Blogi 1v.

Hui että aika on mennyt vauhdilla! Vuosi sitten tänä päivänä avasin bloggerin ensimmäistä kertaa elämässäni ja annoin patoutumien päästä valloilleen :) Ajattelin, että kokeillaan nyt tuleeko tästä mitään, mutta aika pian bloggaaminen vei mennessään. Parasta tässä kaikessa on, että olen löytänyt ihanaa vertaistukea elämän eri vaiheisiin. Tuntuu paljon paremmalta, kun tietää muiden kamppailevan samojen asioiden kanssa. Tämä vuosi on mullistanut elämäni täysin...

Vuosi sitten olin vauvakuumeinen höyrypää, joka suunnitteli muuttoa. Sitten tuli ne kaksi viivaa, ja alkoi odotus, ja nyt yhtäkkiä olenkin pian kolmikuisen vauvan äiti. Siis apua! Ihana, että olen saanut taltioitua tänne fiiliksiä ja ajatuksia, lähinnä muistoksi itselleni. Jos joku näistä minun söpötyksistä saa apua tai vertaistukea, niin blogi on täyttänyt tehtävänsä :)

Sitten muihin kuulumisiin :)
Syy blogihiljaisuuteen johtuu siitä, että meille on muuttanut virallisesti känkkäränkkä. Tämä siis alkoi rotavirus-rokotteen jälkeen. Nyt todella tiedän millaista huutoa syntyy vatsakivuista. Rokotepäivänä tyttö oli tosi väsynyt ja nukkui paljon, mutta illalla alkoi vatsanväänteet ja armoton huuto. Toivottavasti tämä ei jatku ihan sitä kahta viikkoa :/ Hermot alkaa olla jo nyt riekaleina...

Onneksi tyttö on nyt löytänyt tämän koliikkikeinun, se hiljentää huudon aika hetkeksi.

Ennen neuvolaa meillä kuitenkin opittiin kääntymään masulta selälleen<3 Tämä varmaan johti siihen, että tyttö oli uudesta taidosta aika väsynyt ja nukkui hyvin päikkäreitä meidän sängyllä. Siis voitteko kuvitella, ilman minkäänlaista liikettä meidän vauva nukkui, uskomatonta! Tämä seesteinen hetki ei sitten kestänytkään kauhean kauaa :/

Tykästyin tähän Boppy pillow-imetystyynyyn, toimii hyvin myös masullaan ollessa.

Muutoin neuvolassa kaikki oli hyvin. Neuvolan täti kehui tyttöä, kun on niin jäntevä. Tyttö kannattelee jo hienosti päätään ja seuraa katseellaan lelua. Painoa oli tullut nyt kahdessa viikossa lähes 700grammaa! Tällähetkellä tyttö syö pullosta sellaiset 100-110ml per syöttö. Mitat olivat 4670g ja 54cm (ja ikää siis 2,5kk). Eli aikalailla siellä alakäyrillä yhä mennään, mutta kuitenkin käyrän suuntaisesti. Itse en ole tästä juurikaan huolissani, sillä minäkin olen kasvanut hitaasti.

Kovasti se neuvolan täti koitti kysellä minun mielialasta ja jaksamisesta. Tämäkin on niin kaksipiippuista, toisinaan olen jaksamiseni äärirajoilla, ja toisinaan olen energinen  ja touhuilen valtavasti. Rakastan vauvaa ja nautin touhuilla hänen kanssaan. Ihanaa on nähdä vauvan kasvavan ja kehittyvän. Saatetaan viettää pitkiäkin aikoja vauvan kanssa "jutellessa"<3 Nämä pienet ihanat hetket ja hymyt saa kyllä jaksamaan. Tykkään myös tästä kiireettömyydestä, saadaan elää juuri meidän omaan tahtiin. Töihin mulla ei ole yhtään ikänä, kammottaa ajatuskin, että jossainvaiheessa pitäisi palata työelämään. Mutta nyt nautitaan tästä hetkestä täysillä!

