Elämä vauvan ympärillä

Hei taas piiiitkästä aikaa!

 En tiedä edes mistä aloittaisin tämän postauksen.. Jotenkin mieli on ollut aikalailla maassa, etten ole saanut aikaiseksi avata bloggeria, saati pystynyt kirjoittamaan arjesta. Kaikki oikeastaan alkoi siitä, kun vauva sai ensimmäisen rotavirus-rokotteen 2,5kk ikäisenä. Sen jälkeen elämä on ollut pelkkää itkua ja parkua ja huutoa. Kaksi viikkoa elämä oli aikalailla kamalaa. Siihen itkuun ei oikeasti auttanut mikään. Nyt viime viikolla 3kk neuvolassa en antanut antaa vauvalle tehosterokotusta, sillä en oikeasti selviäisi toisesta samanlaisesta kaksiviikkoisesta. Toinen rota-annos annetaan sitten 4kk kohdilla ja toivotaan, että suolisto olisi jo kehittynyt, ettei tulisi niin kovia vatsakramppeja. Viime neuvolassa vauva sai kuitenkin nelos- ja viitosrokotteen, joista ei onneksi ole ilmennyt juurikaan mitään oireita.

Muutoin neuvolassa kaikki oli kai suht ok. Painoa oli tullut ihan kivasti (5110g, sp 2790g), vaikkakin yhä alakäyrillä mennään. Pituus-paino käyrä on tehnyt taas koukkauksen alaspäin :/ Pituutta oli nyt 56,5cm, eli 10,5cm tullut 3kk:ssa. Terveydenhoitaja kiinnitti huomiota siihen, että vauvan vasenpuoli dominoi, eli vauva katselee enemmän vasemmalle ja käyttää enemmän vasenta kättään. Tämä varmasti johtuu siitä, että vauva on nukkunut minun vieressäni yöt vasemmalla kyljellä ja vessassa lempilelu on vauvan vas. puolella. Th pelotteli minua jo fysioterapia lähetteellä yms. Onneksi samalla reissulla oli myös neuvolalääkärin aika, jossa lääkäri totesi vauvan terveeksi. Hän myös huomasi vauvan suosivan vasenta puolta, muttei ollut asiasta yhtään niin huolissaan, sillä vauva käyttää myös oikeaa kättä ja kääntyy hyvin oikealle. Sain ohjeeksi siirtää kaikki aktiviteetit oikealle puolelle. Tämä on jo nyt auttanut valtavasti, eikä puolieroa ole minusta enää havaittavissa juurikaan.

Arki on yhä todella vaihtelevaa. Rytmiin koitan taas tähdätä, mutta toisinaan se on vain niin vaikeaa kun vauva huutaa kaiken hereillä olo aikansa. Toisinaan vauva sitten taas nukkuu lähes koko päivän. Luin blogia taaksepäin ja huomasin, miten paljon arki on kuitenkin muuttunut kuukaudessa parempaan päin. Ehkä tämä alakuloisuus on saanut mielikuvitukseni liikkeelle ja pelkään ja olen huolissani milloin mistäkin. Tällähetkellä olen huolissani siitä, että vauva ei kehity kunnolla, tai etten tarjoa vauvalle riittävästi virikkeitä, tai että vauva nukkuu niin paljon. Pelkään jostain syystä autistimia ihan valtavasti. Yhä enemmän pelkään myös että vauva lopettaa hengittämisen.. Pelkään myös vauvan itkua, tai siis sitä, että vauva vain huutaa enkä saa sitä loppumaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mietin kovasti, että ottaisin nämä huolet neuvolassa esille, mutta jotenkaan meillä ei sen th:n kanssa oikeen synkkaa. Hänelle tuntuu haastavalta avautua. En tiedä mitä tässä tekisi.. Nautin kuitenkin vauvan kanssa olemisesta ja hoitamisesta. Rakastan tyttöä valtavasti.

Nyt vauva heräilee jo tuolla makkarissa.. Ainiin, eilen oli historiallinen päivä, sillä vauva siirtyi nukkumaan omaan sänkyynsä! Se sujui yllättävän helposti, saa nähdä kuinka tänään onnistuu :) Ainakin tänään kaikki sisällä nukutut päikkärit on myös nukuttu tyytyväisinä omassa pinniksessä, iihh! 

Koitan taas joku päivä tehdä "päivä meidän kanssa"-postauksen, jotta saatte käsityksen miten paljon meillä nukutaan, että onko se ihan normaalia..

Miten paljon teidät vauvat nukkuu vuorokaudessa? Kauanko jaksetaan olla yhtäsoittoon valveilla?

Terkuin Lilli ja tyttönen 3kk

Kuulumisia osastolta

Täällä sitä yhä ollaan, yhtenä kappaleena.

