on rv 26+0. Mies lähti mukaan omasta väsymyksestään huolimatta. Siellä ei oikeastaan tänään lätisty juuri yhtään mitään. Kerroin mun oloista ja kivuista, mutta niihin terveydenhoitaja ei oikein ottanut mitään kantaa tai sanonut juuta eikä jaata. Se siitä neuvolan tuesta!

Neuvolassa oli joku putkiremontti, ja mullahan oli kupla otsassa jo ennen neuvolaan menoa. Luulin että olisin käynyt sticksaamassa pissan, mutta ei. Olin siis kamalassa pissahädässä koko neuvolakäynnin ajan. Verenpaineet oli entistä luokkaa, paino oli noussut 1,8kg, mutta jonkin verran turvotus (ja täysinäinen rakko) asiaan vaikuttaa. Hb oli taas laskenut, ollen nyt 113. Terkkari kehoitti syömään taas rautaa, mutta mulla jäi siitä kaameasta rautalitkusta aikamoiset traumat. Laittoi sitten vielä lähetteen labraan, että tarkistetaan sekin asia.

Tänään katsottiin ensimmäisen kerran sf-mitta, joka olikin yllättäen korkea eli 29cm. Menee siis yläkäyrän yläpuolella! Tosin, kyllähän tätä mahaakin jo on. Heti kysyttiin verensokereista, jotka on ollut ihan kunnossa, vaikka en viime viikolla niitä mittaillutkaan. Yhtään ylitystä tai raja-arvoa ei ole tullut. Ollaan toki miehen kanssa herkuteltu nyt kesäaikaan enemmän, eli tunsin puukon (en mitään pientä pistoa) sydämessäni. Itku tuli kurkkuun. Olenko mä nyt kasvattamassa jotain megavauvaa täällä? Muutenkin vatsan palpointi tuntui äärimmäisen ikävältä, koska rakko oli ihan täynnä. Terkkarin mielestä vauva oli päätilassa ja lapsivettä tuntui olevan normaali määrä. Sykkeet oli hyvät, vaikka tää liikkuvainen tyyppi ei ollutkaan yhteistyöhaluinen juuri sydänäänten kuunteluaikaan. Sain sitten 3viikon päähän kontrolliajan, jolloin tarkistetaan onko vauva kasvanut lisää vai missä mennään.

Tänään olen tietysti mittauillut verensokereita ahkerasti, ja kaikki arvot näyttää hyviltä. Mutta ei tämä kaikki tähän pääty.. Olen tänään saanut esimieheltä melkoisen tylyjä tekstiviestejä liittyen työpaikan äitiysloma-ilmoitukseen. En ole mitenkään kerennyt kamalan työkiireen keskellä ilmoitusta tekemään niinä päivinä kun olen töissä ollut. Monesti olen kysynyt, että tulenko sairausloman aikana sen tekemään, se kun tulisi olla tehtynä 2kk ennenkuin jää äitiyslomalle. Pomo on vain vakuutellut, että sillä ei ole kiirettä. No, tänään sillä sitten olikin kiire, ja tämä on nyt minun syy. Olimme jo aiemmin kesällä sopineet suullisesti pomon kanssa, että pidän loput lomat pois ennenkuin jään äitiyslomalle, mutta nyt tämäkään ei sitten enää onnistu. Eli ilmeisesti suullisella sopimuksella ei ole mitään merkitystä ja lomat voidaan perua noin vaan :( Tämä oli aikamoinen takaisku!

Mieli on ollut todella maassa ja monet kyyneleet vieritetty. Nyt voisin laittaa tämän raskauden pauselle, en jaksa! Onko kenelläkään muulla ollut esimiehen kanssa ongelmia raskaudesta johtuen? Tai kokemusta korkeasta sf-mitasta? Nyt tuntuu siltä, etten koskaan enää halua sinne mennäkkään.. Tästä pitäisi nyt jotenkin vain koota itsensä, eihän tämä maailman loppu ole. Mutta neuvolasta saadut syyllisyyden tunteet yhdistettynä loman perumiseen tuntui vain tänään ylivoimaisilta :(

T: Lilli + megavauva rv 26