Nyt kuulen nikottelua tuolta makkarin suunnalta, mamin oma aika alkaa olla ohi. Pahoittelen, jos tämä postaus on ihan sillisalaattia, ajatus katkeilee vähän väliä. Ymmärrätte varmaan :)

Jos jollain on postausideoita niin saa laittaa :)

Terkuin, Lilli-äiti ja tytöntyllerö 2,5kk

Rintaraivoa ja tissilakko

Tämä on viimeinen postaus imetyksestä, sen lupaan. Sillä nyt luovutan! Nostan kädet pystyyn, ei musta vaan ole enää tappelemaan tämän imetyksen kanssa...

Jokunen päivä sitten (en tarkalleen enää muista milloin, sillä ajantaju on hämärtänyt täysin) vauva sai ensimmäiset rintaraivarit. Normaalisti otin hamuilevan, rauhallisen tytön tissille, jossa alkoi samantien silmitön parku ja huuto. No, en tästä säikähtänyt, vaan sinnikkäästi koitin jatkaa. Etsin apua ja sainkin älyttömän hyviä vinkkejä, mutta vauva oli päättänyt aloittaa täydellisen tissilakon. Koitin missä tahansa asennossa, mihin tahansa vuorokauden aikaan, missä tahansa huoneessa ja aina lopputulos oli sama: silmitöntä raivoa. Silloin annoin periksi ja luovutin.

Hyväksyin jollain tapaa sen, että vauvalle ei enää meikäläisen tissi kelvannut. Mutta tämän lakon myötä vauvalta katosi lohtu ja turva. Olipa kysessä mikä tahansa itkukohtaus, sen sai aina rauhoitettua lohtutissillä. Mutta nyt kun lohtutissistäkin on tullut raivon kohde, niin vauvaa on ollut todella haastavaa saada raihoittumaan mitenkään. Tiedättekö tunteen, kun vauva huutaa suoraa huutoa pää punaisena? Minuutit tuntuvat ikuisuudelta. Ensin tekee kaikkensa että vauva rauhoittuu, koittaa olla empaattinen ja lohduttaa. Mikään ei auta. Sitten tulee kiukku, olisi jo hiljaa tuo samperin lapsi. Sitten iskee epätoivo, molemmat itketään, siltikään mikään ei auta.

No, onneksi itku loppuu aina joskus. Toisinaan se vie 20 minuuttia, toisinaan 2 tuntia. Onneksi pahimman yli ollaan nyt päästy. Vauva sai tissin korvikkeeksi unipupun, ja ollaankin kehitetty uudet iltarutiinit (nukkumaanmeno on ollut haastavinta ilman tissiä). Nyt yökkärin vaihdon jälkeen otetaan iso satsi lämmintä maitoa pullosta. Syötän maidon hyvin hämärässä makkarissa, vauva sylissä, vauvalla unipupu kainalossa. Kun maito on juotu, sylitellään ja hipsutellaan hetki, kunnes vauva on lähes unessa. Sitten siirrän vauvan omalle paikalleen minun viereeni, vielä muutamat hipsutukset ja sitten vauva on yleensä unessa. Näin se kuitenkaan aina mene, mutta useimpina iltoina kuitenkin.

Tämä tissistä pulloon siirtymisvaihe on ollut tämän vauva-arjen raskainta aikaa. Sen lisäksi että olen kuunnellut tunteja vauvan itkua, olen myös koittanut pärjätä maitoisten rintojeni kanssa. Ensimmäinen lakko päivä oli pahin, rintoja kuumotti ja jomotti. Koitin pumpulla lypsää, ja sainkin jotain saaliiksi. Parhaitern rinnat kuitenkin tyhjentyivät kuumassa suihkussa. Päivä päivältä tilanne on ollut helpompi ja maidontuotanto on nyt lähes hiipunut. Olen itkenyt aivan valtavasti, tuntenut turhautumista, kiukkua ja huonoa omaatuntoa noista kiukun tunteista. Rakastan vauvaa ihan valtavasti, päivä päivältä enemmän, mutta kyllä se raivoava vauva vaan ottaa päähän ja rajusti. Tiedättekö, kun kaikkesi teet toisen eteen ja toinen vaan huutaa. Isona apuna minulla on ollut korvatulpat ja mies. Mies jaksaa yllättävän pitkään pitää sylissä kaaressa, pää punaisena huutavaa tyttöä. Ilman miestä olisin jo hypännyt kaivoon. Harmittaa vain, että noina huonoina hetkinä tulee miehellekkin tiuskittua, vaikka hän on minulle täysin korvaamaton. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen jo ottanut itselleni hieman omaa aikaa, ja jättänyt itkuisen tytön isällensä. Nämä pienet hetket ovat pitäneet minut edes jollain tapaa järjissäni :D