Eilen oli aika kamala päivä, joten en jaksanut tännekkään mitään päivittää. En saanut yöllä nukuttua ollenkaan, joten aamulla kaiken muun olon lisäksi oli vielä valtava univelka päällä.

Päivät täällä etenee ruokailujen tahtiin. Tuntuu, että täällä syödään koko ajan! Ruokaillessa onneksi saa aikaa kulumaan, kun juttelee muiden odottajien kanssa. Täytyy sanoa, että saan olla tyytyväinen, että minulla on "vain" raskausmyrkytys, niin kamalia kohtalontovereita täällä on. Täällä on muutama odottaja maannut jo useita viikkoja, ja makaavat synnytykseen asti. Yhdellä on vauva kuollut, kun se syntyi rv 26, eikä mitään ollut tehtävissä. Parin vauvalla on jokin kehityshäiriö ja parilla on jotain istukkaongelmaa. Silti suurin osa näistä naisista täällä on hyväntuulisia ja hyvinvoivan oloisia. Itse itkeskelin lähes koko eilisen koti-ikävää ja huonoa oloa. Tuntui jopa typerältä, vaikka tiedän että onhan meilläkin ihan kunnon syy maata täällä.

Eilinen meni myös aika pitkälti verenpaineita mittaillessa. Lääkitys aloitettiin jo siellä päivystyksessä ja sitä on täällä muutettu tiuhaan tahtiin, kun tuntui että paineet vaan nousee eikä niitä saada millään alas. Nyt otan paria eri lääkettä ainakin 4 kertaa päivässä. Tämä on nyt tuottanut tulosta ja tämän aamun paineet oli jo melko hyvät.

Tässä hurjin mittaustulos. Tämän jälkeen haettiin lääkäri paikalle pikavauhtia.

Kovasta päänsärystä olen kärsinyt myös, samoin silmissä vilkkuu tähtiä. Se on aika lamauttavaa. Ison osan päivästä makaankin käyrällä. Ktg-käyrää otetaan 3 kertaa päivässä ja aina tunnin kerrallaan. Vauvalla on ollut sydänäänissä hieman huono vaihtelu, joten olen toisinaan maannut pitkiäkin aikoja. Eilisen illan ja tämän aamun käyrät olivat kuitenkin kätilön kertoman mukaan hyviä. Ja vauva onkin alkanut liikkua enemmän entiseen tapaan<3

Turvotus on nyt hieman laskenut, tänne tultaessa sitä oli kertynyt useamman kilon verran. Olin sellaisessa kokovartalopöhötyksessä. Nyt on jo helpompi olla. Valkuaisen määrä oli eilen pysynyt samassa, tämän päivän tulosta vielä odotellaan. Kuitenkin vointi on tänään huomattavasti parempi. Varmasti se, että sain jonkun rauhoittavan lääkkeen illalla, jonka avulla olin taju kankaalla lähes koko yön, auttaa asiaan.

Hoitajat täällä on mukavia. Minua on nyt hoitaneet samat kätilöt, joten aina ei tarvitse aloittaa voinnissa alusta. Mies on ollut täällä joka päivä niin paljon kuin mahdollista. Eilen kävi myös rakas ystävä piristämässä mun iltaa.

Eilisen lääkäri sanoi jatkoista sen verran, että jos proteiini ei nouse, ja paineet saadaan alas, jatkettaisiin seurannalla. Koitin kysellä kotiinlähdöstä esim maanantaina, ja hän vain totesi että "Ainahan sitä voi toivoa". Eli en tiedä miten kauan ne pitää täällä seurannassa, jos tilanne rauhoittuu. Jos protskut nousee, niin sitten tietysti synnytetään. Aika epävarmaa tämä tulevaisuus. Ja nyt tietysti huolettaa ne asiat kotona, mitä en ole kerennyt tekemään. Vauvan kotiinlähtövaatteet on valitsematta ja sairaalakassi muutenkin vielä osittain pakkaamatta, tuttipulloja ei ole keitetty, eikä käytetyn sitterin päällisiä ole pesty yms. Toivon siis todella, että täältä päästäisiin vielä yhtenä kappaleena edes käymään kotona...

Terkuin odotteleva Lilli ja vauva rv 37+4

8. Neuvolakäynti + alkava toksemia?

Tänään oli taas aamulla neuvolakäynti, raskausviikkoja on jo kasassa 37+1. Aika oli jo klo 9, eli ei kauhean kiva tällaiselle iltavirkulle. Joudun jälleen menemään neuvolaan yksin, sillä luonnollisesti mies on aamusta töissä. Tuli jotenkin tosi paha mieli kun menin neuvolaan, ja näin pari perhevalmennuksesta tuttua mammaa myös käynnillä, ja heillä oli puolisot mukanaan :/ Juuri tänään minäkin olisin tarvinnut miehen tuekseni mukaan.