Nyt harjoitellaan uutta arkea ilman tissiä ja koitetaan saada päivärutiinitkin jollain tapaa kuntoon :)

Terkuin, Lilli ja pieni suloinen raivopää 2,5kk

Miesten vuoro

Tänään on taas "huonompi" päivä, vauva heräili 2 tunnin välein yöllä ja kitisi ihmeellisesti. Ollaan siis miehen kanssa AIKA väsyneitä.. Ruvettiin sitten keskustelemaan miten nämä hommat jaettaisiin siten, että minä en palaisi ihan loppuun. Yhdessä ollaan kuitenkin tämä lapsi alulle laitettu ja yhdessä pitäisi myös vastuu kantaa. Meillä tämä vastuunjako ei vain ole mennyt kauhean tasapuolisesti. Olenkin siis paljon miettinyt että miten muiden miehet (tai kumppani) osallistuu vauva-arkeen. Jos äiti imettää, on luonnollista olla paljon kiinni vauvassa, mutta kyllä se isäkin voi ne vaipat vaihtaa ja tyynnytellä itkevää vauvaa.

Meillä tilanne on kyllä nyt hieman kärjistynyt, sillä kuten olen kirjoittainut, on tämä vauva täysin minussa kiinni, siis ihan kirjaimellisesti. Vauva ei enää rauhoitu isän sylissä, vaikka isällä olisi minuntuoksuinen paita tms. Kantoliinassa vauva viihtyy loistavasti, mutta ei isän kantamana. Tällähetkellä tuntuu, että mies jopa karsastaa vauvanhoitoa, sillä jos tyttö riehaantuu, ei isällä ole mitään tehtävissä. Mies on itsekkin sanonut, että kokee valtavaa turhautumista asiasta. Tämä on ehkä johtanut nyt siihen, ettei hän kovin oma-aloitteisesti lähde vaipan vaihdolle tai muutenkaan hoida vauvaa. Tämä taas on johtanut siihen, että minä en saa lainkaan omaa aikaa tai lepohetkeä, ellei mies sitten lähde vaunuilemaan vauvan kanssa. Ja nyt on niin kovat pakkaset, ettei näin pienen kanssa kai sovi lähteä vaunuilemaan. Eli aika umpikujassa ollaan. Tässä kohtaa en edes viitsi mainita mitään kahdenkeskisestä ajasta.

Olen myös miettinyt, että miten muissa perheissä vastuunjako toteutuu noin niinkuin käytännössä. Jos äiti imettää ja hoitaa vauvaa yön, jotta isä saa nukuttua töitä varten, niin milloin äiti sitten nukkuu? Vai onko äidin tuomio vain nukkua huonosti ja pätkissä niin kauan, kun vauva valvottaa? Kun mies tulee töistä, meillä hän ulkoiluttaa koiran ja tekee ruuan. Näiden jälkeen toki olisi hyvä aika miehen ottaa vastuu vauvasta, mutta mitäpäs jos mies on väsynyt; huonosti nukuttu yö, raskas työpäivä, lenkki koiran kanssa ja ruuan laitto. Miten paljon mieheltä voi siis vielä vaatia? Ja miten paljon äidiltä voi vaatia? Jos äiti hoitaa jo ns. yövuoron ja aamuvuoron, niin voiko isän velvoittaa hoitamaan vauvan hoidon iltavuoron jo oman työpäivän päälle... Jokatapauksessa, kumpikin on väsynyt koko ajan.

Onneksi tämä tilanne on toivottavasti vain väliaikaista, mutta kyllähän tämä nyt tuntuu hirmu rankalta. Onneksi ollaan saatu apua minun äidiltäni, joka mielellään vaunuttelee vauvan kanssa, jotta saadaan pieni lepohetki. Ja siis rakastan vauvanhoitoa ja koko vauvaa muutenkin, mutta kyllä sitä joskus kaipaa pientä hetkeä (edes vaikka yhden tunnin), että voisi siirtää vastuun kokonaan jollekkin toiselle.

Mielelläni kuulen, miten te muut olette nämä tilanteet ratkaisseet :)

Terkuin Lilli ja huonosti nukkuva tyttö 9vk

2kk neuvolakuulumiset

Eilen meillä oli taas neuvola-aika. Juttelin neuvolan aulassa parin ihanan mamman kanssa, voi vitsit että vertaistuki on oikeesti tärkeetä :) Mutta se kyllä "ärsyttää", että kaikki luulee meidän tyttöä vastasyntyneeksi, niin pieni kun kuulemma on. Mutta jokainen vauva kasvaa omaa vauhtiaan, pääasia että kasvaa! Meillä käytetään yhä 50cm vaatteita, jotka tosin nyt jäämässä kohta pieniksi. 56cm yökkärit on kyllä otettu jo käyttöön, samoin joitain 56cm housuja on käytössä.

Mutta vauva on siis kasvanut hienosti. Painoa oli nyt 3920g (sp 2790g) ja pituutta 52cm. Eli painossa on ottanut tosi hyvin kiinni, mutta pituutta tulee hitaasti mutta varmasti :) Ei kai voi tälläseltä pätkä-äidiltä mitään huiman pitkää vauvaa odottaakkaan. Samalla terveydenhoitaja tutkiskeli vauvaa, seuraako helistintä, ja typykkähän oli ihan into pinkeenä, pää heilui puolelta toiselle :D Eli kaikin puolin hyvinvoiva vauva.

Kerroin pulautteluista, ja terveydenhoitaja kehoitti kokeilemaan maidonsakeuttajaa. Onko kellään kokemuksia, onko auttanut? Mietin vain, että mahtaako sakeutettu maito tulla pienivirtauksisista tuteista ulos. Minkähän kokoisia tutteja pitäisi ostaa, ettei vauva kuitenkaan hotkisi maitoaan?

Mutta muuten saatiin lupa olla nyt herättämättä vauvaa öisin, eli saa nukkua niin pitkään kuin nukkuu. Ja nukkuihan se, viime yönä melkein 5 tuntia. Ai että, mamihan on ihan virkeä jopa :D Tämä siis sen vuoksi, että vaikka kuinka koitin maitoa vielä nostattaa, niin ei se samoihin määriin noussut. Elikkäs nyt syötetään päivisin pullosta sellanen 80-100ml ja imettelen siihen päälle tarvittaessa (eli pienet tilkat tissistä jotta vauva nukahtaa). Iltatissi tuntuu olevan vauvalle tosi tärkeä, ilman sitä ei vain kertakaikkiaan suostu nukahtamaan. Eli imetän pullon päälle vielä iltaisin vauvan uneen. Ja aamulla rinnat ovat taas täydet, niin imettelen myös silloin. Aamusin vauva ei vain ole kovin innokas tissiltä imijä, koska maito ilmeisesti heruu liian hitaasti typyn mielestä. Toivon, että saisin pidettyä maidontuotantoa yllä siten, että iltaimetykset voisivat vielä jatkua ainakin 3kk ikään asti.

Tyttö on nyt jotenkin herännyt tähän maailmaan. Syötön jälkeen jää aina katselemaan ympärilleen ja kaipaa virikkeitä. Tämän vuoksi helposti sitten yliväsyy. Meillä hymyillään paljon ja äännelläänkin jo hieman :) Yliväsymys on kuitenkin ongelma. Koitan reagoida heti ensimmäisiin vauvan väsyviesteihin, jotta ei menisi huudon puolelle. Vauva ei osaa nukahtaa enää itse (niinkuin ennen aina tissille), vaan kaipaa nukuttelua. Yleensä meidän sänkyyn nuhahtaa silittelemällä ja muutoin sitten kantoliinaan tai vaunuihin. Olen jotenkin rakastunut vauvaan taas eri tavalla, nyt kun hieman saa jo enemmän kontaktia tyttöön<3

Tyttö on alkanut viihtymään leikkimatolla

Voi kun nämä pakkaset tästä hellittäisivät, niin päästäisiin taas vaunulenkeille! Oletteko miten orjallisesti noudattaneet tuota neuvolan -10asteen pakkasrajaa ulkona nukuttamiseen? Tyttö nukkuu niin hyvin ulkona, että harmi jos ei moneen päivään päästä ulos. Meillä olisi se isompikin jääkarhupussi käytössä ja lasitettu parveke... en ehkä ihan näillä -20asteen pakkasilla, mutta jos vähän lauhtuisi.