Minut otti vastaan jokin toinen neuvolantäti, sillä omani oli tänään vielä sairauslomalla. Ennen käyntiä saavuin jälleen paikalle hyvissä ajoin mittaamaan verenpainetta. Mittari kuitenkin sijaitsee samassa tilassa, mihin äideille on järjestetty tilat imettämiseen. Tänäänkin siellä oli kaksi mammaa imettämässä/höpisemässä ja meikäläinen mittaamassa verenpaineita. Ei siis järin rentouttavaa, ainakaan minulle. No sain jonkunlaiset paineet mitattua, jotka olivat kyllä reilusti yläkanttiin. Pistin verenpaineen nousun tuon tilanteen piikkiin. Pissassa oli jälleen hieman proteiinia, ei ehkä kuitenkaan ihan yhden plussan verran.

No tämä neuvolantäti tuntui olevan hyvin kiireinen. Äkkiä kyseltiin kuulumiset ja sain kerrottua että huonosti olen nukkunut. Tarkisti verenpaineet ja kyseli päänsärystä, ja totesin kyllä että eilen alkoi melkomoinen jomotus, joka jatkui tänä aamunakin. Sanoin samaan hengenvetoon, että olen kyllä nukkunut huonosti, josko johtuisi siis siitä. Näin jälkikäteen tajusin, että juuri viimeyönä nukuin yllättävän hyvin. Menin miehen kanssa yhtäaikaa nukkumaan klo 22:30 aikoihin ja heräsin aamulla miehen lähtiessä töihin (jos ei paria pissareissua lasketa mukaan). Verenpaineen nousun hänkin kuittasi sillä rauhattomalla tilanteella, mutta edelleen näin jälkeen päin ajateltuna, paineet ovat kyllä tosi korkeat edellisiin lukemiin verrattuna. Tänään verenpaine oli 147/112, kun taas viimeksi 134/92 (silloinkin mittailin imettäjien kanssa yhtäaikaa). Muutoin verenpaineet ovat olleet 122/82 luokkaa.

Paino oli noussut myös aika melkoisesti, 2,4kg. Turvotuksia on siis ilmeisesti aika paljon, minkä totesin aamulla kun nahkanilkkurit eivät enää mahtuneetkaan jalkaan. Samat kengät minulla oli jalassa toissapäivänä. No, jos iloisia asioita pitää löytää, niin näköhäiriöitä ei ole, eikä myöskään vannemaista ylävatsakipua. Sellainen yleinen höntti ja vähän kurja olo kylläkin.

Vauvalla oli kaikki hyvin, sykkeet normaalia luokkaa. Pää oli vielä liikuteltavissa, eli laskeutumista odotellessa. Sf-mittaa ei mitattu (?). Olin jotenkin niin pöhnässä koko käynnin ajan, etten edes tajunnut että se jätettiin mittaamatta.

Lopuksi terveydenhoitaja sanoi, että jos maanantaina tulisin uudelleen itsekseni mittaamaan verenpaineet, ja seuraava neuvolakäynti on sitten puolentoista viikon päästä. Sitten se sanoi vähän niinkun että heihei. En siis todellakaan kerennyt kysyä edes yhtään mitään, niin kiireesti tuo alkoi kirjoittamaan koneelle jotain ja vaikutti erittäin kiireiseltä. Kaikenkaikkiaan tuohon käyntiin meni 20min. Lähdin sitten hieman takki auki kotia kohti, kerkesin bussipysäkille kun sain tekstiviestin neuvolasta, että sinne pitääkin mennä takaisin jo huomenna klo 12.

Otin kotiin tultaessa päiväunet, ja huomaan, että edelleenkin päätä jyskyttää. Luin äsken netistä raskausmyrkytyksestä ja hieman säikähdin. En tajunnut esim neuvolassa sanoa, että kädet ja sormet puutuu erittäin helposti, joka ilmeisesti siis johtuu ylävartalon turvotuksesta. Terkkari ei edes kysynyt turvotuksista, sanoi vain että loppua kohden voi tulla runsaampaa painonnousua. Turvotuskohdan se on jättänyt neuvolakortista täyttämättä. Mietin, että mitähän tässä nyt tekisi.. Toisaalta, hyvä että pääsen jo huomenna jälleen neuvolaan ja ilmeisesti vielä omalle terveydenhoitajalle, mutta voiko joku raskausmyrkytys kehittyä niin nopeasti että vauvalle kerkiäisi sattua jotakin tässä yön aikana? Aiheuttaako jo yksistään korkeat verenpaineet vauvalle haittaa? Onko kenelläkään kokemuksia? 
Jäi kyllä vähän turvaton olo..

Terkuin huolestunut Lilli ja toivottavasti hyvinvoiva vauva rv 37+1