Nyt jatkan ristiäisten suunnittelua, hui että mikä homma :O

Ihanaa alkuvuotta kaikille<3

Terkuin, Lilli ja pian nimen saava tyttö 2kk ja 5pv

Vauva-arki: ikää 2kk

Ajattelin ikuistaa tänne blogiin "meidän päiviä", elikkäs otan jonkun tavis päivän viikosta ja kirjailen vähän ylös mitä milloinkin tehtiin yms. Näitä on ehkä kiva lukea sitten jälkeen päin, että miten arki on muuttunut vauvan kasvettua.

Tämä on aika tyypillinen ns. kotipäivä, kun ei käydä missään kauppaa kauempana. Koska tämä on normaali arkipäivä, mies käy töissä ja hoitaa enimmäkseen kauppareissut ja eläimien hoidon + koiran ulkoilutuksen. Minä sitten hoidan vauvaa ja kotia.
                                  
                                    *********************************************

klo 6 Herätyskello soi "syötä vauva", unisena suljen puhelimen ja alan herättelemään unista, vieressä tuhisevaa tyttöä. Käydään vaipan vaihdolla, samalla lämmitetään maitopullo mukaan. Imetystä makkarissa + lisät pullosta. Ihmeen hyvin vauva simahtaa vielä unille, mamikin jatkaa unia.

klo 8:50 Kitinää kuuluu vierestä, tyttönen alkaa heräillä. Koitan hetken tyynnyttää vauvaa vielä tutilla, mamia väsyttää aivan valtavasti. Tutti ei nyt auta, joten vaipan vaihdolle ja aamupesuille mars. Syötön jälkeen jäädään köllimään vielä sänkyyn. Tyttö nukahtaa mamin kainaloon, itse luen uutiset puhelimesta ja tietysti viimeisimmät blogikuulumiset. Käytän mahdollisuuden hyväksi ja kipaisen vielä pikasuihkuun. Hetkeksi itsekkin ummistan vielä silmäni, viime yönä ei taas paljoa nukuttu.

klo 11:50 Tyttö herää. Temperamenttinen tyttö vaatii heti itkulla ruokaa. Maitoa naussuun, jonka jälkeen tyttö jää ihmettelemään. Höpötellään ja hassutellaan. Laitan tyttösen keinuun, jotta kerkiän kahvin keittämään. Purujen laiton aikana tyttö jo vaatii takaisin syliin. Otan vauvan kantoliinaan ja hetken keinuttelun jälkeen vauva nukahtaa. Nyt alkaa mamin oma-aika; juon aamukahvit, laitan pyykit koneeseen, pesen pullot ja kerkiän jopa päivittämään blogia.

klo 14:30 Kesken unien alkaa kunnon parku. Kiirehdin katsomaan, ilmeistä päätellen vauva puuhaa kakkaa. Taas vaipan vaihdolle, jonka jälkeen höpötellään. Pian kuitenkin iskee nälkä. Syödään, jonka jälkeen pakkaan vauvan vainuihin ja lähdetään käymään kaupassa. Kauppareissun jälkeen tyttönen jatkaa uniaan vielä parvekkeella.

klo 17:50 Vauva heräilee vaunuista, jotka olen jo joku aika sitten tuonut sisälle. Isä on tullut töistä kotiin ja hoitaakin seuraavan syötön ja vauvan viihdytyksen. Tällä aikaa levitän pyykin ja annan koiralle pöperön. Tavoitteena ottaa vielä päikkärit, jotka kuitenkin jää vain haaveeksi. Hetken aikaa vauva viihtyy isin kanssa, mutta sitten alkaa parku, eikä isi saa vauvaa enää rauhoittumaan. Otan vauvan kantoliinaan, johon vauva nukahtaa lähes heti. Mies tekee ruokaa, syödään ja katsellaan telkkaria.

klo 21 Äidille tulee hiki ja tissit vuotavat. Pakko ottaa vauva liinasta pois. Isi käy vaihtamassa yökkärin ja tekee iltapsesut. Ja sitten taas syödään ja syödään ja syödään, imettelen sohvalla. Vauva tankkailee aina iltaisin, torkahtaen aina vain hetkeksi.

klo 23 Siirrytään makkariin jatkamaan syöttöä. Pian kuitenkin tissit on imetty tyhjiksi ja reilu lisämaitoannos vedetty nassuun. Vauvaa ei nukuta, hassutellaan hetki sängyssä ja kuunnellaan tuutulauluja. Jonkin ajan päästä ilmenee väsymyksen merkkejä, koitetaan nukuttaa vauvaa, mutta pian alkaa armoton parku. Ja sitten vauva vain huutaa ja huutaa. Kaikki keinot otetaan taas käyttöön, mikään ei auta, ei edes lohtutissi. Korvia alkaa jo pikkuhiljaa särkemään.

klo 1:30 Hiljaisuus, vihdoin ja viimein! Nyt äkkiä unten maille..

klo 4:00 Puhelimen herätys herättää syöttämään vauvaa, ei ole itse herännyt syötölle. Mietin, jatkaako unia vielä hetken vai herättelisinkö vauvan. Koska en unenpöpperössä muista mihin aikaan vauva oli viimeksi tissillä, päätän herättää tytön. Vauva syö hetkisen ja sitten jatketaan vielä unia.

klo 7:50 Vauva herää jälleen uuteen aamuun hymy kasvoillaan. Tästä alkaa uusi päivä :)

Miltäs kuulosti? Onko teidän päivät samankaltaisia? :)

Terkuin Lilli ja tyttö 2kk

Sairastelua ja turhautumista

No empäs sitten tullutkaan viime neuvolan jälkeen päivittämään kuulumisia, sillä suunnitelmat menivät hieman uusiksi. Kolmen kovan kuumepäivän jälkeen sain vihdoin raahattua miehen lääkäriin ja diagnoosi oli alkava kehukokuume. Mies siirtyi sitten vuodelepoon kolmansien antibioottiensa kanssa ja meikäläinen jäi pyörittämään arkea...

Mutta palataan niihin neuvolakuulumisiin nyt :) elikkäs silloin 6vk:n kohdalla painoa oli tullut 10pv:ssä 130g, eli melkoisen maltillisesti. Silloin mentiin siis vielä osittais imetyksellä. Sain ohjeeksi jatkaa samaan malliin. Kyselin myös niitä vinkkejä itkukohtauksiin ja siihen, että vauva on niin kiinni minussa ettei enää isinkään syliin tahdo rauhoittua. Ohjeeksi sain vähentää liinailua (?) ja jättää vauva huutamaan isällensä minuntuoksuisen paidan kanssa. Voin kertoa, etten kumpaakaan ohjetta ole noudattanut, sillä en usko vauvan huudattamiseen ja en ymmärrä miksi kantoliinan käyttö olisi jollain tapaa haitaksi. Terveydenhoitaja ilmeisesti haki tällä takaa sitä, että vauva ei oppisi rauhoittumaan vaan liinaan, mutta eikös se ole hyvä että on edes joku hätäkeino jolla vauvan saa takuuvarmasti hiljaiseksi...

Olen ollut kyllä äärimmäisen väsynyt, sillä miehestä ei ole ollut mitään apua, ymmärrettävästi. Olen hoitanut yksin vauvan, koiran, kissan ja kodin (pyykkihuollon ja pullojen pesun). Koira on hyppinyt seinille, kun en ole sitä jaksanut nukkumattomien öiden jälkeen juurikaan lenkittää. Onneksi oli joulu ja saatiin minun äidiltäni apua. Hän toi ruokaa ja hoiti vauvaa, että meikä sai hieman nukuttua. Ei sitä ole käsittänyt miten suuri apu miehestä on ollut kun hän on vaihdellut vaippaa ja tuonut pelloja yms. Nyt kun teki kaiken yksin, niin nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajille, he ovat superihmisiä!

Joulu meni muutoin aika rauhallisesti, vauva sai ihania lahjoja<3 Tosin joulua hieman varjosti vauvan tukkoinen nenä, olin tosi huolissani että vauvakin saa keuhkokuumeen. Tapaninpäivänä sitten huomasin vauvan nenässä vihreää valuvaa räkää ja itkuäänikin oli muuttunut ihan käheäksi. Vauva muutenkin oli jotenkin vaisu. Soitin terveysneuvontaan ja meitä kehoitettiin heti hakeutumaan lääkäriin. Taxilla sitten lähdin illalla yksin vauva kainalossa kohti lastenpäivystystä. Perillä meidät otettiin heti vastaan ja vastaanotossa jo hoitaja kuunteli vauvan keuhkot. Hän päätti, ettei jäädä päivystyksen puolelle, vaan siirsi meidät heti sairaalan puolelle. Saatiin oma huone ja lääkäri tuli tutkimaan tytön heti kun vain turvakaukalosta hänet irti sain. En ole koskaan saanut näin nopeaa palvelua. Päällisin puolin kaikki tuntui kuitenkin olevan kunnossa, hapettui hyvin ja keuhkot kuulostivatkin ihan siisteiltä. Vauvasta otettiin vielä labroja ja imettiin limaa nenästä ja nielusta. Labravastaukset tulivat melko nopeasti ja ne olivat kunnossa. Jokin viruksen aiheuttama nuha, sain ohjeeksi lähinnä hoitaa tukkoista nenää kotikonstein ja seurailla vointia.

Alkuhaastattelussa lääkäri kysyi miten vauva voi neuvolan lääkärintarkistuksessa. Kerroin, ettei meillä mitään sellaista ole ollut, neuvolassa on lääkäripula ja tuo tarkistusaika on meillä vasta 4.2, eli vauvan ollessa 3kk (suositus kun olisi 6-8vk:n iässä). No, lääkäri suoritti samalla tämän tarkistuksen ja totesi tytön hyvävointiseksi. Samalla otettiin paino, joka oli vain 30g enemmän kuin 8päivää sitten neuvolassa. Olin saada sätkyn! Olin syöttänyt vauvaa ihan samalla tapaa kuin aiemminkin, pissaa ja kakkaa oli tullut päivittäin ja vauva oli muutenkin ollut normaali oma itsensä, ellei sitä tapaninpäivää lasketa mukaan. Lääkäri oli melkoisen huolissaan. Kerroin, että vauva puklailee aika paljon ja lääkäri epäilikin refluksia, johon oireet kyllä täsmäsi. Saatiin kontrolli aika heti tällepäivälle lastenlääkärin luo, jolloin oli painokontrolli ja puhuttaisiin refluksitaudista.

Voitte uskoa miten itkin ja syytin itseäni että en ole huomannut vauvani olevan nälässä. Se tunne oli jotain aivan kamalaa! Siinä samassa päätin luopua siitä hemmetin imetyksestä! Koko kaksi kuukautta imetys on ollut haastavaa ja takkuillut, joten nyt luovutan. En vain enää jaksa tätä jatkuvaa huolta, että saako vauva riittävästi tissistä maitoa. Eilinen päivä oli siis aivan tuskaa. Tissit oli kivikovat ja niitä kuumotti ja pakotti. Imetin vauvaa vain sen verran, että pahin pinkeys ja kuumotus helpotti. Tuntui (ja tuntuu kieltämättä yhä) silti pahalta vetää vauvalta kesken kaiken tissi pois suusta, juuri kun toinen on saamassa helpotusta nälkäänsä :(. Olen koittanut kuumaa suihkua, se helpottaa hetkeksi, mutta pian tissit huutaa taas hoosiannaa. Olen koittanut etsiä netistä tietoa imetyksen lopettamisesta, mutta sieltä löytyy ohjeita vain imetyksen lopettamiseen silloin, kun vauva on yli puolivuotias. Ja silloinkin menetelmä on yhden imetyskerran jättö pois kerrallaan. Tämä kun ei nyt meillä toimi, kun meidän vauva näkee mukamas nälkää. Onko kellään siis vinkkejä tai kokemusta imetyksen loepttamisesta näin varhaisessa vaiheessa?

Tänään meillä sitten oli aika lastenlääkärille. En kyennyt nukkumaan viime yönä ollenkaan kun jännitin ja pelkäsin niin valtavasti. Paino oli tänään 230g enemmän kuin toissapäivänä. Siis häh? Lääkäri tutki vauvan ja totesi nuhan olevan väistymässä, korvatkin olivat siistit. Kertoi vauvan olevan kaikin puolin hyvinvoiva ja terhakka tyttö. Epäili siis mittavirhettä. Lääkäri kertoi, että lauantain labroissa oli otettu myös joku refluksista kertova testi, joka oli normaali. Eli kaikki itkut ja huolet olivat siis aiheettomia. Imetyksenkin olin päättänyt heivata, vaikka nyt siihen ei sitten olisikaan periaatteessa tarvetta. Huoh. Kyllä suoraan sanottuna vituttaa. Mitä hemmettiä mä nyt teen tän imetyksen kanssa? Jos eilen olen imettänyt vain vähän + jättänyt imetyskertoja välistä, niin onko tästä enää paluuta? Mua harmittaa nyt ihan kaikki :( Pääasia kuitenkin, että tyttö voi ja kasvaa hyvin..

Tälläistä täällä.

Toivottelen kuitenkin kaikille myöhäiset jouluntoivotukset ja ihanaa uutta vuotta!<3

Terkuin turhautunut Lilli ja tyttönen 7vk ja 3päivää (eli siis kohta kaksi kuukautinen vauva, apua! Mihin tää aika on hurahtanut :O)

Kun vauva itkee...

..Olo on todella avuton. Etenkin öisin.

Meillä yöt on todella vaihtelevia, vaikka pääsääntöisesti koitetaan pitää päivän rytmi samana. Etenkin iltarutiinit toistuu joka päivä suht samaan aikaan, silti toiset yöt ovat aivan kamalia. Huuto alkaa yleensä kuin tyhjästä imetyksen jälkeen, kun tyttö on jo kertaalleen nukahtanut. Sitten siitä huudosta ei tule loppua. Kaikkea ollaan kokeiltu:

• tissi
• lisämaito
• vaipan vaihto
• tutti
• äiti heijaa
• isi heijaa
• koliikkikeinu heijaa
• kapalo
• vaunuttelu
• vauvahieronta
• eri asennoissa kantelu
• cuplaton
• kantoliina
• sitteri 

Mutta mikään ei tunnu auttavan. Huuto jatkuu ja jatkuu ja sitten se loppuu. Yleensä kello on tässä vaiheessa 02-03. Pahinta ehkä on, että joudun nämä yöhuudot hoitamaan yksin. Miehen pitäisi koittaa nukkua, että jaksaa töissä käydä, mutta mua ärsyttää valvoa, kun itteäkin väsyttäis ja toinen vaan tuhisee siinä vieressä. Viime yönä ärsytyskynnys nousi jo niin korkealle, että ajoin miehen sohvalle nukkumaan. Ei kovin reilua :/ Eikä siitä miehestä sinällään mitään apua olekkaan, kun ei tyttö rauhoitu miehen syliin, vain mami kelpaa. Onneksi väliin mahtuu niitäkin öitä, jolloin tyttö nukahtaa kiltisti ja herää itse 3-4tunnin välein syömään ja nukahtaa uudelleen. Eli mitä ihmettä tämä on? Koliikkia?

Silloin kun tämä ns. "hyvä yö", niin enhän minä osaa rentoutua, kun vain odotan että koska se huuto alkaa. Alan pikkuhiljaa olla aika väsynyt. Päivisinkin on sen verran kitinää, etten päiväunillekkaan osaa rentoutua. Vaunuissa vauva nukkuu hyvin, joten ehkä laitan miehen parin tunnin vaunulenkille viikonloppuna.

Nyt alkoi kitinä, ilmeisesti taas tissin kaipuu :) Huomenna meillä on taas neuvola, koitan viikonloppuna tulla kirjoittelemaan paremmin kuulumisia..

Terkuin, lahopää- Lilli ja tyttönen 6vk